Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako opiskella sosionomiksi?
N22
10.10.2016 |
Minulla on tällä hetkellä merkonomin paperit ja työttömänä olen ollut valmistumisesta (kevät 2016) asti. Kaupan ala ei tunnu yhtään omalta jutulta ja alan työttömyyskin huolettaa. Minua on aina kiinnostanyt psykologia ja mielenterveystyö ja siksi olenkin ajatellut sosionomin koulutusta.
Nyt vain haluaisin tietää kannattaako tämä työllistymisen kannalta ja onko vaikeaa päästä opiskelemaan?
Olen 22-vuotias ja asun Helsingissä. En haluaisi hukata enää yhtäkään vuotta sellaisen alan opiskelussa missä työllistyminen valmistumisen jälkeen on onnetonta. Kouluissa luvataan ja vakuutellaan vaikka mitä tulevaisuuden suhteen ja siksi kaipaisinkin nyt rehellisiä mielipiteitä.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei
Miksi?
Ap
Ei, opiskele mieluummin yliopistossa niin saat pätevyydet, joita et sosionomina saa.
En ole ap, mutta minuakin kiinnostaa asia. Kannattaako ja onko sosionomin opinnoissa paljon harjoittelua jos verrataan esim saikkarin/terkan opintoihin joissa siis paljon harjoitteluita.
Vierailija kirjoitti:
Ei, opiskele mieluummin yliopistossa niin saat pätevyydet, joita et sosionomina saa.
Miten amislaiset pääsee yliopistoon? Jos ap:lla on merkonomin paperit vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, opiskele mieluummin yliopistossa niin saat pätevyydet, joita et sosionomina saa.
Tarkoitatko nyt psykologin opintoja?
Hae yliopistoon opiskelemaan jotain järkevää esim taloustiedettä, oikeustiedettä, tietotekniikkaa, lääkäriksi, hammaslääkäriksi, kielten opettajaksi, valtiotiedettä, hallintotiedettä, sähkötekniikkaa...
Sosionomiksi ei kannata. Jos sosiaaliala kiinnostaa niin suoraan yliopistoon sosiaalityön tai yhteiskuntatieteiden ala. Niillä työllistyy ja palkka on parempi ja työtehtävät on laadukkaampia.
T.sosionomin tutkinnon ikävä kyllä suorittanut mutta nykyään myös FM ja ihan hyvissä töissä, toisin kuin ennen sosionomina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata, työllistyminen ei ole sen kummempaa kuin merkonominakaan. Opiskele mieluummin vaikka sairaanhoitajaksi.
Merkonomi on yhtä hakukelpoinen yliopistoon kuin ylioppilaskin. Kannatan yliopistoon hakemista, vaikka olen itsekin sosionomi (AMK). Kadun opiskelujani todella paljon. PK-seudulla on ollut noin 400 epäpätevää sossua, uuden lainsäädännön myötä he ovat palaamassa pääosin sosionomin hommiin. Myös toimeentulotuen Kelaan siirtyminen aiheuttaa liikettä työpaikkojen välillä.
Ainoa hyvä syy opiskella sosionomiksi (AMK) on se, jos haluaa samalla pätevyyden työskennellä päiväkodissa. Päiväkodeissa töitä olisi. Muitakin pätevyyksiä voi sosionomin tutkintoon liittää, kuten kirkon ammatteja.
Naisvaltaisella alalla riittää pätkätöitä, mutta vakituinen työ on jo toinen kysymys. Pätkätöissä on se ongelma, että täytyy pitää yllä eri toimialojen tieto-taitoa ja olla joustava ja nöyrä. Sosiaalialalla ollaan usein hyvin tietoisia oman toimipaikan paremmuudesta muihin nähden, ja erilaisia tapoja tehdä työtä ei arvosteta. Lainsäädäntöä ei joka paikassa kunnioiteta, mutta virkavastuu onkin yksittäisillä työntekijöillä. Uudelle tulokkaalle saatetaan antaa lainvastaista ohjausta ja nakittaa tehtäviä, joissa toivotaan lainvastaista toimintaa. Koska vakipaikkoja aukeaa harvakseltaan, voi taistelu vakipaikasta saada erikoisia piirteitä, kuten kunnianloukkauksia ja yksityiselämää loukkaavan tiedon jakamista. Ammattitaitosi voidaan myös perusteettomasti kyseenalaistaa.
Psykiatrisilla osastoilla on lähihoitajiakin töissä, lähihoitajaksi voi opiskella oppisopimuksellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo sosiaalityön opiskelu yliopistossa alkoi kiinnostamaan. Olisko kellään vielä lisää kokemuksia kerrottavaksi?
Mitenkä te työttömäksi kouluttautuneet sosionomit, mitä työtä teitte opiskeluaikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse opiskelen yliopistossa sosiaalityötä, työnäkymät ovat ainakin tällä hetkellä hyvät. Sosiaalityötä yliopistossa opiskelemalla saa sosiaalityöntekijän virallisen pätevyyden, eli voi hakea useampia virkoja kuin sosionomit. Lisäksi voi lukea psykologian aineopinnot sivuaineena ja hakea psykoterapeuttikoulutukseen. Sosiaalityön opiskelu on ehkä teoreettisempaa kuin sosionomikoulutus, mutta yliopistoalaksi mielestäni kohtuullisen selkeä ja käytännönläheinen. Muutamia on lähihoitajataustalla, eli ei ole pakko olla käynyt lukiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sosionomina töitä riittää, siitä ei varmasti ole pelkoa. Itsekin olen nyt opiskeluaikana päässyt suoraan töihin eikä aiempaa sote-koulutusta ole taustalla
Mutta mutta… suosittelen kuitenkin, että vilkaiset tuota sosiaalityötä enemmin. Palkka paljon parempi, toki myös vastuukin on suurempi. Sosionomin palkka ei ole juuri lähärin palkkaa parempi ja moni työpaikka rinnastaa lähärin ja sosionomin. Itsekin aion jatkaa sosionomin jälkeen yliopiston puolelle.
