Lue keskustelun säännöt.
Enpäs tiedä mitä tehdä enää. Vihastuttaa ja haluaisin tappaa tunteeni lopullisesti
loppu_tällaiseen
14.10.2016 |
Kirjoitan nyt ensimmäistä kertaa tänne, mutta palstaa olen lueskellut jo jonkin aikaa. Siksi toivoisinkin asiallisia kommentteja, mutta ainahan sitä saa toivoa...
Niin eli seurustelin miehen kanssa, alku oli ihana ja kaikki toimi. Jossain vaiheessa hermostuin miehen tapaan toimia ja asennoitua eri asioissa. Tulihan sieltä sitä miehille niin surullisen tavallista "salaatti on pupujen ruokaa" yms. mikä on mielestäni aivan älyttömän juntti ja nolo asenne. Seuraavaksi alkoi huonojen tapojen säälittävä selittely... Milloin mikäkin ihmiselle haitallinen asia oli hänelle niin tärkeää ja teki hyvää, vaikka yleisessä tiedossa on kaikki haitat, joista normaalisti ihmiset piittaavat edes vähän. Seksuaalinen kiinnostukseni alkoi hiipumaan, koska mies oli tietyissä asioissa aivan ällistyttävän tyhmä, sanalla sanoen TYHMÄ. Hänen juttunsa saivat minut toisinaan sanattomaksi, ja toivoin niiden olevan vain huonoa vitsailua.
Mies osaa myöskin kääntää asiat minun viakseni, mutta olen tehnyt monesti selväksi, etten sellaista hyväksy. Monesti hän loukkasi ja / tai suututti minut, jonka jälkeen yritti kerätä sympatiapisteitä jollain kauniilla eleellä. Minun oli pakko alkaa torjumaan nämä eleet, koska opin pikku hiljaa homman nimen: minua yritettiin niin sanotusti (!) lahjoa olemaan hiljaa asiasta ja tyytymään kohteluuni. Mies yritti siis luistaa virheensä myöntämisestä.
Nytkin mies jaksaa syytellä minua kamalista sanoistani, "unohtaen" omansa. Tai kyllä hän myöntää sanoneensa jotain, mutta ei hän niin paljon kuin minä. Ei hän niin pahasti kuin minä. Ei voi vertailla. Minä olen ollut aivan selkeästi pahempi. Niin pitkään ja niin monta kertaa. Minä.
En siis tiedä, onko suhde jatkumassa vai ei. Toisaalta tiedän, ettei vaihtamalla parane, enkä nauti ajatuksesta sinkkuna elelystä. Enkä tietenkään tiedä miehen ajatuksia, paitsi sen, kuinka hävyttömästi minä aina loukkaan uudestaan ja uudestaan, ja kuinka paha olen. Rakastan marttyyreita... Huoh. Vai miten se kirjoitetaankaan..
Kannattaisiko minun pyytää anteeksi silläkin uhalla, että mies on siihen tyytyväinen eikä edelleenkään näe omia vikojaan? Vai annanko olla ja elän omaa elämääni, olematta enää missään tekemisissä tuollaisen kanssa?
Kommentit (23)
Koko tilannettahan on aivan mahdotonta kertoa täällä, asioita on niin paljon pitkähköltä ajalta. Kirjoitettuna tuollaiset edellä mainitut saattavat vaikuttaa naurettavan pieniltä asioilta, mutta minulle on tärkeää, että mieheni on normaaliälyinen ja ymmärtää tosiasiat, eikä elä omassa kuplassaan tyhmänä ja lapsen tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat elää elämäsi kynnysmattona ihmisen kanssa, jolla ei ole kanssasi mitään yhteistä, niin jatka ihmeessä.
Toki yhteisiä asioita on, mutta aika paljon saisin sietää kaikkea hänen kanssaan. Tarvitsen kai todellisen herätyksen hänen määräilyinnostaan, ennen kuin loputkin tunteeni kuolevat lopullisesti. Kynnysmatto en ole.
Vastasit jo 2. kommentissa itse itsellesi eli ei jatkoon miehelle. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa.
Niin se kai on. Suututtaa ja toki surettaa myös. En tiedä miten tappaisin tunteeni.
En minä itsekään ole syytön, mutta olen aivan täynnä sitä, että olen itse aina pahempi, eikä mies tajua ikinä mitä itsekin tekee.
