Uskallammeko hankkia toisen koiran? Kuinka paljon lisätyötä, hyödyt, riskit?

Meillä on kaksi koiraa, narttu ja uros samaa rotua (itsepäistä).

Eipä tuosta toisesta tullut lisätyötä, paitsi juoksuaikana.

Toisilleen pitävät seuraa ja ihmisille myös.

Kaikkien rotujen urokset eivät sovi yhdessä samaan talouteen.

Me ollaan mietitty samaa, mutta kyseessä on mäyräkoira ja kaveripiirin mäykyillä on ollut ongelmia juuri reviiritietoisten urosten riehumisen takia. En itse hankkisi ainakaan kahta urosta.

Up

Joo

Minulla on kaksi corsoa. Otin tarkoituksella uroksen ja nartun, koska saman sukupuolen edustajien välillä voi syntyä kärhämää helpommin. Kahdessa koirassa ei ole juurikaan enempää hommaa muuta kuin siivoamisen suhteen, ehkä jopa vähemmän koska leikkivät keskenään. Kulut tietenkin tuplaantuvat.

No sanotaan näin, että yhden kanssa on helpompaa jos kulkee julkisilla ja jos koira on paljon mukana kaikessa, toki toisesta on seuraa jos on pidempiä aikoja yksin jne. Eli on hyötyä, mutta myös vähän lisätyötäkin. Koirasta kyllä näkee onko se ns. yksinäinen eli kaipaisiko seuraa tms... 

Minua kiinnostaa myös tämä aihe, sama asia täälläkin siis mietinnässä ja nimenomaan vielä juuri niin, että ottaako urokselle kaveriksi toisen uroksen vai nartun 🤔

Riippuu paljon koirasta ja millainen koira tulee taloon. Itse otin isolle leikkaamatyomalle urokselle leikkaamattoman nartun kaveriksi ja juoksujen ajaksi laitoin aina jommankumman hoitoon kaverille tai perheenjäsenelle, ettei uroksen tarvinnut stressata nartun hajusta ja vahinkoja ei päässyt käymään.

Pääasiassa toinen koira meni isoksi kasvettuaan toisen ohella, mutta pentuaikana pennussa oli tietysti oma työnsä. Uros oli erityishuomiota vaativa remmirähinästä pois koulutettu tapaus, jonka vuoksi en molempia lenkittäessä saanut riittävästi panostettua nartun koulutukseen. Se näkyy yhä sen hihnakäytöksessä, vaikka narttu on nyt 8-vuotias ja uros ollut mullissa nyt pari vuotta.

Koirista oli toisilleen seuraa ja nartun seura toi vaikean taustan omanneelle kodinvaihtajaurokselle tasapainoisuutta ja itsevarmuutta. Noin pääsääntöisesti koira on laumaeläin ja lajitoveri antaa semmoista seuraa, mihin ihminen ei kykene. Tämän asian toki ajavat myös kaverikoirat jossain määrin.

Sitä komppailen, kun joku tuolla ylhäällä kirjoitti, että julkisilla kulkeminen on vähän haastavampaa kahden kuin yhden kanssa. Ei kuitenkaan mahdotonta, kunhan koirat kouluttaa. Myös ruoka-, eläinlääkäri- ym. kulut

ja sotkun määrä tuplaantuvat.

Westietä en kyllä toista ottaisi, voi käydä huono tuuri ja toinen onkin pahasti allerginen ja iho-ongelmainen. Suosittelen cairnia!

Mulla on kaksi urosta, cairni ekana koirana ja sille hankittiin sitten uros kaveriksi. Kasvattajalta pyysin vähän pelisilmää että valikoisi ”helpon” tyypin, alistuvan. Terrieri meillä on se pomo ja tuo nuorempi sen tassun alla ja kaikki menee ok. Jos nuorempi ois yhtään haastavampi luonteeltaan, ois tappelut pystyssä.

Niin sitten siihen kannattaako toista koiraa ylipäätään.. onhan niistä toisilleen seuraa. Muuten sitten sotku ja kura tuplaantuu, huoli tuplaantuu, eläinlääkärikulut tuplaantuu..

Välillä kaduttaa ylipäätään että tuli hankittua ensimmäinenkään koira, kun sotkua vaan on.

Itse otin aikoinaan toisen uroksen. Vanhempi oli hyvin leppoisa luonne eikä varsinaisia reviiritaistoja ollut. Nuorempi tulija oli hyvin itsekäs eli kaikki mulle ja haki huomiota myös niillä ei niin toivotuilla tavoilla (muutenkin luonteeltaan sätkympi). Nyt nuorempi on ainoana koirana ja heti huomasi, että käytös rauhoittui, kun ei tarvitse kilpailla huomiosta. Aiemminkaan ei olisi tarvinnut, mutta ei tajuntaan mennyt. Minkä ikäinen nykyinen koira on? Meillä ikäero oli kuusi vuotta ja näin jälkikäteen ajateltuna se oli liian paljon, koska tosiaan tuon juniorin luonne oli mitä oli, mutta mistäpä sen etukäteen koskaan tietää.

Meillä on kaksi uros terrieriä, toinen on nyt 7 v ja toinen 5 v. Kumpaakaan ei ole leikattu, tulevat hyvin toimeen eivätkä ole koskaan edes tapelleet. Vanhempi on luonteeltaan vähän sellainen laiskan pulskea eikä mikään isoegoinen, ei ole varmaan koskaan alkanut edes haastaa laumanjohtajuudesta.

Sen olen huomannut nuoremmasta koirasta, että se ei ole leimautunut läheskään niin kovasti meihin ihmisiin, enemmänkin siihen toiseen koiraan.

Ihan hyviä kokemuksia vaan oikeastaan. Kahta ulkoiluttaa ihan siinä missä yhtä. Ruokakulut pienillä koirilla ei ole kovin isot. Ainoat isommat menot on oikeastaan eläinlääkärimaksut x 2 (esim hammaskiven poisto yhdeltä 400€, kahdelta tupla...). Meillä ei myöskään ole koirille ilmaista hoitopaikkaa vaan maksetaan matkojen ajaksi koirahoitolaan.