Lue keskustelun säännöt.
Miksi poikkeuslahjakkuuksien lapsista tulee usein pelkkiä keskinkertaisuuksia?
13.10.2016 |
Otsikon kysymystä olen ihmetellyt usein. Hyvin usein on niin, että esimerkiksi perheen isä tai äiti on ponnistanut vaatimattomista tai kovista taustoista työllä ja tuskalla tai ihan poikkeuksellisella lahjakkuudella hyvään asemaan ja tietoisuuteen, usein uhraten tuon matkan varrella paljon. Mutta sitten seuraava sukupolvi, hänen lapsena onkin ainoastaan keskinkertaista, jopa kelvotonta "ainesta" - jos näin rumasti sanotaan. Miksi?
Luin jonkun kiinalaistaustaisen bisnesnaisen arvion vastaavasta ilmiöstä ja hän arveli mielestäni ihan oikein, että ponnistelun puuttuminen vaikuttaa ihmiseen tyhmentävällä ja veltostavalla tavalla. Kun kaikki on aina valmista, eikä ponnisteluja tarvita, alkaa degeneroituminen. Voisin luetella tusinan huippuyksilöitä, joiden lapset puolestaan ovat kuitenkin älyllisesti uskomattoman velttoja ja tuhonneet isiensä/äitiensä henkisen ja aineellisen perinnön. Ja tämä kaikki, vaikka kotoa olisi ollut saatavissa kaikki henkiset työkalut ja esimerkki itsensä kehittämiseen.
Oletteko huomanneet saman?
Kommentit (26)
Jospa sen suorittajavanhemman lapset valitsevat toisenlaisen ARVOMAAILMAN.
Ovat nähneet niitä kovia arvoja ja todenneet ne huonoiksi, siksi valinneet muunlaiset arvot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niukkuus synnyttää innovaatioita, yltäkylläisyys ei.
Tämähän se on. Ja luo poikkeuksellista psyykkistä kestokykyä ja valmiutta käyttää sitä. Ja sitten lapset ovat jotakin c:n ylioppilaita, joista ei tule mitään.
What!? Ja mistä lähtien hyvät arvosanat ovat korreloineet oikeasti menestykseen. Papereilla voi pyyhkiä perseen, se on se luonne joka lopulta ratkaisee.
Valtaosa ihmisistä on keskinkertaisia. Vanhempien menestys ei suoranaisesti vaikuta juuri mitenkään lapsen menestykseen jos jätetään huomiotta ne puitteet, joita menestynyt ihminen voi lapsilleen tarjota.
Jos lahjakkaat saisivat aina lahjakkaita lapsia ja vähemmän lahjakkaat lahjattomia, niin lopultahan maailma olis täynnä pirun lahjakkaita ja pirun lahjattomia. Eihän se niin voi mennä. Täytyy pysyä balanssi. Lahjakas ei siis välttämättä saa lahjakasta lasta eikä kaunis kaunista lasta jne.
Tiedän perheen, jossa lahjakas isä on tehnyt upean sosiaalisen nousun ja ollut lapsilleen aivan varmasti läsnä. Mutta veltto ja itsekeskeinen poika, joka tituleeraa itseään "taiteilijaksi" - ilman mitään lahjakkuutta tosin - tekee kaikkensa tuhotakseen isänsä hänelle luoman turvan ja pohjan. Ei opiskella, ei käydä töissä, käytetään aineita jne. Vitun surkimimuksia tuollaiset ovat, ei mitään sääliä. Annetaan elämässä kaikki hopealautasella eteen, mutta ei kelpaa. Tuolla lastensuojelun asiakkaina on satoja lapsia, jotka milloin tahansa vaihtaisivat asemaa näiden kultalusikka perseessä sojottavien possujen kanssa.
Koska AP:n menestyjät ovat nyt n. 50-vuotiaita ja ovat saavuttaneet pitkälti kaiken, mitä tulevat saavuttamaan. Heidän jälkikasvunsa ovat nyt varhaisaikuisia, jotka eivät ole saavuttaneet vielä juuri mitään. Veikkaan, että kolmenkymmenen vuoden päästä räkänokatkin ovat kiipineet ihan hyvään asemaan noin keskiarvotasolla.
No, lohduttatukaa millä haluatte.