miksi meidän tyttö 1v 2kk on kipeä koko ajan!
jouluna aloitettiin keuhkokuumeella ja siinä meni ainakin kaks viikkoa kun tervehtyi. sittä sit päästiin tammikuuhun ku oli kolme vikkoa ollu terve nii kuume nousu korkeaksi oli yhen päivän ja nenä valu vielä viikon ja toisenkin ja viikon päästä yhden päivän kuumeilusta oli taas kuumeessa kolme päivää sit vien lääkäriin ja mitään ei ollut. lääkäri anto antibiotti kuurin jos tila pahenee tai jatkuu vielä pari päivää.. no se meni ilman kuuria pois. sit taas helmikuussa kipeenä ja saman tapanen.. ja nyt su taas nousi korkea kuume ja kesti eiliseen iltaan asti mitään muita oireita ei ole...
mikä on ,pitääkö rupee välttää kerhoja jne... onko kellään samanlaista sairastelevaa lasta?
Kommentit (5)
Meillä Meerika sairasti 2 kk:n ikäisenä tosi vahvan vesirokon, minkä sai veljeltään. Neuvolassa eivät olleet uskoa ja lääkärikään ei ollut monikymmen vuotisen uransa aikana kuullut, että noin pienellä, täysin rintaruokinnalla oleva vauva olisi sairastunut vesirokkoon ja vielä niin vahvasti, mitä meidän neidillä oli.
Täysimetin 5 kk, mistä vajaa viikon sisällä oli ensimmäinen korvatulehdus. Tämä siis, vaikka kotihoidossa olikin, kerhoissa emme käy, kesä oli ja velikään ei ollut tarhassa, mistä pöpöjä olisi tuonut, eikä veljellä itsellään mitään tautia tuolloin päällä ollut. Marraskuussa oli jo 4. tulehdus ja joulukuun puolessa välissä laitettiin putket.
Jouluaattona alkoi taas uusi kirkasräkäinen nuha, mikä muuttui uudenvuodenaattona paksulimaiseksi, yskäiseksi ja vaivalloishengitteiseksi RS -virukseksi. Vahvan rään tukkiessa keuhkoputkia lääkäri laittoi antibioottikuurin, mikä pisti mahan aivan vesiripulille. Lääke vaihdettiin, mutta ripuli vain jatkui. RS -viruksen hoidosta selvittiin onneksi kotikonstein.
Kun kuuri loppui, alkoi seuraavana iltapäivänä 39 asteen kuume, mikä oli seuraavana päivänä 40,2 astetta. Kolmas vuorokausi vielä nähtiin ja neljänteneä mentiin jo kauhuissamme lääkäriin, vaikka silloin lämpöä olikin enää vajaa 38. Näppylöitäkin oli ilmaantunut ja ne ehtivät lisääntyä siinä matkalla lääkäriin niin, että epäilyksemme vauvarokosta vahvistettiin. Tuolloin oltiin tammikuun 21 päivässä.
Siitä tähän päivään saakka on jo yksi yli viikon mittainen vahva räkä- ja yskävaiva sairastettu. Ja Viime viikon lopulla/viikonloppuna oli vajaa viikon kestävä räkä/yskä.
Aivan eri " maata" on veljensä kanssa, joka nyt on 5 v eikä ole tähän mennessä ikäänsä niin paljoa sairastellut kuin siskonsa.
Että tässä vaan koputellaan puuta harva se päivä, että tytölle pikkuhiljaa koittaisi terveempiä päiviä.
Tässä ohessa ollaan hoidettu Meerikan huonoa ruokahalua, mitä on seurannut liian hidas painon ja pituuden kehitys, vitamiinein ja lisäöljyin, mihin tarvittiin 1 ylimääräinen neuvolassa käynti, lastenlääkärillä käynti ja ravitsemusterapeutilla käynti. Tämän takia ravattu neuvolassa kerran kuussa kontrolleissa 1 v:een saakka ja ennen 1,5 v neuvolaa otetaan yksi välitsekkaus. Tyttö on ihan sopusuhtainen (mielestämme), mutta mitat ovat tänä päivänä 72 cm ja 7940 g.
Itselläni olkapäät ovat vaivanneet niin, etten syksyllä saanut kunnolla nukuttua 4 viikkoon, ennen kuin hakeuduin ortopedille --> kalkkia olkapäissä. Sain kortisonipiikin, mikä kantoi tammikuun puolelle, minkä jälkeen vaivat ovat palanneet pikkuhiljaa ja voimistuneet niin, etten taas ole pariin kolmeen viikkoon kunnolla nukkunut. Täytyis taas hakeutua lääkäriin.
Marraskuussa minulla oli myös harvinainen silmätulehdus, mitä hoidettiin kortisonitipoilla 6 vk, mistä hyvästä näköni muuttui -1:stä +1:een, enkä ole nähnyt kunnolla, etenkään hämärällä/pimeällä, enkä siten ole uskaltanut autoilla hämärän tullen lainkaan.
Lisäksi minulla on molemmissa lonkissa synnynnäinen lonkkavika, mitä on hoidettu viimeeksi 90 -luvun puolivälissä. Toiseen leikattiin tekonivel, toisessa pystyi vielä säilyttämään omat luut, mutta se se nyt sitten on vaivannutkin viime kesästä lähtien. Olen yrittänyt käydä 3 kertaa viikossa vesijumpissa, sen mitä olkapäiltäni ja silmätulehdukseltani pystyin käymään. Odottelen tässä nyt vaan seuraavaa ortopedin kontrollia lonkalleni, mikä on toukokuussa, että leikattaisiinko toiseenkin lonkkaan tekonivel ja milloin.
Tästä kaikesta lääkärillä ravaamisesta ja tautien kanssa toipumisesta & niiden kanssa elämisestä huolimatta koen, että ollaan onnellisia. Lapseni ovat " terveitä" . Ei vaivaa synnynnäiset viat, ei ole mitään syndroomia tms.
Tämän kun aina jaksan muistaa, niin kyllä nämä ohimenevät sairaudet aina jotenkin on jaksanut.
Jaksamista vaan teillekin ja aurinkoista kesän odotusta :-)
Jatkuva antibioottien popsiminen tuhoaa vastustuskykyä.Homeopatia on antanut avun monen tutun sairasteluun.
Jos lapsi on jatkuvasti kipeänä on syytä tarkistaa että omassa kodissa ei ole hometta.
Homeopatian lisäksi myös vyöhyketerapiasta voisi saada apua. Itse suosittelisin ehkä etsimään ihmisen, joka taitaa nuo molemmat -tukevat nimittäin hienosti toisiaan (kokemusta on).
Jos suhtaudut aiheeseen varauksella, voinen lohduttaa, että ei se ota jos ei annakaan. - Kannattaisi ehkä kokeilla! Tuolta luomuperheet -palstalta voit myös kysellä suosituksia oman (tai lähellä olevan) kaupungin terapeuteista - ei siten tarvitse ihan ummikkona valita (jos valinnan varaa on).
kipeitä juuri 1-2-vuotiaana kerran kuussa: nuhakuumetta koko ajan. Tilastollisesti juuri yhden ja kahden ikävuoden välillä sairastetaan eniten -ilmeisesti kerätään jotain vastustuskykyä...