Ikäeromme alkanut kuvottaa

Tapasimme mieheni kanssa, kun minä olin 17 ja hän 28. Nyt olen itse 27, enkä voi olla ajattelematta miten nuori olen ollut tavatessamme. Ajatus on alkanut ihan todella kuvottaa. Mies etsi tuolloin netistä kaunista 16-20 vuotiasta naista ja vastasin ilmoitukseen. Ensimmäisillä tapaamisilla hän hoki kuinka varhaiskypsä olen ja ihan kuin aikuinen nainen. Se kohotti itsetuntoani valtavasti ja aikuisen miehen kehut tuntuivat teinistä hyvältä.
Myöhemmin ajateltuna olen ollut ihan samallainen teiniprinsessa, kuin muutkin ikäiseni. En mitenkään erityisen kypsä ja aikuismainen.

Vuodet vierivät ja saimme lapsen. Syy miksi aloin ajatella ikäeroamme on miehen hyvin avoin flirtti nuorille tytöille ja teinien ulkonäön jatkuva kehuminen. Jopa 15-16 vuotiaille sukulaistytöilleni. Eivät vanhemmat sisareni saa osakseen samanlaista flirttiä mitä nämä nuoret tytöt.
Mies usein ehdottaa, että tytöt tulisivat yökylään ja mielellään ovat tulleetkin. Pikkuhiljaa yökyläilyt ovat loppuneet.
Kun viimeksi kysyin haluaisivatko yökylään toinen tytöistä sanoi, ettei meillä saa nukuttua, koska mies ravaa huoneessa tai tulee tekemään sinne töitä (itse nukun lapsen kanssa aina myöhään viikonloppuisin)
Miehellä ei todellakaan ole minkään näköisiä etätöitä raksamiehenä, eikä oikeastaan mitään syytä miksi hänen pitäisi edes lastenhuoneessa käydä aamuisin, kun ei siellä säilytetä muuta kuon lapsen leluja.
On varmaan sanomattakin selvää, etten tunne pienintäkään mustasukkaisuutta, ainoastaan ihan hirveää kuvotusta.
En näe hänessä enää miestä johon rakastuin palavasti teininä, vaan jonkun oksettavan limanuljaskan, joka jahtaa teinityttöjä.

Meillä ei seksiä ole hänen pihtaamisensa vuoksi ollut enää pitkään aikaan. Tunnen itseni hyväksikäytetyksi. Olinko miehelle vain fantasia, joka ei enää aikuisena kelpaa? Pelkkä objekti, enkä se suurirakkaus, joksi hän minua kutsui.