Teinkö väärin vai ylireagoiko miesystävä?
Sanon jo tähän alkuun, että tämä riita on jo sovittu enkä aio tästä enää uutta sotkua kehitellä. Silti minua jäi vain hieman mietityttämään tämä asia.
Tilanne meni siis sillä tavalla, että annoin salilla tapaamalleni, mukavanoloiselle miehelle numeroni (jota hän siis pyysi). Minulla on paljon miespuolisia ystäviä, joten en ajatellut tekeväni mitään väärää antaessani numeroani - varsinkaan, kun en ollut ollenkaan kiinnostunut kyseisestä miehestä siinä mielessä.
Ajattelin kuitenkin samana päivänä kysyä miesystäväni mielipidettä tästä, koska mielestäni seurustelusuhteessa kuuluu olla avoin. Kuitenkin, ennen kuin olin edes ehtinyt mainita asiasta (puhumme siis WhatsAppissa, kyseessä kun ei ole avomies), miesystävä sanoo että hänellä on kiire eikä hän ehdi puhumaan nyt, johon vastaan että selvä, puhutaan myöhemmin.
Sinä päivänä emme enää puhuneet mitään, mutta seuraavana päivänä tämä salimies tulee juttelemaan minulle WhatsAppissa. Hän kysyi, haluanko tavata, ja sanoin ettei minulle käy (koska en siis ollut vielä puhunut miesystävälleni tästä). Emme puhuneet tuon jälkeen enää kauheasti, sillä minulla oli kiire enkä halunnut puhua pidempään kyseisen miehen kanssa ilman, että miesystäväni on tietoinen.
Samana päivänä aloimme jutella miesystäväni kanssa, ja kerroin hänelle, että joku mies oli pyytänyt numeroani ja olin sen hänelle antanut. No miesystävä suuttui sitten ihan täysin, syytti minua että miksi olin antanut numeroni, ja kysyi, että silloin kun annoin numeroni tälle toiselle miehelle, olinko unohtanut hänet (siis miesystäväni) kokonaan. Sanoin, että en tietenkään, ja että rakastan miesystävääni enkä todellakaan halua ketään muuta siinä mielessä. Hän kysyi, olinko puhunut tämän salimiehen kanssa, ja sanoin, että ihan todella vähän (mikä olikin totuus).
No miesystäväni silti jatkoi rageemista, ja lupasin, että olen todella pahoillani enkä anna enää numeroani miehille, jotka sitä pyytävät. Miesystävä käski minun estää tämä salimies ja poistaa hänen numeronsa, jonka teinkin vastaan sanomatta.
Sanoin miesystävälleni rakastavani häntä, johon hän vastasi vain että "tiedän". Kysyin sitten, että onko hän vielä vihainen minulle, johon hän vastasi myöntävästi. Sitten hän sanoi, että hänen pitää miettiä, antaako hän minulle anteeksi.
Tässä vaiheessa olin ihan kyynelissä, ja sanoin sen hänelle. Miesystävä oli vastaamatta n. 5 min, kunnes sanoo, että selvä, hän antaa anteeksi.
Seuraavana päivänä miesystävästä ei edes huomannut, että hän olisi ollut minulle vihainen, eli ilmeisesti hän oikeasti antoi minulle anteeksi.
Mutta teinkö siis väärin, vai ylireagoiko miesystävä?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos miesystäväsi jakelisi puhelinnumeroaan vieraille nsisille?
Ei se haittaisi kunhan hän ei olisi kiinnostunut heistä siinä mielessä.
No minä pidän vähän outona että annat puhelinnumerosi jollekin lähes tuntemattomalle miehelle.
Yleensä miehet ja naiset pyytävät vastakkaisen sukupuolen numeroa jos ovat kiinnostuneet siinä mielessä.
Eri asia jos olisit tutustunut tuohon mieheen kunnolla ja molemmille olisi selvää että pelkällä kaveripohjalla mennään.
Sanoitko salimiehelle, että olet varattu mutta voitte jutella tuttavina?
En minä parisuhteen aikana antanut numeroa kenellekään. Koska minulla oletuksena on, jos joku pyytää numeroa, että hän on kiinnostunut lähtemään mahdollisesti treffeille.