Mieleni tekisi katsoa, mitä tapahtuisi, jos esittäisin olevani hänelle mieliksi kaikessa. Myöntäisin, että olen aina loukannut häntä paljon pahemmin ja hänen loukkauksensa eivät ole mitään verrattuna siihen. Haluaisin nähdä, mitä esitykseni saisi aikaan. Lopuksi voisin nauraa räkäisesti ja kadota kuin tuhka tuuleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa nyt mitään kuvaa ruusuisesta tulevaisuudesta jää. Ulkopuolisen silmin olisit jäämässä lähinnä siksi, ettet halua olla yksin ja paskakin seura on sinulle paremaa kuin yksinolo.
mies
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa nyt mitään kuvaa ruusuisesta tulevaisuudesta jää. Ulkopuolisen silmin olisit jäämässä lähinnä siksi, ettet halua olla yksin ja paskakin seura on sinulle paremaa kuin yksinolo.
mies
Voi se niinkin olla. Mihinköhän ihmeeseen kiinnyin hänessä? Sen kun tietäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa nyt mitään kuvaa ruusuisesta tulevaisuudesta jää. Ulkopuolisen silmin olisit jäämässä lähinnä siksi, ettet halua olla yksin ja paskakin seura on sinulle paremaa kuin yksinolo.
mies
Voi se niinkin olla. Mihinköhän ihmeeseen kiinnyin hänessä? Sen kun tietäisin.
Ajatukseen pysyvästä parisuhteesta (ei niinkään mieheen itseensä, paitsi ehkä ulkonäköön)?
mies
Minusta kuulostaa siltä, että et hyväksy miestäsi yhtäkkiä sellaisena kuin hän on. Käytät ilmaisuja "nolo", "yleisesti tiedossa on" ja "normaalisti ihmiset piittaavat" - aivan kuin välittäisit paljon enemmän muiden yleisistä käyttäytymismalleista kuin juuri sinun miehesi henkilökohtaisista ominaisuuksista. En tunne tapausta, mutta viestisi perusteella kuulostaa siltä, että rakastuit mieheen jostain syystä (ehkäpä vaikka siksi, että hän on juuri hän!) - ja nyt haluat saada hänet yllättäen käyttäytymään "normaalisti."
Enpä todellakaan toivo, että miehesi jää sinun luoksesi. Hän ansaitsee jonkun, joka rakastaa häntä sellaisena kuin hän on, olkoonkin, ettei hänen käytöksensä olisi aina aivan muiden asettamien normien mukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa siltä, että et hyväksy miestäsi yhtäkkiä sellaisena kuin hän on. Käytät ilmaisuja "nolo", "yleisesti tiedossa on" ja "normaalisti ihmiset piittaavat" - aivan kuin välittäisit paljon enemmän muiden yleisistä käyttäytymismalleista kuin juuri sinun miehesi henkilökohtaisista ominaisuuksista. En tunne tapausta, mutta viestisi perusteella kuulostaa siltä, että rakastuit mieheen jostain syystä (ehkäpä vaikka siksi, että hän on juuri hän!) - ja nyt haluat saada hänet yllättäen käyttäytymään "normaalisti."
Enpä todellakaan toivo, että miehesi jää sinun luoksesi. Hän ansaitsee jonkun, joka rakastaa häntä sellaisena kuin hän on, olkoonkin, ettei hänen käytöksensä olisi aina aivan muiden asettamien normien mukaista.
Ota huomioon, että olemme kai eronneet. Ei tämäkään ole aivan selkeää, mutta ilmeisesti niin.
Ota huomioon myös se, että mies on loukannut minua ja yrittänyt pompotella mielensä mukaan. Hänessä on ollut hyviäkin puolia, mutta kyllä se perusarvostus toista kohtaan on erittäin tärkeä. Kuten myös se, ettei aikuinen terve ihminen ole niin tyhmä, että toinen menee sanattomaksi.
En puhuisi näin ihmisestä, jonka seura saa minut hymyilemään iloisesti.
10: Ei kai toivottavasti sinunkaan mielestäsi ole normaalia vyöryttää syitä aina toisen niskoille ja vertailla, että kumpi on ollut kamalampi, jolloin vastaus on tietenkin aina se toinen. Koska "enhän minä, minä vain kärsin ja minua kohdellaan kaltoin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein rakkaus aiheuttaa vastarakkautta. Et ainakaan saa miestäsi kääntymään taas puoleesi pakottamalla. Mikäli haluat jatkaa suhdetta, niin sinun on otettava ensimmäinen askel. Mitä jos tekisit jotain, josta tiedät hänen pitävän? Mikäli et halua jatkaa suhdetta, niin sinun on turha odottaa miehen puolelta mitään. Lähde sitten vain.
