Miltä synnytyksen ponnitusvaihe tuntuu??

Vierailija kirjoitti:

Juuri tästä syystä alatiesynnyttäjät kokevat sietämätöntä raivoa, kun joku määrätietoinen nainen vaatii sektion eikä koe tuota hullua kipua ja repeämisiä jne.

Jostain syystä se huvittaa minua ihan joka kerta.

Itse jos olen kokenut jotain tuskallista, en mitenkään erityisesti halua muiden joutuvan kokemaan samaa, en ollenkaan. Toivon muiden säästyvän siltä. Mikä hitto tuossa alateitse synnyttämisessä saa ihmiset ihan hulluiksi?

(Odotan jo huvittuneena linkkejä kuinka sektio aiheuttaa sitätätätota, hih)

Hei, mitä jos pidettäisiin tämä ketju informatiivisena, eikä alettaisi väitellä provoajan kanssa.

Mulla takana 3 synnytystä. Oon kokenut kaikissa ponnistukset helpoiksi kivun levittyvän kun voi tehdä jotain konkreettista. Tuntunut vähän samalta kuin ulostaisi valtavaa kakkaa. 😁 Kahdessa synnytyksessä ollut kivunlievitys, yhteen en ehtinyt saada mutta ei se sen kipeämpää ottanut. Avautumisvaiheet on ihan karmeita. En kokenut mitään repeämisen tai kauhean venymisen tunnetta. Kait mulla on sit joustavat kudokset.. Eka ponnistus 16 min, toinen 5 min, kolmas 1 min.

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä on näin moni synnyttänyt ilman kivunlievitystä? Mulla takana yksi sektio ja yksi normaali synnytys jossa kaikki mahdolliset puudutteet, kipuja ei juurikaan tuntenut. Ikinä en olisi pystynyt luomusynnytykseen kun helpommallakin pääsee.

Kaikki äidit pystyy luomusynnytykseen, koska kaikki eläimet synnyttävät ja myös naisen keho on siihen tehty. Kaikkien ei silti toki tarvitse synnyttää luomuna jos ei halua. Minäkin luulin, että en selviäisi ilman lääkkeitä, mutta kun saavuin sairaalaan niin myöhään niin en kerennyt niitä sitten saada...ja hyvin meni :)

Vierailija kirjoitti:

Juuri tästä syystä alatiesynnyttäjät kokevat sietämätöntä raivoa, kun joku määrätietoinen nainen vaatii sektion eikä koe tuota hullua kipua ja repeämisiä jne.

Jostain syystä se huvittaa minua ihan joka kerta.

Itse jos olen kokenut jotain tuskallista, en mitenkään erityisesti halua muiden joutuvan kokemaan samaa, en ollenkaan. Toivon muiden säästyvän siltä. Mikä hitto tuossa alateitse synnyttämisessä saa ihmiset ihan hulluiksi?

(Odotan jo huvittuneena linkkejä kuinka sektio aiheuttaa sitätätätota, hih)

Minä harmistun sen takia, että synnytystä kuvataan juuri jonain hulluna tuskana. Toki se sattua saattaa, mutta ei se nyt mitään niin hirveää ole, etteikö siitä selviäisi. Toinen on se, että olen terveydenhoitoalalla töissä ja ilman linkkejä voin sanoa, että sektio on huomattavasti vaarallisempi sekä äidille että vauvalle kuin alatiesynnytys, joten se tulisi määrätä aina vain lääketieteellisin perustein. Ei koska määrätietoinen äiti niin haluaa. Myöskään aivoleikkaukseen ei pääse vain siksi, että haluaa.

Yllätyin, kun luulin että repeämis kipu tuntuu välilihassa, mutta tuntukin että repee klitorikseen päin. Tuntu ettei pää meinaa tulla millään ja lopussa en tuntenu edes supistuksia, enkä tienny pitäskö ponnistaa vai ei. Ponnistusvaihe kesti 20min.

Tosi hyvä kätilö! Ei tullu repeytymiä, vaikka tuntu että olis revennyt.

Vierailija kirjoitti:

Yllätyin, kun luulin että repeämis kipu tuntuu välilihassa, mutta tuntukin että repee klitorikseen päin. Tuntu ettei pää meinaa tulla millään ja lopussa en tuntenu edes supistuksia, enkä tienny pitäskö ponnistaa vai ei. Ponnistusvaihe kesti 20min.

