Miten hitossa te jaksatte???

En jaksaisikaan. Tsemii. Itsellä ei kärsivällisyys / hermot kestäisi kauaa.

Tiedän etten paitsi jaksaisi, myöskään haluaisi tuota arkea. Siksi sterilisaatio.

Kaikella ystävällisyydellä kysyttynä:Miksi sitten teit lapsen jos niiiiin ahdistaa? Ehkäisy on kekeitty.

Olisit puhki myös jos kävisit töissä ja illat kiinni lapsessa. Hän on nyt kiinni äidissään ja se on tavallista tuonikäiselle. Se helpottaa kun lapsi kasvaa ja oppii viihtymään enemmän itsekseen. On ihan okei tuntea olevansa joskus väsynyt ja kyllästynyt, kunhan pitää huolen ettei pura sitä lapseen, ja että oma elämä ei muodostu pelkäksi rämpimiseksi päivästä toiseen. Jos tarvitset enemmän omaa aikaa niin järjestä sitä.

Kuulostaa kamalalta. Onneksi kenenkään ei tarvitse tuohon ryhtyä, jos ei itse halua.

Meillä oli samanlaista vuosi sit, kun lapsi oli samanikäinen. Syksy/talvi/kevät on tuon ikäisen kans kuin julma pudotus jonnekin kaivoon. Kesä oli niin helppoa, voi vain olla ja mennä pitkin poikin. Avoin päiväkoti oli meidän pelastus ja sinne koitettiin usein raahautua. Lähteminen oli vain aina vaikeinta. Ton ikäinen kai oikeasti kyllästyy äkkiä, kun on just ne samat lelut, seinät ja se sama naama.

Tsemppiä! Kyllä se siitä helpottaa, ehkä jo ens keväänä? :-D <3

Koita keksiä kotona jotain, mikä piristää ensisijassa sua ja samalla lasta? Meillä soi mun lempibändin keikka-dvd usein ja lapsella oli hauskaa, kun mä jorasin kotona ja tanssin ja hassuttelin sille ja sen kans. Nykyään sekin tanssii jo mukana. :-)

Kotitöihinkin voit yrittää ottaa mukaan jo. Meillä innostui, kun annoin oman siivousliinan ja konttailtiin yhdessä lattioita pyyhkien. Lusikkatelinettä tykkäsi myös jo pienenä tyhjentää ym. Ruokaa laittaessa istui syöttötuolissa vieressä ja tykkäsi kun haisteltiin kaikkia mausteita ym läpi. Toisaalta hommat sujui vielä hitaammin, mutta oli viihdyttävämpää, kun sai touhuta mukana eikä mennyt touhuaan pahojaan.

Odotapa 11 tai 15 v, niin ei paljoa kotona näy. Siinä sitten soittelet perään, että missä menet. Aina helpottaa, kun kasvaa se lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Olisit puhki myös jos kävisit töissä ja illat kiinni lapsessa. Hän on nyt kiinni äidissään ja se on tavallista tuonikäiselle. Se helpottaa kun lapsi kasvaa ja oppii viihtymään enemmän itsekseen. On ihan okei tuntea olevansa joskus väsynyt ja kyllästynyt, kunhan pitää huolen ettei pura sitä lapseen, ja että oma elämä ei muodostu pelkäksi rämpimiseksi päivästä toiseen. Jos tarvitset enemmän omaa aikaa niin järjestä sitä.

Mulla on kerta viikossa oma harrastus klo 18-20.30, enempää en kaipaa. Mietin vaan miten voikaan olla näin vaativaa tämä arki. Alkuun vauva huus 4kk tauotta, syyksi paljastui maitoallergia, sitten oli muutama kk hieman helpompaa,mutta nyt taas takkuaa ja pahasti. Ja sille taivastelijalle kuka kyseenalaisti lapsen "tekemisen": kaikki vauvat eivät todellakaan ole näin vaativia, on niitä ns helppoja ja vaativia vauvoja-eikä niitä voi valita. Mulle tuli vaativa vauva, tietenkin meillä on niitä hyviäkin hetkiä ja vauva on rakas ja ihana. Viihdytystä päivästä 9h ja kivaa aikaa 2h muu aika nukutaan.