Vierailija kirjoitti:
Usein rakkaus aiheuttaa vastarakkautta. Et ainakaan saa miestäsi kääntymään taas puoleesi pakottamalla. Mikäli haluat jatkaa suhdetta, niin sinun on otettava ensimmäinen askel. Mitä jos tekisit jotain, josta tiedät hänen pitävän? Mikäli et halua jatkaa suhdetta, niin sinun on turha odottaa miehen puolelta mitään. Lähde sitten vain.
En minä tiedä mitä tekisin. Alistun ja pyytelen anteeksi? Osoitan olevani kynnysmatto, jota voi pompotella mielensä mukaan? En vain tiedä mitä tekisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein rakkaus aiheuttaa vastarakkautta. Et ainakaan saa miestäsi kääntymään taas puoleesi pakottamalla. Mikäli haluat jatkaa suhdetta, niin sinun on otettava ensimmäinen askel. Mitä jos tekisit jotain, josta tiedät hänen pitävän? Mikäli et halua jatkaa suhdetta, niin sinun on turha odottaa miehen puolelta mitään. Lähde sitten vain.
En minä tiedä mitä tekisin. Alistun ja pyytelen anteeksi? Osoitan olevani kynnysmatto, jota voi pompotella mielensä mukaan? En vain tiedä mitä tekisin.
Sano rauhallisesti, että et voi hyväksyä tällaista kohtelua. Jos rakastat häntä, sano se myös. Sano, haluatko asioiden muuttuvan suhteessa ja mitä olet itse valmis tekemään muutoksen eteen. Kysy, ymmärtääkö hän miltä sinusta tuntuu, kun hän mielestäsi pompottelee sinua.
Aika RAAKAA sanoa, että hän vain yritti kerätä sympatiapisteitä. Entäpä, jos hän olikin oikeasti pahoillaan, ja hänen oli helpompi ilmaista asia eleen kautta?
Kuulostat aika nuorelta ja kokemattomalta, joten annan sulle vinkin: parisuhteen ei kuulu olla tuollaista valtapeliä ja kilpailua. Ja oikea termi tuolle, että miehesi "lahjoo" sua, on että miehesi manipuloi sua.
Ai niin, vaihtamalla todellakin paranee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein rakkaus aiheuttaa vastarakkautta. Et ainakaan saa miestäsi kääntymään taas puoleesi pakottamalla. Mikäli haluat jatkaa suhdetta, niin sinun on otettava ensimmäinen askel. Mitä jos tekisit jotain, josta tiedät hänen pitävän? Mikäli et halua jatkaa suhdetta, niin sinun on turha odottaa miehen puolelta mitään. Lähde sitten vain.
En minä tiedä mitä tekisin. Alistun ja pyytelen anteeksi? Osoitan olevani kynnysmatto, jota voi pompotella mielensä mukaan? En vain tiedä mitä tekisin.
Sano rauhallisesti, että et voi hyväksyä tällaista kohtelua. Jos rakastat häntä, sano se myös. Sano, haluatko asioiden muuttuvan suhteessa ja mitä olet itse valmis tekemään muutoksen eteen. Kysy, ymmärtääkö hän miltä sinusta tuntuu, kun hän mielestäsi pompottelee sinua.
Olen yrittänyt saada häntä tajuamaan, mutta joko hän ei tajua tai esittää vain. Toki voisin kysyä uudestaan, mutta en tiedä onko sillä mitään vaikutusta. Olen luvannut aiemmin muutaman asian, jotka minun on aivan helppo toteuttaa, jos vain viitsin. Mies on "kello kädessä" tarkkaillut tekemisiäni ja muistanut aina mainita, ettei vieläkään näy muutosta. Aivan kuin haluaisin tehdä asiat paineen alla. Enköhän halua itse asennoitua tietyllä tavalla ja sen jälkeen yllättää hänet ja ITSENI myös, toimimalla toisin kuin ennen. Hänen tapansa toimia on niin ihmeellinen, että turhauttaa.
Joopa joo, eli olet luvannut miehelle muutosta mutta itsepäisyydessäsi et sitten kuitenkaan ole muuttunut. Et rakasta miestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Aika RAAKAA sanoa, että hän vain yritti kerätä sympatiapisteitä. Entäpä, jos hän olikin oikeasti pahoillaan, ja hänen oli helpompi ilmaista asia eleen kautta?
Miksi en ole tähän mennessä kuullut spontaania "minä olin tyhmä, tein tosi pahasti, anna anteeksi rakkaani" -lausetta?
Jos haluat elää elämäsi kynnysmattona ihmisen kanssa, jolla ei ole kanssasi mitään yhteistä, niin jatka ihmeessä.