Loukkaantuisin ja saattaisin suuttua jos seurustelukumppanini antaisi numeronsa jollekin naiselle, eikä kertoisi olevansa varattu.
Vierailija kirjoitti:
No minä pidän vähän outona että annat puhelinnumerosi jollekin lähes tuntemattomalle miehelle.
Yleensä miehet ja naiset pyytävät vastakkaisen sukupuolen numeroa jos ovat kiinnostuneet siinä mielessä.Eri asia jos olisit tutustunut tuohon mieheen kunnolla ja molemmille olisi selvää että pelkällä kaveripohjalla mennään.
Sanoinkin kyseiselle miehelle, että haluan olla _vain_ kavereita.
No itse kyllä suuttuisin jos miesystäväni antaisi numeron naiselle, joka salilla (tai muualla) sitä pyytäisi.
Sanotaan vaikka niin, että sä olit ehkä vähän hassu ja ajattelematon. :-) Et sä periaatteessa tehnyt väärin, kun ihan kaverimielessä annoit numeros etkä ees ajatellut muuta. Mutta tajusiko salimies sen? Tiesikö, että seurustelet? Jos ei, niin väärin salimiestä kohtaan sekä poikaystävääsi, joka toisaalta ymmärrettävästi loukkaantui.
Yksi hyvä ajatusleikki on miettiä, että mitä sinä tykkäisit jos miesystävä toimisi vastaavasti.
Periaatteessa olen sitä mieltä, että ihmisiin voi tutustua ihan sukupuolesta riippumatta, mutta myönnän että silti miesystävän viestittely (vaikka kuinka olisi kaverillista) häiritsee enemmän kuin miesten kanssa viestittely. Varmaan jos itselläkin olisi liuta mieskavereita, niin asia olisi tasapuolisempi. Eli miten on, onko miehellä vastaavasti naispuolisia kavereita?
Toisaalta minun mielestäni on ilmeistä, että salimies pyysi numeroa iskemistarkoituksessa. Hänelle et siis vissiin sanonut mitään siitä, että sinulla on miesystävä?
Tilanne ei ole yksiselitteinen, koska periaatteessa et tehnyt mitään väärää. Toisaalta oliko sinulla nyt aivan aidosti joku erityinen tarve kaverustua tämän salimiehen kanssa? Minä en varmaan tuossa tilanteessa olisi numeroa antanut, koska turhaa sotkua siitä vain olisi tullut. Oletettavasti tosiaan tämä salimies taas otti sen numeron antamisen vihreänä valona, koska uskallan väittää että tuskin aivan kaverimielessä sitä pyysi.
Mieskin kyllä vähän ylireagoi siihen nähden, että periaatteessa et tehnyt mitään väärää. Mutta silti, kun on aika päivänselvää (ainakin minun mielestäni), että mies on iskemistarkoituksessa liikkeellä?
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan vaikka niin, että sä olit ehkä vähän hassu ja ajattelematon. :-) Et sä periaatteessa tehnyt väärin, kun ihan kaverimielessä annoit numeros etkä ees ajatellut muuta. Mutta tajusiko salimies sen? Tiesikö, että seurustelet? Jos ei, niin väärin salimiestä kohtaan sekä poikaystävääsi, joka toisaalta ymmärrettävästi loukkaantui.
Joo, toimin ajattelemattomasti ja heti kun mieheni sanoi, ettei hyväksy tätä, en väittänyt vastaan vaan poistin numeron ja estin salimiehen.
Ja siis olin jo sanonut salimiehelle, että haluan olla vain kavereita.
Tuollaiset jutut voivat johtaa johonkin, vaikka aluksi ei olisi tarkoitus. Jollain tavalla se tosin on tarkoituskin, kun pitää numero alunperin antaa. Varatut sortuvat usein tinderissäkin, vaikka muka ovat vain testailemassa matchien määrää.
Riippuu aika paljon siitäkin, että tiesikö tuo toinen mies sinun seurustelevan ja tajusiko hän, että haluat vain olla kavereita? Tässä tapauksessa veikkaisin että ei, kun ette kerran olleet kerenneet vielä paljoa jutella. Veikkaan, että hän ehdotti tuota tapaamista treffimielessä ja varmasti yllättyisi, jos hänet tapaisit ja sitten ilmoitatkin olevasi parisuhteessa.
