Raskausahdistus
...nimittäin omasta ulkonäöstä. Nautin raskaudesta muuten mutta en pysty nauttimaan siitä täysin, koska olen niin stressaantunut omasta painostani. Jokainen herkku minkä syön, ahdistaa. Jopa normaalin kotiruuan syöminen ahdistaa, koska se maistuu niin hyvin. Olen raskausviikolla 28 ja lihonut ainakin 12kg. En ole hetkeen uskaltanut käydä puntarilla. Reiteni ovat paksuuntuneet ja maha on iso (joka siis kuuluukin asiaan). Olin ennen raskautta hyvässä kunnossa, normaalipainoinen ja kaunis, mutta nyt tunnen itseni oksettavaksi sotanorsuksi. Minusta tuntuu etten palaudu ja kilot jäävät ja tulen olemaan koko elämäni lihava ja ruma. Tiedän että pinnallisuus on typerää, mutta olen kärsinyt koko elämäni huonosta itsetunnosta ja se vaikuttaa nytkin. Onko neuvoja, kuinka olla stressaamatta jokaista suupalaa? Sympatiaa? Jotain? Paha mieli.. :( Nytkin tekee mieli jotain, mutta en uskalla/halua syödä.
Kommentit (7)
Kuule, kyllä ne kilot siitä häviää, kun lapsi on tullut maailmaan. Itsekin sain painoa lisää noin 12 kg, mutta viikon kuluttua synnytyksestä kaikki oli poissa. Nestettä oli kertynyt yms. ja toki lapsi ja lapsivesi myös painaa useita kiloja. Imetys vaatii myös energiaa ja vauvan kanssa pääsee hyvin ulkoilemaan, jos viihtyy vaunuissa. Itsestä tuntui, että syödä sai kyllä todella paljon, jotta ei laihtuisi olemattomiin synnytyksen jälkeen.
Syö kunnolla nyt, ainakin lapsen vuoksi. Terveellistä ravintoa. Ja liiku niin paljon kuin pystyy. Ja yritä nauttia raskaudesta, jälkeen päin muistelet lämmöllä sitä mahaa.
Ei pysty. Monet pohtii, että onko lapsi terve, pysyykö elossa kohdyssa, eihän synnytyksessä tapahdu mitään jne. Ei oikein nyt lähe symppaaminen sun perseen selluliiteista, ootko nyt varmasti ihan kypsä äidiks...?
Kuule se pieni ihana rakastettava vauva ei yhtään pätkää välitä onko sulla pari kiloa ylimääräistä.
Sun kannattais ottaa asia esiin neuvolassa ja ehkä käydä juttelemassa asiasta nyt ja mahdollisesti synnytyksen jälkeenkin.
Oon nyt 6. kuulla ja 6 kg hoikempi kun ennen raskautta, lähtötilanne lievä ylipaino.
Oon vuodelevossa syistä, joihin en voi itse vaikuttaa, pari kertaa ollut hyvin varma, että kesken meni. Olisin mielelläni vaikka sotanorsu loppuikäni, kunhan tästä selvittäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei pysty. Monet pohtii, että onko lapsi terve, pysyykö elossa kohdyssa, eihän synnytyksessä tapahdu mitään jne. Ei oikein nyt lähe symppaaminen sun perseen selluliiteista, ootko nyt varmasti ihan kypsä äidiks...?
Ei ole toi sun stressaaminen kaikesta mahdollisesta joka vois pieleen mennä myöskään ihan luonnollista!
Mammat antakaa tukea! Jollain on varmasti ollut samaa.. Miten ootte päässeet näistä ajatuksista?