Lue keskustelun säännöt.
Milloin lasten kanssa helpottaa niin, että saa taas a) nukkua kun nukuttaa, b) harrastaa omia juttuja ja c) kulkea kodin ulkopuolella ilman lapsia?
09.10.2016 |
...eli siis milloin lapsiperheessä on taas vanhemmalla aikaa loikoilla sängyssä, lukea kirjoja, käydä ravintolassa pitkän kaavan mukaan..?
Enkä nyt tarkoita lapsettomaan aikaan verrattavaa tilannetta, vaan ihan konkreettisesti esim. sitä, milloin teidän lapset alkoi tehdä itse aamupalansa ja pärjätä kotona tai ulkomaailmassa ilman vanhempia.
Kommentit (23)
Loikoilla ja lueskella saattoi tehdä heti, kun pääsi sairaalasta vauvan kanssa kotiin. Nukkua olen saanut aina kun nukuttaa jne. Näin siksi, että meillä on lapsilla 2 vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali ihminen osaa sen verran ajatella skenaarioita että tietää tuohon vastauksen.
Mut hei, kyllä täähn tulee vastauksia ja saat iltakinan. Nyt voit antaa kunnolla takas, lapselle ku taisit hävitä nukutuksessa.
Sitku lapsi muuttaa kotoa. Miksi hankit lapsia, jos et halua viettää aikaa niiden kanssa?
Lapset 7 ja 11 ja ei ainakaan vielä, valoa näkyy kyllä jo tunnelin päässä. Puoliso tekee iltoja ja viikonloppuja töissä.
No jos on hyvät mummolat, niin aika varhaisessa vaiheessa pääsee esim. syömään pitkän kaavan kautta tai vaikka viikonloppureissuun. Meillä on kolme lasta ja nyt teinejä, pärjäävät jo useamman päivän keskenään ja olisivat mielellään vaikka viikon. Ainakin. Ihan liian äkkiähän tämä tuli, vaikka joskus tuntui, ettei omaa aikaa ole enää koskaan. Ensi syksynä esikoinen lähtee opiskelemaan ja en tiedä miten selviän siitä. Siis on ihan oikein ja hyvä, että lähtee, elämän täytyy mennä näin. Mutta koville se tulee ottamaan. Ja joo, on mulla muutakin elämää kuin perhe, mutta kyllä se ykkönen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se sitten alkaa helpottaa, kun nuorimmainen täyttää 80 vuotta ja saat hänelle paikan palvelutalosta.
t. äippä 102 v
Kannattaisi mieluummin nauttia omien lastensa kanssa olemisesta kuin haikailla aikaa, kun he ovat vanhempia. Lapsuus on nopeasti ohi. T.neljän aikuisen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamuisin olemme nukkuneet aina aika pitkään, lapset totutettiin iltavirkuiksi ja aamutorkuiksi jo vauvana (panin lapset nukkumaan noin klo 22-23). Myöhäinen rytmi sopii meidän vanhempienkin töihin parhaiten.
Mutta he ovat viikonloppuisin osanneet jo noin 6-vuotiaasta lähtien mennä ja avata telkkarin ja katsoa lastenohjelmia viikonloppuisin, jos vanhempia on nukututtanut. Kun tuli nälkä, hakivat aamupalan tekijän. Kouluikäisinä tekivät jo itsekin aamupalaa.
Kirjoja olen lukenut aina illalla, kun lapset on pantu nukkumaan. Harrastuksissa olemme käyneet miehen kanssa vuorotellen.
Molemmat olemme päässeet yhtä aikaa vaikkapa leffaan siitä lähtien, kun lapset ovat olleet alakoulun ylemmillä luokilla.
Nyt molemmat ovat teinejä, joten pääsemme jo kahdestaan miehen kanssa vaikka viikonloppuna mökillekin.
Sitten kun koko katras on yli kolmekymppisiä, on mahdollisuus vähäiseen omaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi mieluummin nauttia omien lastensa kanssa olemisesta kuin haikailla aikaa, kun he ovat vanhempia. Lapsuus on nopeasti ohi. T.neljän aikuisen lapsen äiti
Olet oikeassa. Onneksi on lastenlapset.
