Elämä vauvan (4kk), koiran ja 2v6kk kanssa on välillä tosi raskasta yksin.

Turha tulla moralisoimaan, että mitäs teit toisenkin lapsen tai olet ottanut koiran. En kadu, mutta kyllähän tämä rankkuus yllätti. Mies kuukauden kerrallaan toisella puolella maailmaa töissä, sitten 2-3vk kotona. Lasten isovanhenmat 200km päässä ja paristi vuodessa nähdään. Miten te muut yksinolijat pärjäätte? Kaiken lisäksi mies jaksaa valittaa kun kaikki ei ole tiptop kun tulee kotiin ja että olen sotkuinen ihminen, mutta en vaan jaksa koko ajan panostaa. Likaista meillä on harvoin, tavaroita enemmänkin siellä täällä JOSKUS.