Lue keskustelun säännöt.
Työttömyys, miten olla masentumatta
14.10.2016 |
Nyt puoli vuotta työttömyyttä takana viimeisen määräaikaisuuden jälkeen. Tuntuu, että en enää kestä, ahdistun ja masennut, haluaisin vain nukkua päivät ja päästä pois. Katson joka päivä avoimet työpaikat ja haen kaikkea mahdollista mikä voisi sopia. Panostan paljon hakemusten laatimiseen, en lähetä siis samaa kaikkialle vaan räätälöin sen aina työpaikkaan sopivaksi. Yritän keksiä piilotyöpaikkoja, ja kontaktoin joka viikko jonkun firman niissä merkeissä. Mikään ei tärppää. Kehuvat kyllä minua mutta ei kuulemaa ole rahaa palkata nyt ketään. Herään joka aamu klo 7:30, käyn joka päivä ulkoilemassa useita kertoja, siivoilen, laittelen ruokia, luen ammattiin liittyviä kirjoja jotta kehittäisin osaamista eli en todellakaan makaa tekemättä mitään. Mutta motivaatio kaikkeen häviää, tekeminen on pakkopullaa ja mikään ei enää tunnu mielekkäältä. Kaikki ystävät on kiireisiä töissä, eli ei ole ketään jota tavata päivisin. Opiskella en virallisesti saa koska työkkäri evää tuet, matkusteluun ei ole nyt rahaa. En ole päässyt mihinkään työllistämiskursseille vielä. Masennun pahasti kohta. Haluan töihin, haluan tehdä töitä. Miten kestää tätä työttömyyttä?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on kasvatettu siihen, että ihmisen tehtävä on tehdä työtä ja näin palvella yhteiskuntaa ja auttaa muita ihmisiä. Osallistua omalla panoksellaan yhteiskunnan kehittämiseen. Tuntuu, että minulla ei ole arvoa ihmisenä kun en ole työssä. Tämä on oikeasti ihan kamalaa. Ap.
Ymmärrän tuon, mutta nyt on sellainen aika, ettei hyville ja osaaville tekijöillekään löydy töitä noin vain. Tämä on sinulle jonkinlainen identiteettikriisin paikka, kun olet noin voimakkaasti määrittänyt identiteettisi ja arvosi työn kautta. Voisitko kuvitella tekeväsi jotain hyödylliseksi ja arvokaksi katsomaasi pienimuotoisesti vapaaehtoistyönä? Tämä palvelisi tarvettasi saada tuntea itsesi hyödylliseksi. Ota askel taaksepäin ja katso yhteiskuntaa. Missä kohtaa olisi tarvetta sinun osaamisellesi? Mikä olisi se taho, jonka kautta voisit antaa panoksesi? Joku kolmannen sektorin toimija?
Lukemiseksi suosittelisin Lauri Järvilehdon Upeaa työtä -kirjaa. En ole lukenut, koska en ole noin aikaansaava :-) vaan se odottaa edelleen hyllyssäni. Kirjan kantava ajatus on: "Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet." ja se auttaa miettimään erilaisia polkuja sen oman paikan löytämiseen. Joskus se oma työpaikka voi syntyä kuin tyhjästä, siis ei yrittämisen kautta, vaan sitä kautta, että osaamiselle on jossain käyttöä ja se työpaikka luodaan sinua varten, kuitenkin yrityksen tarpeesta. Yrityksellä voi olla tarve, jota se itse ei tiedosta, mutta jonka sinä huomaat.
Järvilehdon kirja on toisaalta hyvä, mutta myös hyvin raskas tänä suurtyöttömyyden aikana. Suosittelen sen rinnalle teosta Kohti Arvoistasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tulee ensi viikolla vuosi työttömyyttä täyteen. Teen vuokrafirman kautta välillä keikkaa, mutta niiden vuorojen saaminen on yhtä kilpajuoksua! Välillä saa onnekkaasti napattua jonkun vuoron, ja esimerkiksi toukokuussa oli yhtäkkiä paljon vuoroja tarjolla. Nyt ei taas ole neljään viikkoon ollut vuoron vuoroa ja alkaa ahdistaa, kun kaikki päivät kyttään niiden mahdollisten työvuorojen saamista ja kirjoittelen työhakemuksia.
Mahdollinen valopilkkuni olisi opintojen alkaminen vuoden alussa. Osallistuin tällä viikolla soteli-esivalintakokeeseen ja olin valmistautunut siihen niin hyvin kuin mahdollista, koska eihän minulla ole ollut muuta ollut kuin aikaa lukea. Laitoin hakukohteiksi myös sellaisia kouluja, joihin on yleensä ollut alhaiset pisterajat, joten toivon mukaan pääsisin edes johonkin.
Minusta olisi mahtavaa jättäytyä työelämästä ja omistautua vain harrastuksille ja omille projekteille. Mutta sitten rahat eivät riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Miten te työhullut uraihmiset selviäisitte eläkkeelläkään ollessa, kun työt olisivat lopullisesti tehty? Varmaan sekoaisitte täysin, kun ette kestä edes muutaman kuukauden joutenoloa.