Miksi et AP laita lasta vaikka osa-aikaisesti hoitoon ja  mene töihin? 

Ei kotona ole pakko kolmea vuotta sluibailla beibin kanssa, Suomi on harvoja maita joissa näin ylipäätään tehdään. Kyllä siitä silti ihminen kasvaa.

Mitäs läksit

Tsemppiä!

Kyllä se siitä! Ei sitä lasta tarvitse koko ajan viihdyttää, on tervettä kun oppii pärjäämään tylsistymisenkin kanssa. Ja äkkiä tuo vaihe menee ohi, on jokin takiaisvaihe tuossa vajaan vuoden iässä.

P.S Mä menin töihin JA kouluun kun lapsi oli 1v1kk. Kummasti mukavampaa nyt lapsen kanssa! :D

Taitaa olla ero-ahdistuskausi.. Minullakin on 11kk tyttö. Välillä ollut kausia että huutaa kun häviän näköpiiristä. Itse ajattelin olisiko eroahdistusta. Hampaiden tulokin tekee kiukkuiseksi. Itsekin koen arjen melko väsyttävänä, mieli on hiukan apea joskus tämän suuren elämän muutoksen vuoksi vaikka olen todella onnelline ihanasta tytöstä. Mutta joskus tosissaan veetuttaa.. Meillä tyttö sitäpaitsi on laiska liikkuja, ei ole koskaan viihtynyt mahallaan ja näin ei ole oppinut ryömimään eikä konttaamaan. Istuu lattialla kuin tatti ja tutkii lelujaan. Kun sekin käy tylsäksi,hän heittäytyy selälleen ja huutaa ,ja minä menen nostamaan. Ei itse pääse/vaivaudu opettelemaan istumaan nousua. Haluaa ja tykkää hulluna että kävelytän häntä.. askeltaa kyllä.. saadaan fysioterapiaa ja tutkitttukin on, ei ole onneksi mitään sairautta taustalla. On vain tyytyväinen istualtaan,tai ei ole enää vaan haluaa kävelytuoliin. Se onkin minulle pelastus,en pystyisi muuten tekemään mitään. Mutta tavoitteena olisi että konttaisi,olisi tärkeää oppia tämä. Tulipas avauduttua.. mutta itse kun en ole mikään viili-pytty, hermoja syö tämä arki joskus.. Ap, onko kuvioissa lapsen isää,minkä verran hoitaa lastanne?

Voimia aloittajalle! Ja te sättijät: Toisille nälvimisestä ei tule sinulle itsellesikään hyvä olo vaikka harhaisesti aluksi voi vaikuttaa siltä: Pysyvää omaa hyvää oloaan ja onnellisuutta saa rakastamalla ja kohtelemalla muita hyvin. Kaikkea hyvää myös teille.

Niin ja samaa kitinää meidänkin 11kk tytöllä nykyään kokoajan!! Paljon mekin ulkoilemme ja leikimme,mutta aina ei jaksa viihdyttää neitiä. Joskus annan vain kävellä kävelytuolilla ja ite katson töllötintä,saattaa tyttökin pysähtyä sitä vahtaamaan.. mutta en jaksa aina välittää,ei nyt katsomalla katso kuitenkaan. Ajattelisin että arjen tylsyyttäkin saa vauva sietää,aina ei tarvi olla jotain sirkusta järjestämässä. Mutta joskus on päiviä että kitisee/huutaa kokoajan eikä viihdy itsekseen.

Tiivitaavi86 kirjoitti:

