Olenko muka ainoa joka ei halua elää vanhaksi?
En näe elämässä paljoakaan järkeä... ? En ole masentunut muuten.
Kommentit (45)
Oravanpyörässä muka tarttis juosta suurinpiirtein kehdosta hautaan. Kiire kiire kiire, palvella rikkaita työnantajia, menettää terveys työnteossa jne. No thanks.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sanotte minusta sitten? Olen alle 30 ja monien sairauksien takia elämä on ja tulee olemaan aika vittumaista. En toivo että tätä samaa jatkuu vielä 70 vuotta, mutta ennemmin toivon tieteen kehittymistä edukseni kuin kuulaa kalloon. Ja pelkään yhteiskunnan romahtamista, kun olen heikoimpien joukossa itse. Mun mielestä on loukkaavaa jos joku ajattelee, että tuskin nautin mistään. Kyllä mä yritän!
Tietysti jos saisi valita 20 vuotta melko laadukasta elämää vs 40 vuotta kehnompaa, ei olisi vaikeaa.
Mulla samanlainen tilanne paitsi olen vähän yli 30. Ihmiset usein sanoo tuohon "Toivottavasti elämästä löydät jotain mikä siitä tekee vähän parempaa kuitenkin" mutta siitä ei ole kyse. En ole masentunut, ja löydän kyllä hyvää elämässäni ja ympärilläni. Puuttuvaa terveyttä ei vaan mikään korvaa, eikä sellaisia asioita joita olisi halunnut mutta nyt ovat mahdottomia, voi korvata pakottamalla itseään haluamaan asioita, joita voisi saada tai tehdä.
Toivon, että tulisi toimivia uusia hoitoja että voisin elää kunnollista elämää vielä joskus. Jos ei tule, niin en ainakaan tällä hetkellä näe syytä miksi kannattaisi haluta elää vielä 40+ vuotta käytännössä kärsien. Vaikka olisi joku ihana harrastus, hyvä parisuhde, mukava lemmikki vielä joskus... Sittenkään se ei välttämättä olisi ihan sen kärsimyksen ja vaivan arvoista.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä nykyvouhotusta siitä, miten elinaikaa saataisiin pidennettyä. Ei kaikki halua elää vanhaksi! Eläkeikää hilataan koko ajan ylemmäs, minun ikäluokalla TÄLLÄ hetkellä aikaisin arvioitu eläkeikä yli 68 v. Ei varmaan eläkettä lopulta edes ole, jos tuohon ikään pääsisin.
Siispä nautin elämästä nyt, paheitteni kera. Herkuttelen kohtuudella, tupakoin, otan aurinkoa. Elämä on nyt.
Susta tulee hirveän näköinen nuoressa iässä kun poltat ja otat aurinkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä nykyvouhotusta siitä, miten elinaikaa saataisiin pidennettyä. Ei kaikki halua elää vanhaksi! Eläkeikää hilataan koko ajan ylemmäs, minun ikäluokalla TÄLLÄ hetkellä aikaisin arvioitu eläkeikä yli 68 v. Ei varmaan eläkettä lopulta edes ole, jos tuohon ikään pääsisin.
Siispä nautin elämästä nyt, paheitteni kera. Herkuttelen kohtuudella, tupakoin, otan aurinkoa. Elämä on nyt.
Susta tulee hirveän näköinen nuoressa iässä kun poltat ja otat aurinkoa.
Terve vaan sinne pinnallisuuden täyttämään maailmaan! Kauneus on muutenkin katoavaista, keskityn elämässäni tekemään mahdollisimman paljon hyvää, esim. auttamalla muita.
Vierailija kirjoitti:
Oon miettinyt paljon tuota, että miks ihmisten elinikää yritetään väkisin venyttää, kun viimeiset vuodet siitä todennäkösesti menee laitoksessa muiden armoilla. Oma isoisäni on asunut vanhainkodissa yli 10 vuotta, ei oikein ole enää tässä maailmassa, kun ei kuule eikä näe mitään. En ehkä itse haluaisi sellaista, vaikka hoitajien mielestä isoisä on kuulemma hyvällä tuulella jne. Tuskinpa kuitenkaan enää juuri elämästään nauttii. :(
Voi hyvinkin nauttia, jos saa hyvää hoitoa. Perintöä ehtii jakaa myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Kuten olen aiemminkin sanonut, pitäisi valtion lainata jokaiselle vanhukselle pistooli ja yksi 9mm patruuna siihen.
