Minkä ikäisenä olit kauneimmillasi?

Kyllä mä muistan että eniten tuli sellaisia "wau, olen tosi nätti"-fiiliksiä joskus 17-25v. Silloin myös tunsin että olen tosi kaunis jos lähdin bilettämään tms. Sain myös kehuja. 

Mulle kävi kuten monelle muulle, että lapsenpyöreys kun lähti niin kasvoista tuli kapeat ja ilme on helposti väsynyt ja silmänaluset mustat. Ryppyjä ei onneksi ole. Olen 32v nyt. 

Se on jännä kun vertaa vanhoja kuvia, niin niissä vain näyttää nuoremmalta mutta on vaikea sanoa mikä on muuttunut kun ei ole näkyviä ryppyjä. Ehkä nuorena kasvoissa oli sellainen pyöreys ja söpöys, ja nyt on aikuisuus. Elämä on kyllä muuten parempaa kuin parikymppisenä, ja se merkitsee eniten. 

19-20 -vuotiaana varmaankin. Voi kun olisi silloin tajunnut, miten nätti sitä olikaan. Erityisen huono itsetunto oli silloin. Myös 37-vuotiaana ihmeellistä kyllä joku hetkellinen kukoistusvaihe, kun tuntui, että uusi elämä alkaa, opiskelin uutta, olin rakastunut ym. 

22-25 vuotiaana. Tosin tuon jälkeen lihoin raskauksien myötä viitisen kiloa ja vartalon malli muuttui. Luulen että näin 33-vuotiaana näyttäisin edelleen hyvältä, jos jaksaisin treenata.

28-30-vuotiaana. Sen jälkeen äitiys vanhensi nopeasti.

Aloin kaunistumaan n. 20-vuotiaana ja tuntuu, että kaunistun vuosi vuodelta. Olen nyt siis 23, ehkä johtuu siitä, kun jatkuvasti saa omaa vaatekaappia "kehitettyä" parempaan suuntaan ja oma meikkaustyyli kehittyy. Alamäkeä odotellessa, mutta voin rehellisesti sanoa tällä hetkellä olevani kauniimpi kuin ikinä aiemmin. :D

Sama kuin aloittajalla, olin ehdottomasti kauneimmillani 19-vuotiaana, etenkin lakkiaispäivänä. Olin tuolloin saanut laihdutettua itseni normaalipainoiseksi, olin liikunnallinen ja melko onnellinenkin, mikä näkyi silmistä ja olemuksesta.

Nyt 25-vuotiaana peilistä katsoo vain reippaasti ylipainoinen ja väsähtänyt ilmestys. Masennus ja ahdistus ja tyytymättömyys itseen näkyy hyvin selkeästi.

16-20 vuotiaana olin todella kaunis.

Vierailija kirjoitti:

28-38v suunnilleen. Nyt 48v ja alkaa olla aina jotenkin väsyneen näköinen vaikkei väsyttäisikään. Ja kiloja tulee vaikka miten söisi järkevästi ja liikkuisi :(.

Myös mulla nenä on kasvanut. Mikähän ihme senkin aiheuttaa, vai onko vain kuvitelmaa?

Haloo herätys! Nenä ja muistaakseni myös korvat kasvavat koko elämän ajan, aivan perusjuttuja joita ei pitäisi ihmetellä.

//Kyllä, myös korvat.

43. Nyt mä olen 45.

Onpahan vaikea kysymys! :D Sanoisin, että tällä hetkellä, melkein kolmekymppisenä.

Olin kaunis lapsi, ennen kouluikää. Siis ihan jopa niin kaunis, että kaupungilla ihmiset pysähtyivät hämmästelemään.

Ala-asteikäisenä kasvoin pituutta niin nopeasti, että olin aivan liian laihan näköinen. Sitä kauhisteltiin ja puuttuipa siihen jopa kouluterveydenhoitaja. Söin kuin hevonen, mutta kaikki saamani energia meni pituuskasvuun.

Yläasteiässä olin kolhon näköinen. Erittäin epäterveelliset elämäntavat näkyivät naamassa. Lisäksi murrosiän hormonimyrskyt olivat hyvin vaikeita minulle, ja olin pääasiassa koko ajan huonotuulinen. Sekin näkyi.

Lukiossa etsin tyyliäni ja sanotaan näin, että ei se kaunista katsottavaa ollut. Pää ajeltu, naamassa kaksi kiloa meikkiä mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja ainakin neljä kokoa liian isot vaatteet.

Lukion jälkeen lihoin hillittömästi, siis melkein 45 kiloa. Niistä kiloista pääsin eroon vasta pari vuotta sitten.

Nyt olen sinut itseni kanssa. Löytänyt oman tyylin, jossa viihdyn. Voin henkisesti hyvin ja olen hymyileväinen. En juurikaan enää meikkaa vaikka jonkun mielestä varmaan aihetta olisi. Hyväksyn epätäydellisyyteni. Tuntuu että nykyään saan ihan hirveän paljon enemmän kehuja ulkonäöstäni kuin koskaan aiemmin.

Onko 'kauneimmillaan' sama kuin 'vähiten ruma'?

Naiset on kauneimmillaan 12 vuotiaina. Tytöt 8 vuotiaina.

27-vuotiaana. Parantunut syömishäiriöstä eli terveen näköinen, urheilullinen, onnellinen ja rakastunut.

20 v-30 v. Nyt 35 v

Kolmikymppisenä varmaankin.

10-vuotiaana tai vähän alle. Olin silloin enkelimäisen kaunis; Klassisen kauniit kasvot, isot harmaat silmät ja paksut kultakutrit ja pisamia. 12-vuotiaana olinkin jo rumilus ja kärsin rumuudesta koko yläasteen. Nykyään en ole enää niin kamalan näköinen, koska osaan meikata ja pukeutua fiksusti, mutta jostain syystä posket alkoi pullottaa 15-16-vuotiaana, silmät painui kuopille, nenä kasvoi järkyttävästi ja iho on vieläkin onnettomassa kunnossa. Ja viikset kasvoi naamaan.

Mietin, voisiko näin aikainen rupsahtaminen johtua vuosien stressistä, jonka koulukiusaaminen aiheutti, vai ihan vain paskoista geeneistä. Miehiltä sain jonkun verran huomiota 16-17-vuotiaana, mutta nyt 21-vuotiaana en ole muutamaan vuoteen miellyttänyt vastakkaisen sukupuolen silmää, johtuisiko siitä, ettei ikäiseni nainen ole enää niin kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla.

Hyvä kysymys.

Minulla on armolliset piirteet: isot silmät, selkeä luusto, symmetriset kasvot, vahvat piirteet. Olen jo nuorena tottunut, ettei minun tarvitse kamalasti laittautua.

Tapasin toisen mieheni kolme vuotta sitten. Hän sanoo, että olen muuttunut kauniimmaksi tämän kolme vuoden aikana. Ennen olin tavis, nyt olen kaunis. Hän on oikeassa. Hymyilen nykyään paljon, ja hymy kaunistaa. Eikä naama vielä roiku.

N48

Siinä kolmenkympin tienoilla, +/- muutama vuosi, piirteet vielä sileät ja iho heleä, mutta persoonallisuus näkyi paremmin kuin teininä/parikymppisenä. Nyt melkein 40v ja iho ei ole enää kauniin raikkaan värinen luonnostaan, vaan vähän saanut harmautta ja veltostunut. Ryppyjä ei vielä juurikaan, silmäkulmissa ja kaulalla vähän näkyy, vaan tuskin tämä tästä enää parempaan menee..

30-40