Tosi hyvä kätilö! Ei tullu repeytymiä, vaikka tuntu että olis revennyt.

Mulla oli sama, ja repesinkin sieltä ihan klitoriksen alta, virtsarakon läheltä, jonne laitettiin pari tikkiä. Muuten ei ollut paha, pystyin istumaan heti ym. mutta pissaaminen kirveli jonkin aikaa...

Ensimmäisen ponnistusvaihe tuntui repeämiseltä, mulla oli lapsena nukke, jolta repesi haarukset kun veljen kanssa siitä kiisteltiin, muistan ajatelleeni, että minusta tulee kuin tuo nukke haarat halki napaan ja puoli selkään. Ponnistus vaihe kesti muutaman minuutin, kaksi ponnistusta ja lapsi oli maailmassa. Välissä käytettiin puukkoa, siihen aikaan normaalia toimintaa. Kaiken kaikkiaan helppo synnytys.

Toinen ison lapsen synnytys oli yhtä kipua viimeiset kaksi tuntia, siinä sekottui avautumiset ja ponnistukset yhdeksi sekamelskaksi, yhtä tuskaa, jossa ei pystynyt kuin uikuttamaan.

Molemmat synnytykset siis luomuna, toki siihen naisen kroppa pystyy, helvetti se silti oli ja kuoleman pelon jätti vuosiksi.

Toivottavasti äidit nykyisin pääsevät helpommalla, mitään kunniamainintaa tai mitalia en kaipaa, ihmettelen vaan miksi kipuja ei edes yritetty inhimillistää.

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan älytön tarve puskea ei sattunu niin paljon ku supistukset ja siis synnytin luomuna. Ei tarvinnut huutaa tai itkeä. Pieni ulahdus pääsi kun vauvasta tuli pään jälkeen loput ulos tosi nopeesti. Se miten kauan se kestää ei vaikuta kipuun.

Ulahteletko paljonkin?

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan älytön tarve puskea ei sattunu niin paljon ku supistukset ja siis synnytin luomuna. Ei tarvinnut huutaa tai itkeä. Pieni ulahdus pääsi kun vauvasta tuli pään jälkeen loput ulos tosi nopeesti. Se miten kauan se kestää ei vaikuta kipuun.

Mulla kans näin. Ihmettelin kun viereisessä salissa huudettiin monta tuntia, sori vaan mut lähinnä nauratti sellainen "drama queen" meininki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ne eivät olleet mitenkään kivuliaita, kolmannen kohdalla oli suorastaan helpottava tunne kun sai ponnistaa! Mitään pakottavaa ponnistuksentarvetta en ole koskaan tuntenut. Esikoisen kohdalla kesti noin puoli tuntia, toisella kerralla noin 10 minuuttia ja viimeisella kerralla muutama ponnistus.

Oliko sinulla kivunlievitystä? Kysyn mielenkiinnosta vain koska itsellä toinen synnytys lähestyy..

Jokaisella kerralla olen saanut kohdunkaulanpuudutuksen ja se on tehonnut välillä paremmin ja välillä vähemmän tehokkaasti. Yleisesti ottaen ponnistusvaihe tuntui raskaalta urheilusuoritukselta, todella fyysinen koitos, mutta ei kivulias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ne eivät olleet mitenkään kivuliaita, kolmannen kohdalla oli suorastaan helpottava tunne kun sai ponnistaa! Mitään pakottavaa ponnistuksentarvetta en ole koskaan tuntenut. Esikoisen kohdalla kesti noin puoli tuntia, toisella kerralla noin 10 minuuttia ja viimeisella kerralla muutama ponnistus.

Oliko sinulla kivunlievitystä? Kysyn mielenkiinnosta vain koska itsellä toinen synnytys lähestyy..

Jokaisella kerralla olen saanut kohdunkaulanpuudutuksen ja se on tehonnut välillä paremmin ja välillä vähemmän tehokkaasti. Yleisesti ottaen ponnistusvaihe tuntui raskaalta urheilusuoritukselta, todella fyysinen koitos, mutta ei kivulias.