Hyvää tekee teille tuo itsenne uudelleenmäärittely.
Eläkkeellä sitten perustaisin jonkun pikkufirman, jonka ei ole pakko pärjätä, koska elän eläkkeen varassa eikä tarvi miettiä enää urakehitystä. Esim teen konsulttipohjalta jotain.. Ja lähden mentoriohjelmiin mentoriksi jollekin juniorille jne.. Ap.
Vapaaehtoistyö? Vaikka urheiluseurassa tai jossain paikallisessa yhdistyksessä? Niissä tarvitaan aina käsipareja ja itse voi pitkälti määrittää tekeekö tunnin vai sata tuntia kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut on kasvatettu siihen, että ihmisen tehtävä on tehdä työtä ja näin palvella yhteiskuntaa ja auttaa muita ihmisiä. Osallistua omalla panoksellaan yhteiskunnan kehittämiseen. Tuntuu, että minulla ei ole arvoa ihmisenä kun en ole työssä. Tämä on oikeasti ihan kamalaa. Ap.
Vittu mikä dorka :D luuletko saavas jonkun mitallin vai?Jostain urhollisuudesta :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on kasvatettu siihen, että ihmisen tehtävä on tehdä työtä ja näin palvella yhteiskuntaa ja auttaa muita ihmisiä. Osallistua omalla panoksellaan yhteiskunnan kehittämiseen. Tuntuu, että minulla ei ole arvoa ihmisenä kun en ole työssä. Tämä on oikeasti ihan kamalaa. Ap.
Vittu mikä dorka :D luuletko saavas jonkun mitallin vai?Jostain urhollisuudesta :D :D
Eiköhän se dorka ole nyt jossain muualla kuin täällä päässä. En ole mistään mitaleista puhunut tai väittänyt olevani jotenkin urhoollinen tai uhrautuva tai olevani millään tavalla jonkun julkisen ihailun tai tunnustuksen perässä. Haluat vissiin vain tänne tulla pahoittamaan ihmisen mielen ilkeyttäsi haukkumalla. Sinulle ilmeisesti on täysin tuntematon ajatus, että joku ihminen voisi TYKÄTÄ työstä ja työntekemisestä ja yhteiskuntaan omalla panoksellaan osallistumisesta, että joku voisi NAUTTIA siitä, saada siitä ihan itsekkäästi henk koht tyydytystä ja mielekkyyttä elämään. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on kasvatettu siihen, että ihmisen tehtävä on tehdä työtä ja näin palvella yhteiskuntaa ja auttaa muita ihmisiä. Osallistua omalla panoksellaan yhteiskunnan kehittämiseen. Tuntuu, että minulla ei ole arvoa ihmisenä kun en ole työssä. Tämä on oikeasti ihan kamalaa. Ap.
Vittu mikä dorka :D luuletko saavas jonkun mitallin vai?Jostain urhollisuudesta :D :D
Eiköhän se dorka ole nyt jossain muualla kuin täällä päässä. En ole mistään mitaleista puhunut tai väittänyt olevani jotenkin urhoollinen tai uhrautuva tai olevani millään tavalla jonkun julkisen ihailun tai tunnustuksen perässä. Haluat vissiin vain tänne tulla pahoittamaan ihmisen mielen ilkeyttäsi haukkumalla. Sinulle ilmeisesti on täysin tuntematon ajatus, että joku ihminen voisi TYKÄTÄ työstä ja työntekemisestä ja yhteiskuntaan omalla panoksellaan osallistumisesta, että joku voisi NAUTTIA siitä, saada siitä ihan itsekkäästi henk koht tyydytystä ja mielekkyyttä elämään. Ap.
Vittu sä oot sekasin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on kasvatettu siihen, että ihmisen tehtävä on tehdä työtä ja näin palvella yhteiskuntaa ja auttaa muita ihmisiä. Osallistua omalla panoksellaan yhteiskunnan kehittämiseen. Tuntuu, että minulla ei ole arvoa ihmisenä kun en ole työssä. Tämä on oikeasti ihan kamalaa. Ap.
Vittu mikä dorka :D luuletko saavas jonkun mitallin vai?Jostain urhollisuudesta :D :D
Oikea sankari :D Medal of honor myönnettävä välittömästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on kasvatettu siihen, että ihmisen tehtävä on tehdä työtä ja näin palvella yhteiskuntaa ja auttaa muita ihmisiä. Osallistua omalla panoksellaan yhteiskunnan kehittämiseen. Tuntuu, että minulla ei ole arvoa ihmisenä kun en ole työssä. Tämä on oikeasti ihan kamalaa. Ap.
Vittu mikä dorka :D luuletko saavas jonkun mitallin vai?Jostain urhollisuudesta :D :D
:D :D
Nyt on niin huono työtilanne, että luultavasti ap pääsee vielä liittymään pitkäaikaistyöttömien kerhoon.
Onnea, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka sitten samaan malliin. Aggressiivisista vastauksistasi päättelen, että et tahdo muuttaa tilannetta, kun puolustelet sata lasissa toimintaa jonka itsekin tajuat olevan itsellesi haitallista - lue vaikka aloituksesi ja kaikki viestisi, ja mieti ihan kunnolla millaiset mittasuhteet ja vaikutukset tällä toiminnallasi on sun elämänlaadussa.
