Lue keskustelun säännöt.
Elämä vauvan (4kk), koiran ja 2v6kk kanssa on välillä tosi raskasta yksin.
09.10.2016 |
Turha tulla moralisoimaan, että mitäs teit toisenkin lapsen tai olet ottanut koiran. En kadu, mutta kyllähän tämä rankkuus yllätti. Mies kuukauden kerrallaan toisella puolella maailmaa töissä, sitten 2-3vk kotona. Lasten isovanhenmat 200km päässä ja paristi vuodessa nähdään. Miten te muut yksinolijat pärjäätte? Kaiken lisäksi mies jaksaa valittaa kun kaikki ei ole tiptop kun tulee kotiin ja että olen sotkuinen ihminen, mutta en vaan jaksa koko ajan panostaa. Likaista meillä on harvoin, tavaroita enemmänkin siellä täällä JOSKUS.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no. Itseppä olet polkusi valinnut. Vali vali.
Sano miehelle että jos ei lopeta kitinää, vaihdatte osia tai palkkaa siivoojan.
Niin rankkaa on mutta eikö sen jaksaisi paremmin jos puoliso tukisi sinun hommaasi kuten sinä tuet hänen työtään. Koska voisihan mies vaihtaa työtä ja tulla joka päivä kotiin siivoaan. Eli yritä jaksaa, tiedän miten paljon rankempaa se on kun ei oikeasti pelkästään yksin hoida kotia ja lapsia, vaan kaupan päälle saa kusipää miehen.
Palkkaa MLL:n hoitaja ainakin tuolle esikoiselle silloin tällöin. Ja kunhan kuopus kasvaa niin molemmat lapset voi jättää 1-2h ajaksi hoitoon esim 2x kk:ssa. Ja osta siivoja edes 1xkk:ssa.
Käy tuolloin itse jumpassa, kahvilla, kirjastossa, elokuvissa tms mistä itse nautit. Tämä on pieni hinta siitä että itse pysyy tolkuissaan, älä anna uupumuksen mennä liian pitkälle. Tein itse sen virheen ja harmittaa. Äitiydestä olisi ollu kiva nauttia aikaisemminkin, kuin vasta sit kun lapset 4v ja 6v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin no. Itseppä olet polkusi valinnut. Vali vali.
Itse on polun valinnut kyllä ,mutta sinun logiikalla ei saisi ikinä valittaa mistään. Voi tehdä ihan hyvääkin purkaa ajatuksia välillä vaikka näin av:lle. Tsemppiä ap tuo vaihe ei kestä ikuisesti.
Niin. Rankinta tuossa varmaan on se ettei mies ymmärrä. Muuten voisi siirtää monien asioiden tekeminen siihen kun ies on taas kotona ja tehdä silloin oikein urakalla. Kai ne miehen kotona olot on kuitenkin jonkinmoinen henkireikä? Nauti ja hengähdä silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin no. Itseppä olet polkusi valinnut. Vali vali.
Ei olisi valinnut jos olisi osannut ennustaa tulevaa. Miksi miehelle ei sanota että itsepä olet polkusi(ja työsi) valinnut eli lakkaa valittamasta. Miksei jokaiselle miehelle joka valittaa vaimostaan niin myös sanota että itsepä hänet valitsit? Kummallista että naiset valitsee ja miehet jotenkin joutuu parisuhteeseen. Kannattaisikohan kummankin sukupuolen ottaa vastuu tekemisistään.
Mies tuntuu muutenkin ajattelevan että lepään päivät pitkät. Ihmettelee miksi kaikki ei ole aina tiptop kun olen kaiket päivät kotona ja työssäkäyvät äiditkin pärjää hienosti ja koti pysyy siistinä. Ehkäpä hän on ihan oikeassa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kans mies reissussa aina arkipäivät,ja sitten viikonloput kotona.Lapset on nyt 4 ja 2v.Voin sanoa että meinasin kuolla väsymykseen,kun pienempi syntyi:oli allerginen,koliikkilapsi,joka itki illat ja yöt läpeensä,ja vilkas isosisarus pyöri ja vaati huomiota päivisin.Mies tuli viikonlopuiksi kotiin,mutta menetti järkensä minuutissa,kun joutui kuuntelemaan itkua ja huutoa.
On se noin pienten kanssa rankkaa vaikka se mieskin olisi auttamassa. Ajan myötä helpottaa, koita olla itsellesi armollinen, harmi ettei miehesi sitä ole. Maailma ei kaadu pieneen sotkuun! Kun mies tulee kotiin, varaa itsellesi hotelliyö tai pari, niin mieskin saa ehkä perspektiiviä elämääsi, jos siis miehesi edes selviää kahdesta lapsesta, koirasta ja kodinhoidosta... Tsemppiä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, turhaan ruoskit itseäsi. Tärkeämpää olla lasten kanssa, kuin kiillottaa nurkkia koko ajan. Meillä lapset 1,5v, 6v ja 11v. Oon toisinaan niin loppu, että lelut lojuu lattialla ja pyykkikorit pursuilee. Olen opetellut lähtemään lasten kanssa hyvillä mielin ulkoilemaan tai otan päiväunet kuopuksen kanssa, jos siltä tuntuu. Suoristelen niitä maton hapsuja vaikka sit kun lapset ovat lentäneet pesästä😊
12 lisää vielä, en huomannut, että vauva vielä noin pieni ja ehkä imetät vielä eli hotelliyö ei ehkä onnistu. Minulla muuten elämä helpotti, kun lopetin imetyksen (8kk.) Vauva noin pieni vielä, ei mikään ihme ettet jaksa kaikkea eikä oikeasti tarvitsekaan, sinullahan ei ole minkäänlaista apua tai turvaverkkoa, saisitkohan neuvolasta apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen toki ottanut omaa aikaa kun mies kotona, mutta vähän huonolla omalla tunnolla kun hän ajattelee aina soittaa äitinsä apuun, vaikkei toki sitten soitakkaan, mutta haluaisi. Niim jää vähän tunne, että miten pärjää..
Joo meilläkin mies tuskastelee ja sanoo tätä meininkiä sirkukseksi, jos isompi riehuu tai uhmailee..
Ap
Kyllä siitä hengissä selviää. Meilläkin lapsilla oli 1v8kk ikäeroa, siihen päälle koiranpentu, mies pääsääntöisesti vuorotöissä ja itse luin vapaa-ajat pääsykokeisiin. Kämppä oli kuin kaatopaikka, mies siitä ärtynen, mä olin sikaväsynyt mutta hengissä selvittiin, vaikka se aika onkin aika sumussa. Päivä kerrallaan
Hah! :D Onneksi ei ole koskaan tuollaisia ongelmia.. :)
Kyllä, varmasti on rankkaa. Mutta sulla on mies, kaksi lasta, koira, koti... Iloitse siitä - se on jo tuhat kertaa enemmän kuin monella meistä. Kyllä ajat vielä helpottavat.
Ap voisko sulla olla synnytyksen jälkeinen masennus ? Ei toi nyt noin rankkaa pitäis olla.
Kun mies seuraavan kerran tulee reissulta kotiin, lykkää lapset sille ja palaa takaisin kolmen viikon kuluttua. Katotaan kuinka tiptop herra, koti ja lapset on sen jälkeen.
Ei toi ääni kellossa muuten muutu.