Sisällä kuohuu

Minulla on n.5kk vauva. Olen päivisin yksin hänen kanssaan kun mies on töissä. Vauva kitisee tiettyä ärsyyntymis/kurja fiilis kitinää ja venkoilee ja itkee. Ei suostu syömään ja sitten tulee tietty kurjempi olo, ei saa nukuttua kun nälkä ja ärsyttää ja mikään ei ole hyvin. Tähän ei auta muu kuin odottaminen ja kantaminen sylissä jota teenkin sitten aina, aina hetken päästä koitan tarjota ruokaa taas ja jossain vaiheessa suostuu syömään ja nukahtaa. Prosessi on silti raskas ja turhauttava, koska tiedän että vaivaan ei auta oikein mikään. Olen muutamia kertoja purskahtanut oikein kunnon itkuun vauva sylissäni kun en ole itse ehtinyt lepäämään, juomaan tai syömään ja kuunnellut vain toisen harmia. Olen myöskin tiuskaissut vauvalle, en kovaa ja pyysin anteeksi, pusuttelin ja halin ihan hirmuna sen jälkeen ja tuli kamala olo. Nykyään selitän vauvalle aina, että äitiäkin harmittaa sen ja sen takia mutta se ei johdu sinusta, rakastan sinua jne sen sijaan että tiuskaisisin tjms. Silti minulla on ihan kamalan hirveä olo kun olen joskus tiuskaissut ja välillä vauva varmasti vieläkin aistii minusta sen että äitiä ärsyttää/äiti on hermostunut. Ikinä en ole vauvalle mitään pahaa tehnyt tietenkään, mutta ihan kamala olo siitä kun toinen varmaan tajuaa että ärsyynnyn. Ei kai vauvani pidä minua turvattomana/ilkeänä? En voi kätkeä tunteitani, voin vain estää niitä purkautumasta ja niin olen nyt opetellutkin tekemään.