Ap on kyllä harvinaisen tyhmä."Minä olen sankari joka tekee töitä vaikka ilmaiseksi" ei ap olet typerys joka tekee töitä ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä AP välitä noista räyhääjistä. Totuus on, että ihmiset kokee työnhaun eri tavoin. Eivät itse elä kengissäsi.
Mulla taas toisin päin; töissä käynti ja miten selvitä siitä masentumatta. Musta on aivan uskomatonta että elämä on oikeasti pelkkää töissä käymistä. En juurikaan pidä työstäni ja koen kokon töissä käymisen vain ahdistavana taakkana jota en pääse mitenkään karkuun. Yksin asun ja jostain sitä rahaa on tultava että saa laskut maksettua ja ruokaa ostettua. 😩
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te työhullut uraihmiset selviäisitte eläkkeelläkään ollessa, kun työt olisivat lopullisesti tehty? Varmaan sekoaisitte täysin, kun ette kestä edes muutaman kuukauden joutenoloa.
Hyvää tekee teille tuo itsenne uudelleenmäärittely.
Eläkkeellä sitten perustaisin jonkun pikkufirman, jonka ei ole pakko pärjätä, koska elän eläkkeen varassa eikä tarvi miettiä enää urakehitystä. Esim teen konsulttipohjalta jotain.. Ja lähden mentoriohjelmiin mentoriksi jollekin juniorille jne.. Ap.
Ai että mikä paukapää...Vielä eläkkeelläkin pitäisi tehdä töitä?Joku totesikin jo että et sä tästä elämästä mitään mitallia saa...Urpo...
Ymmärrän ap:n ajatusmaailman täysin koska ajattelen asioita aivan samalla tavalla. Tosin vuosien myötä olen pehmentynyt tämän suhteen.
Itse alan olla jo työuran loppupuolella ja tässä päässä on omat kirouksensa. En ole ammattitaidostani huolimatta turvassa jos YT:t alkavat. Viimeksi 58+ henkilöt karsittiin meidän osastolta yhtä (puoli vuotta eläkkeeseen) lukuunottamatta.
Olen jutellut parin karsitun kanssa ja heidän tuntemisensa ovat aivan samat kuin ap:n. Arvottomuuden tuntua ja päivästä toiseen pohtimista mitä olisin voinut tehdä toisin.
Sattumalla on myös erittäin suuri merkitys asiassa. Itse työllistyin kun hyvä kaverini vinkkasi (ja itse asiassa puhui työpaikallaan puolestani) lähes 30v. sitten ja sillä tiellä olen edelleen.
Olen enemmän kuin huolissani nykynuorista miten kauan he jaksavat pysyä positiivisina tämän erittäin karun työtilanteen kanssa.
Mä taas ajelin töihin ja mietin teitä työttämiä jotka eivät enään muista mitä pskan lapiomista se työelämä on, mulle on mm huudettu pariin kertaan kollegan puolesta viime viikolla, yhteistyökumppanit mokasi ja siitä huusi ja vttuili asiakkaat. Pomo lähettää uhkaavia sposteja että jos tulos ei nouse lähtee porukkaa ulos. Että tästä mielelläni antaisi paikan jollekin pitkäaikaistyöttämälle, joka hetken jaksaisi ihan siitä ilosta että pääsee töihin. Itse olen lähdössä, parit haastattelut ensiviikolla tulossa ja toivon että pääsen katsomaan huudetaanko muualla.
Ymmärrän tuon, mutta nyt on sellainen aika, ettei hyville ja osaaville tekijöillekään löydy töitä noin vain. Tämä on sinulle jonkinlainen identiteettikriisin paikka, kun olet noin voimakkaasti määrittänyt identiteettisi ja arvosi työn kautta. Voisitko kuvitella tekeväsi jotain hyödylliseksi ja arvokaksi katsomaasi pienimuotoisesti vapaaehtoistyönä? Tämä palvelisi tarvettasi saada tuntea itsesi hyödylliseksi. Ota askel taaksepäin ja katso yhteiskuntaa. Missä kohtaa olisi tarvetta sinun osaamisellesi? Mikä olisi se taho, jonka kautta voisit antaa panoksesi? Joku kolmannen sektorin toimija?
Lukemiseksi suosittelisin Lauri Järvilehdon Upeaa työtä -kirjaa. En ole lukenut, koska en ole noin aikaansaava :-) vaan se odottaa edelleen hyllyssäni. Kirjan kantava ajatus on: "Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet." ja se auttaa miettimään erilaisia polkuja sen oman paikan löytämiseen. Joskus se oma työpaikka voi syntyä kuin tyhjästä, siis ei yrittämisen kautta, vaan sitä kautta, että osaamiselle on jossain käyttöä ja se työpaikka luodaan sinua varten, kuitenkin yrityksen tarpeesta. Yrityksellä voi olla tarve, jota se itse ei tiedosta, mutta jonka sinä huomaat.