1. kerta koulusta kysytään sähköistä lupaa siitä saako lapsi osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin!!!

Siis nytkö vasta kysytään???!! Wtf. Parempi tietysti myöhään kuin ei milloinkaan.

Kehitys kehittyy?

Miten te muuten olette ratkaisseet tuon kysymyksen? Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapseni _halutessaan_ osallistuu uskonnolliseen toimintaan, mutta siihen osallistumisen pitää olla aina vapaaehtoista. Kuitenkin mikäli päiväkoti/koulu ei hoida tätä kunnolla (eli huolehdi korvaavasta uskonnottomasta toiminnasta ja siitä ettei nämä järjestelyt aiheuta ongelmia ryhmädynamiikassa), niin kuin yleensä on, uskonnolliseen toimintaan osallistumisen kieltäminen voi potkia lapsen esim. ulos monista juhlista ja retkistä tyhjän päälle. Lapsi ei ole kypsä itse päättämään, mutta eipä se päätös ole yksiselitteisen helppo uskonnottomalle (tai muunuskoiselle?) vanhemmallekaan.

Aina meillä on kysytty, jo kun lapsi on päivähoitoon mennyt. Kuvaamisesta ja uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta. Meillä kukaan perheestä ei kirkkoon kuulu ja kanta on se, että lapsen osallistukoon niin kauan, kunnes itse osaavat päättää haluavatko vai eivätkö.

Päiväkotiaikana lapset kävivät kirkoissa ja seurakunnan työntekijä saattoi käydä laulamassa jotain uskonnollisempaa kitaran kanssa. Ei haitannut.

Mutta molemmat eskarissa olivat sitä mieltä, etteivät halunneet osallistua ko. hommiin enää. Selväksi tehtiin kotona, että vaikka paras kaveri sitten olisi menossa sinne kirkkoon ja itse on päättänyt olla menemättä, niin mieltä ei siinä vaiheessa enää vaihdeta.

Itse en käynyt riparia aikanaan (moni ei tiennyt, että siitä voi kieltäytyä) ja erosin kirkosta parikymppisenä. Itsestään selvää on ollut minulle ja miehelle, että naimisiin mentiin maistraatissa, lapsia ei kasteta jne. Mukavaa, että koulussa ei automaattisesti tuputeta jeesus-juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Siis nytkö vasta kysytään???!! Wtf. Parempi tietysti myöhään kuin ei milloinkaan.

Tähän mennessä ei meidän kunnassa ole kysytty edes suullisesti vaan oletettu, että kun on uskonnossa menee seurakunnan tilaisuuksiin, joulukirkkoon jne. ja jos on ET:ssä menee tekemään jotain muuta.

Jokainen voi nyt harkita haluaako lapsensa osallistuvan uskonnon harrastamiseen.

Aika erikoista. Mulla on esikoinen kasilla ja joka vuosi pkodista lähtien tuota on kysytty. Tämä Espoossa.

Vierailija kirjoitti:

Miten te muuten olette ratkaisseet tuon kysymyksen? Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapseni _halutessaan_ osallistuu uskonnolliseen toimintaan, mutta siihen osallistumisen pitää olla aina vapaaehtoista. Kuitenkin mikäli päiväkoti/koulu ei hoida tätä kunnolla (eli huolehdi korvaavasta uskonnottomasta toiminnasta ja siitä ettei nämä järjestelyt aiheuta ongelmia ryhmädynamiikassa), niin kuin yleensä on, uskonnolliseen toimintaan osallistumisen kieltäminen voi potkia lapsen esim. ulos monista juhlista ja retkistä tyhjän päälle. Lapsi ei ole kypsä itse päättämään, mutta eipä se päätös ole yksiselitteisen helppo uskonnottomalle (tai muunuskoiselle?) vanhemmallekaan.

Ainakin koulussa ovat tähän asi menneet toiseen luokkaan tekemään jotain muuta. Joulukirkon aikaan ovat leiponeet.

Eipä kovin hyvin toimi täällä. Ysin alkaessa ei voinut enää vaihtaa et-opetukseen, ja lukiossa saa sitten itse hankkiutua näille tunneille johonkin toiseen lukioon jossa järjestetään et-tunnit.

No eipä minua sinällään häiritse vaikka osallistuukin sitten uskonnon tunneille, tietääpä sitten kuitenkin mihin satuihin jotkut elämässään nojaavat, ehkä siitä on joskus hyötyä. Meidän et-opetuksessa ollut taas ei tiedä jeesuksista sun muista mitään, tai muistakaan uskonnoista, joita mielestäni uskonnon tunneilla ainakin joskus käytiin läpi.

t. ateisti tai joku vastaava, termit eivät ole niin hallussa

Minä olen tehnyt suurimman osan päivätyöstäni lukiolaisten parissa ja siellä ei kyselty enää mitään, vaan jako oli itsestään selvä: Jos osallistut uskonnonopetukseen, niin osallistut myös uskonnollisiin tilaisuuksiin (=kerran tai pari vuodessa kirkonmenoihin ja silloin tällöin seurakunnan pitämiin päivänavauksiin). Jos taas osallistui ET-opetukseen, järjestettiin muuta toimintaa, mutta jos halusi osallistua uskonnolliseen tilaisuuteen, niin ei sitä tietenkään kielletty. Osalla ateismi tuntui olevan niin heikoissa kantimissa, että jos tiesivät, että seurakunta tulee pitämään päivänavauksen tai joku uskovainen opettaja, niin tulivat luokkaan vasta, kun keskusradio oli vaiennut. Koskaan en muuten nähnyt, että kukaan uskovainen oppilas (niitäkin oli), olisi jäänyt pois ei-uskonnollisista päivänavauksista.

Uskonnolliseen tunnustukselliseen tilaisuuteen osallistuminen on lapselle ja nuorelle aina vapaehtoista. Ei saa pakottaa. Myös silloin, kun vanhemmat ovat liittäneet lapsensa kirkkoon. Tilaisuudesta saa myös kävellä aina pois, jos kokee tilaisuuden muuttuneen itsellee sopimattomaksi.

Voitte kertoa lapsellenne tämän.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnolliseen tunnustukselliseen tilaisuuteen osallistuminen on lapselle ja nuorelle aina vapaehtoista. Ei saa pakottaa. Myös silloin, kun vanhemmat ovat liittäneet lapsensa kirkkoon. Tilaisuudesta saa myös kävellä aina pois, jos kokee tilaisuuden muuttuneen itsellee sopimattomaksi.

Voitte kertoa lapsellenne tämän.

Meille kirkkoon kuulumattomille vanhemmille on ollut selvää, että uskonnollisiin tilaisuuksiin lapset eivät osallistu. Kevätjuhlan suvivirsi vielä menee, enempi siinä on suomalaisilla muuta kuin uskonnon tunnetta. Lapsille on järjestetty muuta tekemistä. Kirkkoreissuilla ovat käyneet tutustumassa mm. museoon. Muut eivät ole kiusanneet, vaan olleet enimmäkseen kateellisia.

Hassua, että ekaluokan opettaja erotettiin, koska syvästi uskonnollisena yritti puhua raamatusta ja tehdä jotain jeesuspääsiäisjoulupaskarteluja. Ei oltu ainoa perhe, joka teki valituksen. Ope ei myöskään muuttanut tapojaan. 

Miksi eeteetä opiskelevat osallistuvat uskonnollisiin tapahtumiin? Mielestäni vähän outoa!