Kiitos Rakkaimpani, että teit minusta äidin <3

Onnea, onnea!

Onnea! 😊

Kiitos!

ap

#äitimyytti#

Mitä 5 tarkoitat?

ap

Voi, ihana. Tuli kyyneleet silmiin. Mut oon vähän herkillä kun meidänkin poika täyttää viikon päästä samat 15-v! Tossa iässä on joku maagisuus. Ajatellut paljon enemmän nyt vauva-aikoja ym lapsuusmuistoja. Varmaan alkoi rippijuhlista tää herkkiintyminen seurasi hieman sivusta poikaa sinä päivänä ja itkin monta kertaa miten aikuinen se jo onkaan.

Onnea teille! Itsellä tuo sama edessä 3kk päästä...

Niinpä 7!

Aika mennyt hirveätä vauhtia, tuntuu että napanuora venyy nyt ihan urakalla vaikkei poika vielä missään iltariennoissa tms juoksekaan, mutta silti! se oli se ripille pääsy, ensivuonna lukion aloitus jolloin reviiri ja maailma laajenee aika paljonkin ihan jo koulumatkojenkin vuoksi ja kaikki, en oikein pysy perässä ja silti on tilaa annettava enemmän ja enemmän. Napanuora ei katkea mutta tuntuu silti hirmuisen isolta asioilta ja olo on myös haikea.

ap

Mulla oli tuo päivä keväällä. Hienoa aikaa, meillä kasvaa fiksu ja huumorintajuinen nuori nainen :) luopumisen tuskaa kävin jo aiemmin läpi, nyt tuntuu pelkästään kivalta että nuori kasvaa ja itsenäistyy niin kuin niiden kuuluukin tehdä. Yritän olla murehtimatta liikoja, en itsekään enää 15-vuotiaana ollut ihan päätön kana. On niillä nuorilla jonkinasteinen itsesuojeluvaisto vaikka äidin tekeekin mieli jankuttaa milloin mistäkin. Oma äitini soitteli vielä kun olin 25, naimisissa ja äiti, varmistaakseen että minulla oli rahaa, ruokaa ja kaikki hyvin. Nyt ymmärrän miksi :)

Voi AP <3 Onnea juhlapäivänä, joka lienee vähintään yhtä paljon äidin kuin pojankin juhla. Lapsettomana nuorena naisena tuli kyyneleet silmäkulmiin, saisipa sitä itsekin kokea jotain tuollaista :)

Kiitos 11 :)

Toivotaan, että saat sinäkin kokea miten valtavaa äidinrakkaus omaan lapseen voikaan olla, siitä aina puhutaan ja välillä se ehkä kuulostaa kliseiseltäkin, mutta se on erittäin totta!

ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos 11 :)

Toivotaan, että saat sinäkin kokea miten valtavaa äidinrakkaus omaan lapseen voikaan olla, siitä aina puhutaan ja välillä se ehkä kuulostaa kliseiseltäkin, mutta se on erittäin totta!

ap

Vielä äidinrakkauttakin ihmeellisempää on isänrakkaus. :) Muista isää myös!

Vierailija kirjoitti:

Me isäsi kanssa seisottiin

käsi kädessä tässä

ja juteltiin ihan hiljaksiin:

"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen

ehkä viikon vanha vasta.

Minä sanoin: "Pilvi kukkasten

kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät

tuntuu lentävän korin yllä."

Isä kysyi: "Näkyjäkos sinä näät?"

Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti

- vaikka parkuun puhkesitkin.

Imit minusta maitoa nälkääsi.

Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",

isäs naurahti ja keksi:

"Sen varpaat on puolukan raakileet."

Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.

Löi kolmisin sydämemme.

"Tästä tulee kai hyvä ihminen",

Me puhuttiin toisillemme.

-Kaarina Helakisa-

Tuo teksti ollut jääkaapin ovessamme siitä asti kun synnäriltä kotiuduimme, siitä tulee tänään kuluneeksi 15v!

Toinen kuvateksti, hieman erilainen, kuuluu näin "Mitä takeita minulla on, ettei teidän kasvatuksenne turmele minua" ja kuvassa pieni poika katsoo kysyvästi sohvalla istuvia vanhempiaan.

Uskon ja toivon että meidän kasvatuksemme ei ole sinua pientä isoa ihmettä turmellut, kiitos siitä että saan olla äitisi, se on minulle tärkeintä maailmassa enkä voi uskoa että sinusta on jo kasvanut nuori mies jota halatessani saan kurottaa varpailleni (olethan jo 182cm) ja joka tykkää kölliä iltaisin ennen hampaiden pesua kainalossani <3 silloin aina tuntuu, että pakahdun onneeni kun minuun nojaa 182cm/65kg silkkaa kultaa.

Onnea Rakas!!