Ja todetaan vielä, että ekalla kerralla ponnistin supistusten mukaan ja kun ne oli lyhyitä ja heikkoja niin homma ei oikein edennyt. Seuraavilla kerroilla ponnistin supistuksen tultua niin kauan kuin voimia riitti, levähdin ja jatkoin taas. Vauvat syntyivätkin paljon nopeammin kuin esikoinen. No kyllähän ekalla kerralla kestää kauemmin, mutta uskon että toisella taktiikalla sekin olisi tullut nopeammin. Puoli-istuva ponnistusasento on minulle se ainoa oikea vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä on näin moni synnyttänyt ilman kivunlievitystä? Mulla takana yksi sektio ja yksi normaali synnytys jossa kaikki mahdolliset puudutteet, kipuja ei juurikaan tuntenut. Ikinä en olisi pystynyt luomusynnytykseen kun helpommallakin pääsee.

Kaikille eivät kaikki kivunlievitysvaihtoehdot sovi..? Ymmärtääkseni jos on suurentunut verenvuototaipumus ovat selkäpuudutteet epi/spinaali suurempiriskisiä. Itselleni ilokaasu aiheutti voimakasta pahoinvointia, samoin voivat aiheuttaa lääkkeet. Mutta onneksi nykyään on vaihtoehtoja, että kivunlievitystä yleensä saa edes jonkinlaista, jos ehtii.

Esikoisessa avausvaihe oli kauheinta ja tuntui kuin joku olisi kirveellä hakannut selkää ja mahaa. Mulla oli epiduraali, jokaei toiminut. Sai aikaan vain kylmyyden ja järkyttävän lonkkakivun. Olin horkassa ponnistusvaiheeseen asti ja ponnistin istualleni. Huusin ja kovaa, koska kaikki tuntui hallitsemattomalta. Syytän epiduraalia.

Toisesta supistukset oli menkkakipuihin verrattavaa ja pystyin hyvin olemaan kotona. Lopulta kun lähdettiin niin autossa istuminen teki helvettiä kun teki vain mieli liikkua ja heilua. Sairaalassa taas helpotti. Kätilöt seisotti aulassa ennen synnytyshuoneeseen pääsyä, pyysin spinaalia mutta mitään ei kerennyt antaa sillä vauvan pää näkyi jo. Vauva syntyi parissa minuutissa ja silloin ponnistaminen tuntui ihan mukavalta, tarpeelta vain ulostaa. Se tunne kun pään jälkeen vauvan loppuruumis sulahtaa ulos on mahtava ja kaikki kipu katoaa.

Kätilöt kyllä kovasti ihmetteli miten pysyyin,niin rauhallisesti seisomaan ja kommunikoimaan, ei olisi kuulemma uskonut että viiden minuutin päästä on vauva ulkona. Mulla on molemmissa synnytyksissä ennen ponnistusta tullut sellainen rauha ja käännyn sisäänpäin, tietynlainen horkka. Myöhemmin olen lukenut, et on yleistä ja kuuluu synnytyksen kulkuu. Ihmetyttää vain, että kätilöt eivät sitä tunnista vaan seisottavat käytävillä.

Vierailija kirjoitti:

Kolme synnytystä.Ekassa pelkkä kohdunkaulanpuudute ja ponnistusvaihe kesti n 90min. 2. ja 3. synnytys ilman mitään kivunlievityksiä ja ponnistusvaihe alle 10min. Kyllähän se sattuu mutta enemmänkin tuntuu hirveän tukala pakottava paineen tunne eikä pysty olemaan missään asennossa. Sitä vaan haluaa mahdollisimman nopeasti pusertaa vauvan ulos ja heti pään synnyttyä kaikki kipu on poissa. Ei se kyllä niin sietämätöntä ole etteikö siitä selviä ilman lääkitystä. Olin aina luullut sitä paljon pahemmaksi, kun kaikki aina sanoo saaneensa/haluavansa kaikki mahdolliset lääkkeet ja puudutteet. Pahin pelko kaikissa raskauksissa oli, jos joutuisi sektioon. En varmaan kestäisi sitä leikkaushaavakipua.

Ei se haava kipeä ole, on sen verta hyvät lääkityksen sairaalassa ja ei se jälkeenkäänpäin ollut mitenkään kipeä.Eka ylös nouseminen kyllä sattuu haavaan ja tuntuu todella inhottavalta, mutta pian menee ohi kun saa itsensä suoraan. Pahin kipu sektiossa on se ilma mikä menee leikkauksessa kehoon, siihen ei auta kipulääkkeet. Ainoastaan ylös nouseminen, niin lähtee ilma liikkeelle ja minulle vielä annettiin ilmaa pilkkovia lääkkeitä, niin tulee se ilma paremmin ulos. Mutta kyllä sitä itse valitsisi silti alatiesynnytyksen. Ehkä ensi kerralla:)