Ahdistuslääkkeet

Opamoxia käytän silloin tällöin, niin ahdistukseen kuin nukahtamista helpottamaan. Yleensä kärsin ahdistusoireista sitkeästi ja itserankaisutyyliin ennen kuin muistan että ai niin, mullahan on juuri tähän määrätty lääke kaapissa.

Välillä tuntuu ikävältä tukeutua lääkkeeseen (mahdollisesti loppuelämän), mutta kun en voi muuttaa olosuhteita ja elämäntilannetta jotka tämän masennuksen ja ahdistuksen pitkälti aiheuttavat enkä voi itseäni tuhotakaan, niin minkäs teet. Ainakin olo helpottuu. Lääkitykselleni on selvät perusteet ja koen hyötyväni.

Up

Vierailija kirjoitti:

Up

Miksi up?

Seronil, tarvittaessa Propral, Xanor. Toinen vuosi psykoterapiassa, josta paljon apua.

Niin ja dg GAD

Ei ole levozinin voittanutta. Otan tarvittaessa, jos ahdistus puskee raivolla. Haittana tosin, että tuntuvan vaikutuksen alkamiseen menee muutama tunti.

Kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille! Aiemmin jäi mainitsematta, että mulla on Oxamineihin resepti, määrätty alunperin esiintymisjännitykseen. Ovat olleet satunnaiskäytössä jo useita vuosia, mutta vain yksittäistilanteisiin ja yksi paketti on aina kestänyt ikuisuuden ennen kuin on tarvinnut uusia. Nyt tosin olen viime aikoina ottanut niitä normaalia useammin. Lääkärille odottelen parhaillaan aikaa, että voisin päästä keskustelemaan tilanteesta.

Olen myös miettinyt sitä, voiko hormonaalinen ehkäisy entisestään pahentaa oireita. Olen siis loppukesällä aloittanut e-pillerit ja jotenkin tuntuu, että ainakin itkuherkkyys on lisääntynyt. Kokonaan en voi pillereitä syyttää missään nimessä, koska näitä oireita on ollut jo paljon aiemmin, mutta olen miettinyt voiko jo ennestään reagointiherkkä mieliala pahentua pillereistä. Asiaani ei oikein ole tunnuttu ottavan tosissaan kun olen huoleni ilmaissut terveydenhuollossa, halutaan vaan kokeilla eri pillerimerkkejä ja vedotaan siihen, että keholla kestää useamman kuukauden tottua hormoneihin.   -Ap

Lääkkeet ovat joissain tapauksissa ihan perusteltuja, jos ihan oikeasti on niin että huono olo haittaa normaalia elämää eikä sillä hetkellä ole mahdollisuutta käsitellä asioita esimerkiksi terapiassa. Ja vaikka olisikin, niin silti lääkkeitä vaaditaan joskus kainalosauvaksi, jotta jaksaa sitä terapiaprosessia tarpoa eteenpäin. Vaikka itsekin olen melko kriittinen mielialalääkitysten suhteen ja mielestäni niitä ei kannata popsia ihan heppoisin perustein, niin ei myöskään ole minusta mitään järkeä kärvistellä ja kärsiä kohtuuttomasti, jos kerran apua on kuitenkin tarjolla. Ahdistuksen tai masennuksen kanssa eläminen voi olla sen verran lamattavaa ja tuskaista, että ei sellaisen pidä antaa pilata elämää jos on mahdollista kokeilla apukeinoja.

Cymbalta ollu käytössä 3 vuotta ja ok on menny. Olisin varmaan keskeyttänyt opiskelut ilman lääkkeitä.

- Ahdistuneisuushäiriö

- Keskivaikea/vaikea masennus

- Pakko-oireinen häiriö

- Paniikkihäiriö

Perimmäinen aiheuttaja rakastamattomat vanhemmat ja kylmä lapsuus.

--> Citalopram 40mg x1, tarv Propral 40mg x1

--> Kognitiivinen psykoterapia 1. vuosi menossa

Itsemurha-ajatuksista on päästy tilanteeseen jossa ymmärrän mennyttä ja nykyisyyttä ja pystyn elämään välillä jopa viikon putkeen lähes oireetonta, hyvää elämää. Terapeuttini ja psykiatrini ymmärtävät minua täysin, myös lähipiiri tukee.

Terv Mimmi 27v

Siinä vaiheessa jos toimintakyky on todella vaarassa, lääkkeet ovat ihan perusteltuja. En ymmärrä miksi mielen sairaus on tässä eri asia kuin fyysinen sairaus. Eihän jalkansa katkaisseen henkilönkään ajatella porskuttavan eteenpäin ilman kipulääkitystä.

On tämä kyllä oikea ahdistuslääkeviidakko. Vaikea tietää, mikä itselle passaisi. Mitä uskaltaa edes kokeilla.

Duloxetine 60mg, toimii todella hyvin minulle!

Mulla on paha unettomuus. Mutta myös ahdistaa usein. Otin juuri tänään opamoxin siihen kun oli pakko. Vaikka ne onkin unettomuuteen määrätty. Ei sille voi mitään kun ahdistaa. Paljon on ahdistavia asioita elämässä. Ei ole tukea. Onneksi lapset voivat hyvin, ovat omillaan jo.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille! Aiemmin jäi mainitsematta, että mulla on Oxamineihin resepti, määrätty alunperin esiintymisjännitykseen. Ovat olleet satunnaiskäytössä jo useita vuosia, mutta vain yksittäistilanteisiin ja yksi paketti on aina kestänyt ikuisuuden ennen kuin on tarvinnut uusia. Nyt tosin olen viime aikoina ottanut niitä normaalia useammin. Lääkärille odottelen parhaillaan aikaa, että voisin päästä keskustelemaan tilanteesta.

Olen myös miettinyt sitä, voiko hormonaalinen ehkäisy entisestään pahentaa oireita. Olen siis loppukesällä aloittanut e-pillerit ja jotenkin tuntuu, että ainakin itkuherkkyys on lisääntynyt. Kokonaan en voi pillereitä syyttää missään nimessä, koska näitä oireita on ollut jo paljon aiemmin, mutta olen miettinyt voiko jo ennestään reagointiherkkä mieliala pahentua pillereistä. Asiaani ei oikein ole tunnuttu ottavan tosissaan kun olen huoleni ilmaissut terveydenhuollossa, halutaan vaan kokeilla eri pillerimerkkejä ja vedotaan siihen, että keholla kestää useamman kuukauden tottua hormoneihin.   -Ap

Ei herranjestas! Mulla on PCOS ja toisin kuin normaalin hormonitoiminnan omaavilla e-pilleri pitää ahdistuksen, masennuksen ja fyysiset oireet kurissa mutta siis totta hitossa ne vaikuttaa mielialaa huonontavasti suurimmalla osalla. Siis miten voidaan tällaista asiaa vähätellä 2022, huhhuh... Kyllä mä nyt oikeasti sanoisin että heivaa ne pillerit, ja ikinä ennen en ole päsmäröinyt kenenkään lääkitysasioita näin mutta nyt on kyllä pakko.

Kokeilin useita eri mielialalääkeitä, kunnes löysin sopivan. Mulla käytössä Sertralin 150mg. Ei sivuvaikutuksia ja tehoaa hyvin ahdistuneisuuteen (kognitiivinen psykoterapia myös menossa).

Tsemppiä aloittajalle!