Keksittekö mitä hyviä puolia on elämässä ilman miestä ja lapsia?

Voisin vaikka kirjoittaa kirjan kyseisestä aiheesta.

- Rahaa säästyy joten voin matkustella milloin huvittaa kunhan työt antavat periksi

- Ei selittelyä kenellekään mistään (saan tehdä mitä huvittaa)

- Voin nähdä kavereita ja sukulaisia ihan spontaanisti, ei tarvitse kysellä sopisiko miehelle tai tarvitsevatko lapset mitään

- Olen introvertti ja tykkään olla yksin

Kyllä mielestäni. Itse en aio hankkia kumpaakaan. Lemmikin aion ottaa se on uskollinen ja rakastaa sinua aina juuri sellaisena kuin olet. Elämä on pohjimmiltaan matka itseen ja itseensä tutustumista. Olemalla Itsensä paras ystävä pääsee elämässä jo pitkälle.

Jos jo on perheellinen niin tuskin sitä monikaan haluaisi vaihtaa muuhun.

Mutta ihan varmasti ihminen voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä ilman puolisoa tai lapsia.

Riippuu siitä, minkä miellät hyväksi elämäksi. Vertailu vaatisi myös kokemusta molemmista, mutta jos on tyytyväinen eikä haaveile muusta niin se on kai pääasia.

Kun yksinäisyys ilman parisuhdetta ja lapsia tuntuu ahdistavan tulen lukemaan av-palstaa. Sitten sitä taas muistaa ne kaikki ihanat asiat omassa elämässä miksi on hyvä juuri näin :) Elämä tosiaankin ON parempaa ilman miestä ja lapsia - lue tätä palstaa josset usko!

Ehtii roikkua vauvapalstalla enemmän.

En ole koskaan asunut yhdessä miehen kanssa eikä minulla ole ollut tarkoitustakaan hankkia lapsia. Perhe-elämä ei houkuttele ollenkaan, ei edes osittain. Tykkään olla omissa oloissani. Mikään väliaikainen ilmiö tämä ei ole, koska ikää on jo yli 50 vuotta.

t. Oma tupa, oma lupa

Ei miestä nalkuttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Voisin vaikka kirjoittaa kirjan kyseisestä aiheesta.

- Rahaa säästyy joten voin matkustella milloin huvittaa kunhan työt antavat periksi

- Ei selittelyä kenellekään mistään (saan tehdä mitä huvittaa)

- Voin nähdä kavereita ja sukulaisia ihan spontaanisti, ei tarvitse kysellä sopisiko miehelle tai tarvitsevatko lapset mitään

- Olen introvertti ja tykkään olla yksin

Hyviä pointteja. Lisäksi esim. nykyisessä työelämämurroksessa on helpompi vaihtaa töitä ja vaikka samalla asuntoa/asuinkuntaa, kun ei tarvitse huomioida puolison mielipidettä ja työtilannetta tai lapsen koulua, ystäviä, harrastuksia jne.

Kuten yllä mainittiin, että rahaa voi käyttää matkusteluun ja saa tehdä mitä huvittaa, niin tosiaa oli se oma elämäntapa ja intohimon kohde mikä tahansa, niin sen osalta ei tarvitse tehdä rahallisia tai ajllisia kompromisesseja perheen kanssa.

Voit muistaa että perheessä olo naiselle on turhaa työtä. Et tule ikinä saamaan kiitosta keneltäkään. Perhee on naiselle usein omien tarpeiden sivuuttamista toisten vuoksi ja lopulta miehen ja lasten häipyessä mitään ei ole jäänyt käteen. Ei harrastuksia, identiteettiä, eläkettä tai ammattia.

Ilman miestä voin elää ilman pelkoa petetyksi tulemisesta ja ilman pelkoa siitä että miehen impulsiivisuus ja inhoamani pakonomaisuus ei tavoita elinpiiriäni. Mieti kaikkia niitä maailman naisia jotka ovat pakotettuja elämään yksinomaan miehelle palvelijana  samalla kun mies on vapaa. Iloitse vapaasta liikkuvuudestasi, haasta itseäsi älyllisesti. Harrasta, matkusta ja elä elämää.

Elämä yksin on ihan parasta. Vapaus! Ei tarvitse ottaa huomioon ketään, voi järjestää elämänsä just sellaiseksi kuin ihan itse itsekkäästi haluaa. En vaihtaisi tätä mihinkään.

Minulla kaikki parisuhteet ovat kaatuneet siihen että matkustelen paljon työni takia. Työni on mukavaa ja todella palkitsevaa sekä tykkään matkustella. Koen saavani paljon enemmän irti siitä että vaikutan alallani kuin siitä että hoidan muksuja ja pidän huolta miehestä.

