Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Itken yksin makuuhuoneessa. Tajusin että on pakko erota mieheni kanssa.

Vierailija
14.10.2016 |

Minulla on ollut epäilyksiä jo pitkään. Varmaan tämän vuoden alusta ellei pidempään. Luottamuspula alkoi kun mies ryyppäsi ankarasti ja sekoili överit vedettyään, ei tullut kotiin yöksi kun oli joutunut putkaan tai jotain muuta oli sattunut. Aloin epäillä myös pettämistä, kun hän monesti tuli kotiin viideltä yöllä eikä osannut sanoa missä oli ollut baarin jälkeen.
Keväällä sanoin hänelle suoraan että luottamus on vaakalaudalla. Hän sanoi että ymmärtää täysin, on pahoillaan ja jättää ryyppäämisen. Niin hän lopettikin, tähänkin päivään asti. Mutta noin viikkoa tuon keskustelun jälkeen, huomasin hänen puhelinta näpyttäessään vaikuttavan jotenkin oudolta. Vilkaisi minuun hermostuneena. Yöllä katsoin kännykkää ja kappas, siihen oli ilmestynyt suojakoodi.
Kysyin mieheltä heti että miksi näin on, ja selitti ettei vain halua että hänen puhelinta urkitaan. Olin aasi ja annoin olla. Joitain viikkoja myöhemmin hän otti suojakoodin pois. Yhtäkkiä puhelimen katsominen olisikin ollut ok? Olen miettinyt tätä joka ikinen päivä. Mies ei tunnusta mitään, ei kuulemma petä minua. En ole pystynyt lähtemään, koska en tiedä mitä on tapahtunut. Pelkkiä tekstareita jollekin naiselle vai tapailusuhde?
Olen aivan rikki. Olemme olleet yhdessä ja asuneet yhdessä vuosikausia. Hän on elämänkumppanini ja koko elämäni. Tuo suklaata, lohduttaa kun on vaikeaa ja tukee. Sanoo rakastavansa ja huolehtii minusta. Kun olen ollut masentunut, on auttanut ylös sängystä tai maannut siellä kanssani koko päivän. En voi uskoa että tämä kaikki on valetta.
Oli vain pakko avautua jonnekin. Saa kertoa miten olette päässeet yli pitkän suhteen loppumisesta. Pelkään myös että katkeroidun koska en koskaan saanut tietää mitä hän on tehnyt selkäni takana. Olisi ollut paljon helpompaa jos joku olisi tullut kertomaan mitä on tapahtunut. Pelkään että jään aivan yksin. Ystäviä ei ole montaa.
Anteeksi jos sekava teksti. Olen hieman juonut.

Kommentit (21)

Vierailija
21/21 |
14.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hirveän vaikea neuvoa tilanteessa mutta uskon, että aika "parantaa" myös eron jälkeen, niin kuin muidenkin tragedioiden jälkeen. Ei ehkä kokonaan paranna koskaan mutta etäisyys asioihin usein antaa  uusia perspektiivejä ja näkökulmia. Vuorikiipeilijän ollessa vuoren huipulla hän näkee kauas horisontiin ja kauas maisemia, ulottuvuksia jne. Mutta vasta laskeuduttuaan vuorelta alas (mikä voi olla hyvinkin pitkä prosessi) hän voi havaita sen paikan missä kävi mitä koki, mitä tunsi siellä jne. Vasta alastultuaan mieli voi todellakin hahmottaa jälkeenpäin mitä koki ja millainen matka oli. Tälloin olet ikäänkuin uudessa risteyksessä. jolloin voit vielä valita palaatko takaisin vuorelle vai jatkatko kohti tasamaata.

Laitoin erään mieleenpainuvan vertauksen eräästä kirjasta, vaikka sanatarkalleen en sitä mitenkään muista. Mutta jotenkin sinnepäin kuitenkin. Ydin toivottavasti hahmottuu ja aukeaa tuosta kuitekin. Ehkä aika siis voi antaa perspepktiiviä asiaan. Ainut neuvo minkä osaan antaa. En kuitenkaan osaa päättää puolestasi asioita ja itse tunnet sisimmässäsi mikä on oikein. Kuuntele itseäsi.

Ja tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kuusi yksi