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta minuakin kiinnostaa asia. Kannattaako ja onko sosionomin opinnoissa paljon harjoittelua jos verrataan esim saikkarin/terkan opintoihin joissa siis paljon harjoitteluita.
Sosionomeilla (ainakin Turun amk) on yhteensä 4 harjoittelua, joista kaksi ensimmäistä saa hyväksilukea alan työkokemuksella. Kaksi viimeistä on 7vkon ja 10vkon harkkoja.
Itselläni on riittänyt töitä sosionomina. Olen kaksivuorotyössä ja vuorolisineen palkka on ihan kohtuullinen työn vaativuuteen ja haastavuuteen nähden. Asioilla on monta puolta ja se, millaisen työn kokee mielekkääksi, riippuu myös omasta persoonasta. Ei sosiaalityöntekijänkään työ aina herkkua ole, mitä nyt olen heidän työtään seurannut ja heidän kanssaan keskustellut. Tottakai monet menisivät opiskelemaan lääkäriksi tai juristiksi, jos se olisi niin helppoa.
Ap:lle onnea ja luottamusta tulevaisuuteen!
Sosionomin papereilla voi jatkokouluttautua vaikka mihin; mm.erilaisiin terapioihin.
En pidä sosiaalityön opiskelua varauksettomasti parempana; toki voit saada nopeammin parempaa palkkaa, mutta arvostusta jokaisen ihmisen pitää antaa itse itselleen. Jos jäät aina hakemaan "arvostusta" toisilta, ei sille tule koskaan loppua, koska asettaessasi itsesi riippuvaiseksi muista voivat he aina siirtää maalitolppia.
Jos haluaa nopeasti tiukkaa kosketusta mielenterveyteen ja psykologiaan, sairaanhoitajan tutkinto tai jopa lähihoitajan tutkinto mielenterveys- ja päihdetyön erikoistumisella on mielestäni varmin valinta.
Sosiaalityö on historialliselta alkuperältään keskittynyt almujen jakamiseen ja yhteiskunnallisten olojen kehittämiseen ja ainakin Suomessa on tapahtunut sellainen kehitys, että tämän työn nykyaikainen ilmentymä eli erilaisten päätösten teko ja palveluohjaus on siirtynyt yliopiston tutkintopaperin taakse; on ollut puhetta siitä, että iso osa sos.työntekijöiden hommista voitaisiin tehdä sosionomin ammattitaidolla ja sos.työntekijä voisi keskittyä siihen kehittämistyöhön. Nykyään sosionomi voi olla koulukuraattori ja tämä on herättänyt närää ja on sanottu, että pitäisi olla sosiaalityöntekijä, koska vaatii akateemista taustaa. Tämä voi olla osoitus siitä, miten ihmiset taistelevat ennemmin omista kuin asiakkaiden edusta, koska kukaan ei ole selittänyt, mikä siitä koulukuraattorin työstä tekee niin haastavaa, että siihen vaaditaan yliopiston paperit. Näiden paperien ja hallintoasteiden tarkoituksena näyttää olevan enemmän kilpailun rajoittaminen ja hierarkioiden ylläpitäminen ja se on todella harmittavaa, koska vaikka sosiaalityöntekijän pätevyyden voisi opiskella kotona kirjoista ja tiedot osoittaa yhdessä yhden päivän tentissä, kuten vaativammissakin suorituksissa voi tehdä yleisen kielitutkinnon kohdalla. Kuka tahansa voi osoittaa vaikka venäjän kielen täydellisen osaamisen kaikille avoimessa maksullisessa tentissä, riippumatta siitä miten tiedot on hankittu ja kukaan ei voi esittää olevansa venäjän osaaja, jos ei oikeasti ole sitä; tiukkaa ja konkreettista tietoa pitää päntätä ahkerasti eikä aktiivinen elämä ja perusfiksuus riitä. Sosiaali- ja kasvatusalalla ja osin psykologiassa ja sosiologiassa aktiivinen elämä ja perusfiksuus riittää aika pitkälle ja akateemisissa julkaisuissa annetaan pitempiä ja hienompia nimiä asioille, jotka ihmiset tuntevat jo kansanviisauden kautta.
Ihmisten käsitykset siitä, että mikä on auttamista tai mikä liittyy mielenterveyteen ovat paljon hallinnollisten ja ajanjaksoon liittyvien trendien ohjailemia; jos ihmisille juttelu ja psyykkisten kysymysten pohdiskelu mietityttää, mielestäni teologian opiskelukin on vähintään yhtä hyvä vaihtoehto, kuin sosiaalityön opiskelu.
Opiskele ennemmin sairaanhoitajaksi. Parempi palkka, arvostettu työ, työvaatteisiin ei mene rahaa ja työtilanne huippu. Olen itse siis sosionomi aiemmalta koulutukseltani ja nykyisin sh.
Alue: Aihe vapaa
up