Itse ikisinkkuna sanosiin, että molemmissa on puolensa. Ja olen vakuuttunut siitä, että ihmisen on ensin kyettävä rakastamaan ja pitämään ensin edes hieman itseään, ennenkuin -paremman termin puuttuessa-  asettuu parisuhteeseen. 

Voi nukkua niin pitkään kuin haluaa vapaapäivinä, kipeänä ei tarvitse viimeisillä voimillaan paimentaa lapsia, urakehitys ei pysähdy, ei tule muutoksia kroppaan raskaudesta ja synnytyksestä, on vapaa muuttamaan mihin vain ja milloin vain, tarvitsee pitää huoli vain itsestään eikä tarvitse stressata asioita lastenkin takia, ei ole ehkäisyn sivuvaikutuksia, kukaan mies ei ole vaatimassa sinulta tarpeeksi panostusta ulkonäköösi, seksiä tai jälkiensä siivoamista, ei tarvitse miellyttää ketään miestä, voi panostaa töihin ja harrastuksiin keskeytyksettä, voi vaihtaa helposti vapaalle ja renttuilla päivät läpeensä, voi palstailla olla vain laiska ja saa tehdä kaiken omaan tahtiinsa.

On. Saa..

... olla tekemättä jatkuvia kompromisseja oman elämänsä kanssa.

... matkustaa minne ja milloin haluaa.

... rytmittää päivänsä juuri kuten parhaaksi näkee.

... lapata kaupassa ostoskoriin just niitä juttuja mistä tykkää ja käyttää rahansa parhaaksi näkemällään tavalla.

... tavata ketä ikinä huvittaa ja tehdä heidän kanssaan mitä haluaa vailla huolta mustasukkaisuushepuleista.

... käydä ulkona kun siltä tuntuu.

... olla rauhassa kun siltä tuntuu.

Toki myös parisuhteessa on hyvät puolensa (ehkä niissä lapsissakin) ja olen mielestäni valmis sitoutumaan sitten jos ja kun kolahtaa, siihen asti nautin kaikesta saamastani vapaudesta!

-Kaikilla on välillä huonoja hetkiä. Kun olet kipeä/alakuloinen/surullinen tms. niin voit oikeasti jäädä sänkyyn katsomaan vaikka netflixiä koko päiväksi/puolikkaaksi päiväksi.

-Olet vapaa äitiyden paineista. Ei tarvitse kuunnella vanhemmilta ja appivanhemmilta sitä tuhannetta turhaa neuvoa, nähdä katsetta joka osoittaa että aika huonosti nyt handlasit tuon uhmiksen käsittelyn, tai kuunnella vaikkapa suoria kommentteja siskolta/kälyltä kuinka olet liian ankara/lepsu lapsellesi.

-Vaikka vauva-aika on ihmeellistä, niin jää myös paitsi niistä huonoista puolista. Ei tarvitse nostaa peppua joka ikisen inahduksen vuoksi sohvalta, ei tarvitse herätä yöllä toiden tarpeiden vuoksi, ei tarvitse nousta aamuviideltä vain koska vauvalle ei uni satu tulemaan, ei tarvitse valvoa öitä sairaan lapsen kanssa, ei tarvitse kuulla puolison tuhahdusta tai nähdä tuomitsevaa katsetta, kun koko olemuksesi huutaa ettet jaksa. Sillä sitä se vauva-aika kuitenkin useimmille äideille on! Ja vuosi on lyhyt aika, mutta hei, onhan se oikeasti pitkä aika, ei me ihmiset tuhansia vuosia eletä. Monilla vieläpä univaikeudet kroonistuvat ajan myötä.

-Raskausaikahan on useimmilla naisilla täyttä p*skaa. Siinä olotilassa ei ole mitään kadehdittavaa.

Jos vielä voisin, oisin jättänyt lapset tekemättä ja miehen ottamatta. Ei yhtään aamutaistelua uhmaikäisen kanssa, ei yhtään lukuläksyistä tappelemista ekaluokkalaisen kanssa, ei yhtään peliaikarajoituksista taistelemista isomman kanssa, ei ikinä muiden sotkujen siivoamista, ei muiden asioiden hoitamista, ei vastuuta, kukaan ei herätä lauantaiaamuna klo 7, saa nauttia kulttuurista niin paljon kuin huvittaa ja juuri sellaista kulttuuria mistä itse pitää, voi sopia menoja vain oman kalenterinsa mukaan kysymättä keltään muulta, voi valita juuri sellaisen auton ja asunnon kuin itse haluaa, saa pitää veitset, lusikat ja haarukat sellaisessa järjestyksessä jonka kokee itselleen parhaaksi, saa ennenkaikkea elää täysin omaa elämää.