Valtio haluaa, että ihmiset pysyvät työkykyisinä vielä 70-80 vuotiaiksi asti. Siksi eläkeikäkin nousee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä nykyvouhotusta siitä, miten elinaikaa saataisiin pidennettyä. Ei kaikki halua elää vanhaksi! Eläkeikää hilataan koko ajan ylemmäs, minun ikäluokalla TÄLLÄ hetkellä aikaisin arvioitu eläkeikä yli 68 v. Ei varmaan eläkettä lopulta edes ole, jos tuohon ikään pääsisin.
Siispä nautin elämästä nyt, paheitteni kera. Herkuttelen kohtuudella, tupakoin, otan aurinkoa. Elämä on nyt.
Susta tulee hirveän näköinen nuoressa iässä kun poltat ja otat aurinkoa.
Jo on sullakin murheet. Aikanaan koittaa se päivä, kun kenenkään ulkonäöllä ei ole enää väliä. Mullan alla kukaan ei kaunistu, mutta sielu jos on hellä ja sydän välittävä; kaikki on hyvin. Taivaassa ei tuomita ulkonäön perusteella.
Vierailija kirjoitti:
On mullakin vähän semmonen pulma, että ilo ja mielekkyys elämästä on kadonnut. En keksi uusia kivoja ajanvietteitä enkä harrastuksia. En ymmärrä miten jaksaisin elää vielä reilu 30 vuotta, että olisin saman ikäinen kuin äitini nyt.
Kulunut korona-aika on vienyt viimeisetkin ilot ja huvit. Mitään järkevää ja kivaa en ole löytänyt tilalle.
Tämä korona-aika on tosiaankin ollut raastavaa. Kaikkea rajoitettu ja tuntuu ettei helpotusta ole näkyvissä. Tyrkytetään vaan lisää piikkejä, mutta rajoitukset eivät hälvene.
Kyllä 60-70 vuotias on jo nähnyt & kokenut asioita varmaan ihan tarpeeksi. Jos sen ikäluokan tienoille pääsee, niin kiva. Mutta eipä siitäkään ole takeita, joten muistetaas nauttia nyt elämästä. 👌🏻
Vierailija kirjoitti:
Toki olisi ihanaa elää vaikka 100-vuotiaaksi jos pysyy sellaisena pirteänä ja toimintakykyiseä! Muutama vuosi sitten luin jutun 96-vuotiaasta naisesta joka oli vielä työelämässä, hän opetti joogaa ja kuvissa mummo oli todella notkea :D
Sitten kerran näin amerikkalaisen dokumentin yli 100-vuotiaista ja siinä yks pappa sanoi että elämä alkaa 80-vuotiaana, paranee 90-vuotiaana ja 100-vuotiaana elämä on parasta, en usko että pappa houri koska vaikutti ihan järjissään olevalta.
Sitten se asia mikä huolettaa, samassa dokumentissa oli yksi 100v nainen joka asui omassa kotonaan ja toimi omaishoitajana, ei miehelleen vaan 80v tyttärelleen joka oli paljon huonommassa kunnossa kuin äitinsä! Itse tein lapset 18 ja 20 vuotiaina eli jos elän 100-vuotiaaksi ovat omatkin lapseni jo vanhoja. En halua että he joutuvat vielä vanhoilla päivillään hoitamaan minua tai jos käykin niin että he ovat minua huonompikuntoisia niin joutuisin hoitamaan heitä. Yhteiskunta menee varmasti tuohon suuntaan että omaiset joutuvat hoitamaan niin mielummin kuolen kuin olen taakka.