Taitaa olla ero-ahdistuskausi.. Minullakin on 11kk tyttö. Välillä ollut kausia että huutaa kun häviän näköpiiristä. Itse ajattelin olisiko eroahdistusta. Hampaiden tulokin tekee kiukkuiseksi. Itsekin koen arjen melko väsyttävänä, mieli on hiukan apea joskus tämän suuren elämän muutoksen vuoksi vaikka olen todella onnelline ihanasta tytöstä. Mutta joskus tosissaan veetuttaa.. Meillä tyttö sitäpaitsi on laiska liikkuja, ei ole koskaan viihtynyt mahallaan ja näin ei ole oppinut ryömimään eikä konttaamaan. Istuu lattialla kuin tatti ja tutkii lelujaan. Kun sekin käy tylsäksi,hän heittäytyy selälleen ja huutaa ,ja minä menen nostamaan. Ei itse pääse/vaivaudu opettelemaan istumaan nousua. Haluaa ja tykkää hulluna että kävelytän häntä.. askeltaa kyllä.. saadaan fysioterapiaa ja tutkitttukin on, ei ole onneksi mitään sairautta taustalla. On vain tyytyväinen istualtaan,tai ei ole enää vaan haluaa kävelytuoliin. Se onkin minulle pelastus,en pystyisi muuten tekemään mitään. Mutta tavoitteena olisi että konttaisi,olisi tärkeää oppia tämä. Tulipas avauduttua.. mutta itse kun en ole mikään viili-pytty, hermoja syö tämä arki joskus.. Ap, onko kuvioissa lapsen isää,minkä verran hoitaa lastanne?

Voisiko teillä olla jotain refluksia, allergiaa, mitä lie ruokatorvi / maha tms. vaivaa, miksi ei halua olla mahallaan ja vain pystyssä hyvä?

On lapsen isä kuvioissa, mutta päivä n silti pitkä. Mies tulee töistä viideltä ja vauva menee nukkumaan klo 20.30. Siihen väliin päivällinen, iltapala ja iltatoimet jne. Vaikka mies on kotona ja yrittää leikittää vauvaa,niin siltikin vain äiti kelpaa, isän lanssa vaipanvaihtokin aiheuttaa huutoa, isän kanssa ei syödä jne. Nyt on vauva alkanut vielä heräilemään 1-3 krt yössä, aiemmin nukkui muutaman kuukauden jo yöt läpeensä. Olo on koko ajan sellainen kuin olisi kauhea krapula! Eilinen ilta meni itkiessä kuinka huono äiti ja vaimo olen, tänään onneksi aurinko paistaa ja illalla aion ottaa lasillisen viiniä ja aamukahvilla otin suklaata. Jaksaa, jaksaa vaikka ahteri leviää...!

Ap

Juu itsellänikin on joskus päivän huippu-kohta se,että pääsee rauhassa yksin saunaan😃 Joskus sitä ihan odottaa koko päivän😂 Päivät vaihtelee, joskus on helpompaa ja joksu hankalampaa. Huonoa fiilistä joskus itketty tääläkin. Huojentaa kuulla ettei ole yksin asian kanssa, että muillakin samoja fiiliksiä. Tuttava-piirin äidit vaikuttavat siltä.että on niin ihanaa tämä perhe/vauva-elämä. Onhan se,mutta ei tod aina ja usein miehelle "valitankin" kuinka rankkaa ja ärsyttävää tämä joskus on.. joskus täytyy päästää höyryjä kun on pinna kireällä. Itse käyn joskus ihan yksin esim shoppailemassA, ulkona syömässä/kahvilla kaverin kanssa jne. Tämä mamma kaipaa todellakin joskus vaihtelua että jaksaa..😊

Vastaus: hyvin.

Minulla lapset vanhempia ja silti tuntuu usein, että miten hel****ssä tätä jaksaa. Minulla yksi kolmesta lapsesta on todella vaativa, vaikka siis on jo vanhempi. Itkee noin 1/3 osan siitä valvailla olo-ajasta kun on kotona. Muut kertovat, miten kivaa on touhuta yhdessä lasten kanssa. Itse olen taas sillä linjalla, että mitä kivaa tässä nyt on kun joku on AINA pahalla tuulella tai itkee muuten vain. 

Vauvojen kanssa oli rankkaa. Valvominen oli ihan kauheaa ja päivälläkään ei saanut koskaan olla rauhassa. Nyt saa joskus olla, mutta sitten toisaalta kun tulee se kiukku, niin ei voikaan enää ottaa sitä syliin ja lohdutella tuosta noin vain, koska lapsi on mitä todennäköisemmin piilossa sängyllä alla, karannut ulos tai sotkenut huoneensa. 

Jokaisessa ikävaiheessa on ne hyvät ja huonot puolensa. Yritä keskittyä niihin positiivisiin puoliin, koska niitä sitten kaipaa jälkeenpäin ihmetellen, miksei silloin osannut olla onnellinen juuri niistä asioista.