Mies alireagoi. Moni olisi lähtenyt/potkinut akan pihalle riippuen, kenen kämppä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi hyvä ajatusleikki on miettiä, että mitä sinä tykkäisit jos miesystävä toimisi vastaavasti.
Periaatteessa olen sitä mieltä, että ihmisiin voi tutustua ihan sukupuolesta riippumatta, mutta myönnän että silti miesystävän viestittely (vaikka kuinka olisi kaverillista) häiritsee enemmän kuin miesten kanssa viestittely. Varmaan jos itselläkin olisi liuta mieskavereita, niin asia olisi tasapuolisempi. Eli miten on, onko miehellä vastaavasti naispuolisia kavereita?
Toisaalta minun mielestäni on ilmeistä, että salimies pyysi numeroa iskemistarkoituksessa. Hänelle et siis vissiin sanonut mitään siitä, että sinulla on miesystävä?
Tilanne ei ole yksiselitteinen, koska periaatteessa et tehnyt mitään väärää. Toisaalta oliko sinulla nyt aivan aidosti joku erityinen tarve kaverustua tämän salimiehen kanssa? Minä en varmaan tuossa tilanteessa olisi numeroa antanut, koska turhaa sotkua siitä vain olisi tullut. Oletettavasti tosiaan tämä salimies taas otti sen numeron antamisen vihreänä valona, koska uskallan väittää että tuskin aivan kaverimielessä sitä pyysi.
Mieskin kyllä vähän ylireagoi siihen nähden, että periaatteessa et tehnyt mitään väärää. Mutta silti, kun on aika päivänselvää (ainakin minun mielestäni), että mies on iskemistarkoituksessa liikkeellä?
Itselläni on paljon miespuolisia ystäviä, joten ehkä sen takia en osannut nähdä asiaa niin "vakavana". Miehelläni ei ole naispuolisia ystäviä, mutta itseäni ei haittaisi, vaikka olisikin.
Minun mielestäni teit kyllä vähän väärin. Itse seurustelen enkä antaisi numeroani yhdellekään vieraalle miehelle. Opiskelu- tai työkaveri olisi eri asia, koska vapaa-ajalla saattaisi tulla tarve ottaa yhteyttä ja sopia käytännön asioista.
Ei tuo kuitenkaan varmaan ylitsepääsemätöntä ole. Toivottavasti asia ei jää vaivaamaan teitä kumpaakaan.
Toistan, en ollut MITENKÄÄN kiinnostunut tästä salimiehestä siinä mielessä. Olen edelleenkin päätä pahkaa ihastunut miesystävääni, ihan yhtä paljon kuin seurustelun alkuvaiheessakin.
Vierailija kirjoitti:
Mies alireagoi. Moni olisi lähtenyt/potkinut akan pihalle riippuen, kenen kämppä.
Emme asu yhdessä.
Ei helvata mikä akka. Lähtis heti vaihtoon.
Vaikutit kyllä hieman yksinkertaiselta tässä tapauksessa. Ymmärrän jos tämä mies olisi tullut vaikka lenkkipolulla vastaan ja olisitte ehtineet jutella syntyjä syviä, ja huomanneet kuinka juttu luistaa ja olisi kiva nähdä vaikka uudestaan. Toki tässäkin tapauksessa numeron antamimem voi olla arvelluttavaa mutta ainakin siinä on jokin peruste mahdolliselle tulevalle kaveruudelle. Mutta jos mies on salilla nähnyt sut ja pyytänyt numeroa niin eiköhän toi nyt ole päivänselvä, että hän kysyi sitä siksi koska viehättyi olemuksestasi/ulkonäöstäsi ja haluaisi kanssasi treffeille. Tai ainakaan omat kaverisuhteeni eivät ole ikinä alkaneet niin, että ne olisivat perustuneet jollekin ulkoiselle, vaan kyllä se jokin yhteys pitää olla.
Mitä jos miesystäväsi jakelisi puhelinnumeroaan vieraille nsisille?