Se nainen joka oli tyttärensä omaishoitaja, kiinnitin huomiota että se oli tosi toimelias ja puhelias, höpötti kaikkea iloisesti koko ajan ja oli laiha kun sen sijaan se tytär oli ylipainoinen. En anna kilojen kertyä ja pyrin olemaan vapaa-ajalla aktiivinen ja oppimaan uusia asioita jotta aivot pysyy kunnossa
Tähän kommenttiin sen verran, että jos vaikka minäkin eläisin tuonne noin sadan vuoden ikään, mikä olisi ihan ok minulle, niin toivoisin mitä enimmin että lapsenikin eläisivät pitkään, koska en halua saattaa yhtäkään heistä hautaan.
Minäkään en ymmärrä tätä miksi pitäisi väkisin elää vanhaksi, elämänlaadulla kun on harvemmin taipumusta ainakaan nousta mitä vanhemmaksi tulee.
Kauhuskenaario olisi tosiaan tuo että makaisi kymmenen vuotta muistisairaana potilaana jossain hoitokodissa. Ihan kammottava ajatus.
Noin kuukausi sitten viimeinkin keksin kivuttoman ja tuskaa aiheuttamattoman ja ennen kaikkea varman keinon poistaa itseni muonavahvuudesta sitten kun sen aika tulee. Tätä asiaa olen viimeiset viisi vuotta pohtinut ja viimeinkin keksin keinon. Ongelmani tämän asian suhteen tähän mennessä on ollut se, että pelkään liikaa kipua ja kärsimystä joka erilaisiin menetelmiin liittyy ja tietenkin mahdollista epäonnistumista ja sen seurauksia.
Olemme mieheni kanssa yli 70 v ja huolehdimme kahden lähes 100 v sekaisin olevan ihmisen asioista.
Toinen on onneksi hoivakodissa ja toinen luulee pärjäävänsä omineen.
Lisäksi on minua 5 v vanhempi sisko, jonka pää toimii mutta ei pysty kodin ulkopuolella liikkumaan. Hän saa osaksi apua toiselta "sukulaiselta", mutta huoli on hänestäkin.
Lisäksi on lapsenlapisia, joista yksi tarvitsee jatkuvaa apua ja turvatakseni vanhempiensa työssä käynnin, olen jatkuvasti "hälytysvalmiudessa".
Välillä huomaan, että itselläkin muisti pätkii, samoin miehelläni.
Pelottaa, jos itse kuolemme ennenkuin näiden muiden asiat selviävät tavalla tai toisella.
En kyllä haluaisi niiden 9-kymppisten kaltaista eloa itselleni.
Ihmisen kuuluu elää niin vanhaksi kuin sen oma toimintakyky sallii. Liikuntakyvyttömänä ja seniilinä makaaminen ei ole mitään elämää. Ei edes sitä vähää mitä tämä paska on ilmankin.
Minä elän niin epäterveellisesti, että en varmaankaan 70 vuotta elä. Nyt 61 v olen. Nautin elämästä näin: syön paljon makeaa, hiilareita ja rasvaa, alkoa viikoittain, en liiku, olen yli 100 kg, viihdyn yksin
65-70 olisi ihan hyvä ikä heittää lusikka nurkkaan. Viimeistään, ellei tule joku vakava sairaus sitä ennen.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan halua. Työskentelen vanhusten hoitokodissa, eli säilytyspaikassa. Joka päivä melkein itkettää heidän puolestaan. Pelottaa ajatus, että itse sinne joutuisi.
Attendo tarkoittaa odottamista.
Toivottavasti henki lähtee ennen kuin järki lähtee lopullisesti. Voisin kuolla pois vaikka heti.
En ymmärrä tätä nykyvouhotusta siitä, miten elinaikaa saataisiin pidennettyä. Ei kaikki halua elää vanhaksi! Eläkeikää hilataan koko ajan ylemmäs, minun ikäluokalla TÄLLÄ hetkellä aikaisin arvioitu eläkeikä yli 68 v. Ei varmaan eläkettä lopulta edes ole, jos tuohon ikään pääsisin.
Siispä nautin elämästä nyt, paheitteni kera. Herkuttelen kohtuudella, tupakoin, otan aurinkoa. Elämä on nyt.