Loppuelämän piina ulkonäöstä?

Olen 25 -vuotias ja olen koko tähän astisen elämäni ajan joutunut todistelemaan ihmisille sitä etten ole typerä tai kevytkenkäinen. Olen luonnostani todella hoikka mutta rintani kasvoivat jo teininä D kuppiin (nykyään olen E70) olen luonnostani todella vaaleahiuksinen (lähes platina) ja silmäni ovat todella vaalean vihreät (mielestäni todella hailut ja tylsät).

Ihmiset sanovat aina hetken jutteleminen jälkeen "ei vitsi sä et olekaan tyhmä" mielestäni tämä on loukkaavaa ja olen kyllästynyt siihen. Jopa nykyinen mieheni sanoi että ajatteli minun olevan todella tyhmä tai yksinkertainen ennenkuin juttelimme. En todellakaan ole typerä, en pukeudu halvasti, olen pärjännyt hyvin kouluissa ja ollut 15 vuotiaasta työelämässä. Mielestäni olen nöyrä ja hyvin jalat maassa ihminen. Omaan suuren ystäväpiirin mutta jokaiseen uuteen ihmiseen tutustuminen on aina kynnys ennakkoluulojen takia. En todellakaan ole tyytyväinen siihen miltä näytän. Silti muut Ihmiset pitävät minua itserakkaan ja tyhmänä bimboblondina. Osa (yleensä naiset) eivät halua edes tutustua minuun vaan kiertävät minut kaukaa. Tilanne on ikävä ja varmasti olisin helpommin lähestyttävä jos pitäisin hiukset lyhyenä ja olisin meikkaamatta verkkareissa. Haluaisin kuitenkin itsekin pitää itseäni kauniina ettei päivittäin tarvitsisi tuskailla oman itseinhoni kanssa. Uskon että omaan jotenkin vääristyneen minäkuvan johtuen peruskouluikaisesta kiusaamisesta. En mielestäni koskaan ole yhtä kaunis kun kadulla vastaantulevat naiset tai miehen exät. En koskaan sano miehelleni tai muille ihmisille ääneen että inhoan itseäni mutta ajatukset pyörivät päässäni jokaikinen päivä. Vaikutan varmasti olevani ihan sinut itseni kanssa.
Haluaisin olla siistin ja laittautuneen näköinen en mikään ylimeikattu marianne kallio suttura. Joskus siinä toivossa ettei minua heti tuomittaisi ulkonäön takia yksinkertaiseksi olen kokeillut erilaisia tyylejä ja hiustenleikkauksia ja värejä. Kammottavia kokeiluja ja vaikka miten haluaisin ei minulle vain sovi muu kuin luonnollinen hiusvärini.
Olen siis ikuisessa bimboblondin maineessa sillä minulle ei kertakaikkiaan sovi tummat hiukset. Olen laittanut raitoja, kokeillut eri tummuusasteita. Olen myös todella kalpea joka vain korostuu valitettavasti tummempien hiusvärien myötä toivoin myös että hailut silmäni korostuisivat mutta ne enemmin hävisivät entisestään. Olisi ihanaa olla tummahiuksinen -ja silmäinen, hoikka ja pienirintainen. Sellainen sopusuhtainen vartalo.

Isoin ongelmanihan on se että saan kohta tyttövauvan. Miten ikinä opetan lapselle hyvää itsetuntoa kun en edes itse sitä omaa? Oma äitini on hyvin itsevarma ihminen joka ei pelkää olla eri mieltä. Silti minusta kasvoi itseinhoinen ja liian kiltti? En halua kasvattaa tyttärestäni itseinhoista ja muiden miellyttämisen haluista..
Ps. Olen käynyt ammattiauttajalla itsetunto-ongelmieni takia useamman vuoden mutta en saa niistä apua.