Lue keskustelun säännöt.
Olen viettänyt kymmenen vuotta neljän seinän sisällä
11.10.2016 |
Poistun tietysti joskus harvoin kodistani, mutta ihmiskontakteja minulla ei ole ollut juuri lainkaan. En puhu kenellekään, en tiedä maailmasta enää muuta kuin sen mitä uutisissa kerrotaan. Minulla ei ole muuta kuin netti ja läjä kirjoja. Joku voisi ajatella että olen haaskannut kymmenen vuotta elämästäni, ja että elämää kuuluu elää täysillä. Miksei elämää voi elää täysillä lukitsemalla itsensä esim kellariin? Jos pyörii kaiket päivät turuilla ja toreilla ei saa ikinä tietää sitä elämän toista puolta, sitä puolta jossa maailma näyttäytyy pimeänä ja synkkänä paikkana. Tietäisittepä minkälaisen hämäränäön olen kehittänyt tässä pimeässä onkalossa!
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Et siis käy edes ruokakaupassa?
Vain jos tarvitsen ruokaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin tyytyväinen jos saisin elää lopun ikäni laitoksessa.
Olet kuin minä!
En kaipaa elämää ympärille. En muita ihmisiä. On netti, ihana omakotitalo, kauppa lähellä ja kissa. Sairaseläkkeelle hoitovirheen takia ollut jo useita vuosia. En valita. On todellakin hyvä näin. Perheeni toki tahtoisi nähdä useimmin kun kerran 6-vuodessa. En edes aina muista mihin jätän puhelimen. Se on aina äänettömällä. Olen todella erakko, mutta en yksinäinen. Viikon aikana puhun vaan kaupan kassalla. En tarvitse kuittia kiitos. .. Riittävästi minulle. Juhlin joulut, uudet vuodet.. Synttärit yksin. En näe mitään ohjelmaa. Jotkut ihmettelevät, mutta tämä on minun elämä ja olen todella onnellinen juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa. Olen oikeastaan kateellinen. Tosin tuo on vielä mahdollista minullekin, erittäin mahdollista.
En usko että tätä vapaaehtoisesti kukaan uskaltaa kokeilla, tähän ajaudutaan vahingossa tai pakon sanelemana. Tarkoitus on tietysti nousta täältä montusta ulos, mutta ihan vielä ei ole aika...
Ap
Niin en tiedä. Tässä pohdin että eipä tällä elämällä lopulta oo mitään merkitystä, tekee jotain tai on tekemättä. Mä en tule mitään mainittavaa saavuttamaan vaikka jotain tekisinkin ja perhettä en aio perustaa, joten... Moni pitkästyisi erakkoelämään mutta mä en. Onhan nykyään netit ja telkkarit joiden parissa on aika helppo viihtyä.
No mä olen edistynyt sen verran etten näe elämää enää täysin merkityksettömänä. Aloitin kyllä tuosta pisteestä, mutta kovan työn tuloksena olen hieman edennyt. Erakkoelämälläkin on merkitys! En viitsi sanoa ääneen miten olen löytänyt hieman tarkoitusta, sillä ei vastaus tyydyttäisi sinua.
Ap
Kerro toki! Ei sillä oo väliä tyydytynkö vai en.
Filosofiaa ja tiedettä olen tutkinut aika pitkään, koska olen halunnut löytää juuri merkityksen elämälle ja olen vihdoin tajunnut että on virhe luottaa mainitsemiini asioihin omien kokemusten kustannuksellla. Minullla on vahva tunne että kaikella on tarkoitus. Ei tuo ajatus minua aina tyydytä, mutta tyytymättömyyttä pitää vain kestää. Tämä on vähän huonosti muotoiltu vastaus, mutten nyt jaksa vääntää sen tarkemmin.
Ap
Sulla on tunne että kaikella on tarkoitus. Ok. Mulle tarkoituksettomuus ja merkityksettömyys on jotenkin lohdullista. Elämä on mennyt ainakin tähän asti ihan pieleen, mutta ei sillä ole väliä kun ei mua joskus sadan vuoden päästä kuitenkaan kukaan muistele. Ei tarvi miettiä tavallaan mitään, eikä välttämättä tavoitella mitään tässä elämässä, voi vaan olla.
Plaah!!! Täytyy olla elämää elettynä ja ihmisiä ja maailmaa nähnyt jotta voi löytää filosofiasta mitään tarkoitusta elämälleen!
Täytyy olla kokemuksia että löytää syvempää tarkoitusta. Ei pelkkä olemassa oleminen ja mustat ajatukset tee kenestäkään suurta ajattelijaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väiti kirjoitti:
Plaah!!! Täytyy olla elämää elettynä ja ihmisiä ja maailmaa nähnyt jotta voi löytää filosofiasta mitään tarkoitusta elämälleen!
Täytyy olla kokemuksia että löytää syvempää tarkoitusta. Ei pelkkä olemassa oleminen ja mustat ajatukset tee kenestäkään suurta ajattelijaa..
Kokemushan se yksin neljän seinän sisällä kymmenen vuotta kököttäminenkin on, eikä mikään tavallinen kokemus olekaan. Harvalla on sellaista subjektiivista empiiristä tietoa elämästä.
Minä joskus fantasioin siitä, että lukittautuisin elämään pienessä kopissa omissa fantasioissani. Maailma on niin synkkä ja väsyttävä paikka.
Totaalinen yksinäisyys ei vain sovi minulle, vaikka olen ujo ja estynyt, ajoittain masentunut introvertti. Alkoholi näytti mulle sen maailman, johon ei muuten olisi rohkeutta mennä kuin pakon edessä. Ihan mukava sekin maailma on mutta ei se oikeasti kuulu mulle. Tai en tiedä, kuuluuko. Ehkä vain kuvittelen kaiken. Haluaisin vaan lopettaa sen pelleilyn ja käpertyä omaan luolaan halailemaan varjoja ja rakastelemaan fantasioita. Mutta ei taida onnistua kun tuolla on tuo maailma jossa pitäis elää... noh on siellä aurinko kuitenkin.
Eih, elämän tarkoitusta ei voi löytää mistään toisen valmiiksi kirjoittamasta ja pureskelemasta. Hyvänä apuna se voi olla mutta näille valmiiksi mietityille jutuillekin pitää olla jotain kokemuspohjaa..
On tämä suurelta osin tietoinen valinta, mutten ole valinnut niitä olosuhteita (sisältää ulkoiset olosuhteet, sattuman ja oman luonteni), jotka ovat pakottaneet minut valitsemaan tämän tien. Voisi melkein puhua kohtalon ja vapaan tahdon yheistyöstä.
Ap