Nyt on lapset 7-ja 10-vuotiaat. Sää nukkua pitkään (lapset nukkuvat itsekin tai katsovat lastenohjelmia), lukea lehden suht rauhassa, harrastaa (sitä olen kyllä voinut tehdä kaikki nämä vuodet lukuunottamatta aikaa, jolloin imetin). Pitkän kaavan mukaan voi syödä kun vie lapset hoitoon tai hankkii lastenvahti, lasten kanssa sitä jaksaa ehkä muutaman kerran vuodessa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 6 lasta kasvattanut täytyy sanoa että kyllä se toisellekymmenelle menee .Pienen lapsen valtaa helposti paniikki ja kauhu jos hänet jättää yksin..jos suinkin älä jätä yritä ajatella että se aika tulee niin on minullekin tullut itselläni oli 5.5vuodessa 4 lasta .....silloin joskus vähän ahdistui kun omat sukulaise olivat pohjanmaalla ja itse olin savossa.aivan erilainen kulttuuri kuin olin tottunut......mutta kestin...........keksin kaikkea lasten kanssa ja nautin heidän seurastaan.kun lapset huomaavat että heitä arvostetaan ja luotetaan kohdellaan hyvin he alkavat käyttäytymään hyvin ei ole tarvetta häiriökayttäytymiseen.......jos ei ole jokin sairaus .no meillä ei ollut. josta olen kiitollinen....yritä jaksaa ,jos pääsisit lenkille joskus vetämään happea niin se auttaa jaksamaan..........rakasta miestäsi todenteolla...........se antaa voimia.....nyt on minulla olleet lapset jo kauan aikuisia ja ihmettelevät miten äiti jaksoit et koskaan ajanut meitä pois että olist päässyt harrastamaan.no pitkäjänteisyyttä peliin ja itsehillintää kyllä se joskus helpottaa............laula ja lue ja leiki lasten kanssa retkeile myös vaikka puistoon eväitten kanssa................
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri huomasin, että meillä on nyt se helpompi aika. Sen vaan huomaa kun se sattuu kohdalle.
Kolme lasta, nuorin 12 -vuotias, kaksi jo kovaa kyytiä aikuistuvaa. Nuorin on ollut hieman arka olemaan yksin kotona ja toisen isomman kanssa on ollut teinisäätöä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, enemmän kuin tarpeeksi. Mutta myös kaiholla huomaan ajattelevani, että kohtahan nuo oikeasti pärjäävät omillaan. Yritän nauttia täysillä tästä teini-iästä. Jopa agnstista, nyt kun tiedän että seikin loppuu joskus.
Muistan vielä kun pyörivät jaloissa joka paikassa, onneksi nautin äitiydestä silloinkin täysillä...
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun ne ovat teinejä.
Komppaan tätä, tietysti nuo AP:n toivomat vapaudet tulevat tipoittain ajan kanssa. Kyllä kouluikäinen keksii jo itse tekemistä, jossa ei koko ajan tarvitse aikuisen olla läsnä (-> lukeminen, harrastaminen, kodin ulkopuliset asioinnit), yläasteikäinen viimeistään osaa hoitaa omat aamutoimensa ja hänet voi jättää ravintolaillan ajaksi yksin kotiin. Tietysti elämässä on enemmän joustoa näidenkin juttujen suhteen, jos vanhemmat vuorottelevat välillä lastenhoidossa keskenään, ja jos käytössä on edes jonkinlaisia tukiverkkoja kahdenkeskisten menojen ajaksi. Myös ulkopuoliset palkattavat keikkalastenhoitajat ovat ihan harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.
Meillä on 12 v ja aika lailla tuollaista on ollut jo jokunen vuosi. Toki mitään ravintolaillallisia ei nyt harrasteta siten, että lapsi on yksinään kotosalla, mutta pärjää esim. vanhemman harrastuksen ajan kotona illalla vaikka toinen vanhempi olisi reissussa tms. Yksinään ei ole koskaan joutunut menemään nukkumaan vielä eli aina on tultu ennen lapsen nukkumaanmenoa (vähintään jompi kumpi siis) kotiin tai sitten lapsi on ollut hoidossa mummolassa tms. Ja nuo eri asiat on tulleet eri iässä, jo lapsen ollessa kuusivuotias saatettiin viikonloppuaamuna hetkeksi havahtua siihen, kun lapsi kävi laittamassa meidän makuuhuoneen oven kiinni mennessään katsomaan seinän taakse lastenohjelmia.
Vierailija kirjoitti:
Aamuisin olemme nukkuneet aina aika pitkään, lapset totutettiin iltavirkuiksi ja aamutorkuiksi jo vauvana (panin lapset nukkumaan noin klo 22-23). Myöhäinen rytmi sopii meidän vanhempienkin töihin parhaiten.
Lapsia ei opeteta iltavirkuiksi, he joko ovat sitä luonnostaan tai eivät. Tai voihan tietysti olla, että sinulla on jotain myyttisiä äitiyden taikavoimia.
No meillä on kaksi vanhempaa ja yksi 4-vuotias lapsi. Jo pari vuotta olen iltaisin lueskellut kirjoja ja viikonloppuisin nukkunut klo 11 saakka toisena aamuna. Viimeiset kolme vuotta olen tehnyt uraa ja käynyt päivisin lounailla ym., sillä lapsi on päiväkodissa. Tästä huolimatta en melkein koskaan käy missään, vaan olen iltaisin ja vkonloppuisin aina kotona. Lapsen kanssa voi käydä kauppakeskuksessa shoppailemassa, syömässä la iltapäivänä ja kirjastossa. Elämä on tosi kivaa ja hienoa. Toista lasta yritämme, kun tämä esikoinen on alakouluikäinen.
Lukematta yhtäkään vastausta: ei milloinkaan. Ongelmat kasvaa lasten myötä ja kun luulet että helpottaa, tulee lapsenlapset.
Sitten kun ne ovat teinejä.