Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kumman pelastaisit tulipalosta: Oman puolison vai oman vauvan?
05.10.2016 |
Laitetaanpas tämäkin av:n klassinen moraalidilemma modernin kyselytoiminnon kanssa.
Kommentit (44)
Jaah, vaikea. Mies on sitä mieltä että valitsisi minut, koska minun kanssani voisi tehdä uuden lapsen. Vaikka tietenkään uusi lapsi ei korvaa vanhaa. Mutta ei kuulemma kestäisi jäädä vauvan kanssa kaksin, niin että menettää puolison ja lapsi äidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti vaimoni on päässyt siihen, kuntoon, etten jaksaisi vetää häntä ulos palavasta talosta, joten pelastan vauvan.
Vierailija kirjoitti:
Kuka ääliö tekee näitä Kumman pelastaisit -aloituksia yhtä mittaa?
Kumpi ka kampi tappelivat. Kumpi voitti.
Nämä typerät aloitukset mode voisi poistaa heti kun niitä ilmestyy.
.
Saattaa kuitenkin joskus ja jollakin olla tuollainen valinta tehtävä. Mitä typerää tuossa sitten on, vai poistuuko ikävät asiat ja niiden olemassaolo sillä, että ne kielletään tai niistä ei keskustella. Kuka tahansa voi joutua tuollaisen valinnan tekemään.
Koko ajan kuitenkin pyörii televisiossakin sen erään vartiointiliikkeenkin mainos "pelottelemassa", että mikäli tietäisitte, mitä me tiedämme jne... Siinä mainoksessa vasta vedotaan ihmisten vaistoihin ja pelontunteeseen.
Mistäs helkkarista sitä etukäteen tietää,se riippuu niin monesta seikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison.
Vauvalla ei ole vielä samanlaista kehittynyttä persoonaa kuin aikuisella ihmisellä, joten sen menettäminen ei ole samalla tavalla korvaamaton asia kuin puolison minun ajatusmaailmani mukaan. Lisäksi pragmaattisesti ajateltuna puolison kanssa voi tehdä uuden lapsen, mikä em. syystä korvaa vauvaikäisen ihmisen menetyksen.
.
No tuo puoliso saattaa pahimmassa visiossa vaikka olla tehyt päätöksen lähteä omasta mielestään paremman perään, ei vain ole ehtinyt sitä asiaa sulle kertoa.
.
Tämä on kyllä minun argumenttini kannalta irrelevanttia, koska pidän kuitenkin pitkälle yksilöllisesti kehittyneen tietoisuuden katoamista maailmasta suurempana tragediana kuin pelkän tietoisuuden potentiaalin katoamista. Ihan riippumatta mitä sillä tietoisuudella tekee (ehkä jotain pelastaisitko vauvan vai Stalinhitler-potin -ääriskenaariota lukuunottamatta).
.
En kyllä ymmärtänyt höytäsenpöläystä tuosta kirjoituksestasi, mutta mikäli olit se, jolle vastasin, niin se jo selittää jotain kun kirjoitit, että puolison kanssa voit "tehdä" uuden lapsen.
Sillä tavallako se toimii. Jotenkin maistuu työnteolta tuo ja sellaiseen en ole ihan tottunut :)
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison.
Vauvalla ei ole vielä samanlaista kehittynyttä persoonaa kuin aikuisella ihmisellä, joten sen menettäminen ei ole samalla tavalla korvaamaton asia kuin puolison minun ajatusmaailmani mukaan. Lisäksi pragmaattisesti ajateltuna puolison kanssa voi tehdä uuden lapsen, mikä em. syystä korvaa vauvaikäisen ihmisen menetyksen.
.
No tuo puoliso saattaa pahimmassa visiossa vaikka olla tehyt päätöksen lähteä omasta mielestään paremman perään, ei vain ole ehtinyt sitä asiaa sulle kertoa.
.
Tämä on kyllä minun argumenttini kannalta irrelevanttia, koska pidän kuitenkin pitkälle yksilöllisesti kehittyneen tietoisuuden katoamista maailmasta suurempana tragediana kuin pelkän tietoisuuden potentiaalin katoamista. Ihan riippumatta mitä sillä tietoisuudella tekee (ehkä jotain pelastaisitko vauvan vai Stalinhitler-potin -ääriskenaariota lukuunottamatta).
.
En kyllä ymmärtänyt höytäsenpöläystä tuosta kirjoituksestasi, mutta mikäli olit se, jolle vastasin, niin se jo selittää jotain kun kirjoitit, että puolison kanssa voit "tehdä" uuden lapsen.
Sillä tavallako se toimii. Jotenkin maistuu työnteolta tuo ja sellaiseen en ole ihan tottunut :)
.
Olemme siinä mielessä tasoissa, että minäkään en oikein ymmärrä tuota työntekoheittoa.
Ajan takaa sitä, että vauvaikäinen lapsi on (meille havaittavassa mielessä) vielä "tyhjä taulu" jolla on vasta mahdollisuus kehittyä ainutlaatuiseksi kokemusten ja temperamentin muovaamaksi persoonaksi, siinä missä aikuisella tuollaista kehitystä on taustalla jo mittaamaton määrä. Tämän vuoksi uusi vauva on käytännössä katsoen sama asia kuin se vanha.
On tietysti mahdollista, että puoliso traumatisoituu tästä tilanteesta niin paljon, ettei enää halua lapsia mutta se on sitten sen ajan murhe.
Vierailija kirjoitti:
Kuka ääliö tekee näitä Kumman pelastaisit -aloituksia yhtä mittaa?
Kumpi ka kampi tappelivat. Kumpi voitti.
Nämä typerät aloitukset mode voisi poistaa heti kun niitä ilmestyy.
Älä avaa ketjua jos on sinulle vaikea aihe.
Sinä olet itse todella typerä, kun et kykene mihinkään abstraktiin ajatteluun.
Mielenkiintoisempaa näitä dilemmoja on pohtia kuin lukea oikeasti typeriä paskanjauhanta ketjuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolison.
Vauvalla ei ole vielä samanlaista kehittynyttä persoonaa kuin aikuisella ihmisellä, joten sen menettäminen ei ole samalla tavalla korvaamaton asia kuin puolison minun ajatusmaailmani mukaan. Lisäksi pragmaattisesti ajateltuna puolison kanssa voi tehdä uuden lapsen, mikä em. syystä korvaa vauvaikäisen ihmisen menetyksen.
Eli vauvan voi korvata kuin jonkun tavaran?
Vaikutat tervejärkiseltä ja empaattiselta... Not.
Vauvan.Puolisokin heittäisi minut takaisin liekkeihin jos jättäisin jonkun lapsista ja pelastaisin hänet!!
Kyllä näin vaan on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison.
Vauvalla ei ole vielä samanlaista kehittynyttä persoonaa kuin aikuisella ihmisellä, joten sen menettäminen ei ole samalla tavalla korvaamaton asia kuin puolison minun ajatusmaailmani mukaan. Lisäksi pragmaattisesti ajateltuna puolison kanssa voi tehdä uuden lapsen, mikä em. syystä korvaa vauvaikäisen ihmisen menetyksen.
.
No tuo puoliso saattaa pahimmassa visiossa vaikka olla tehyt päätöksen lähteä omasta mielestään paremman perään, ei vain ole ehtinyt sitä asiaa sulle kertoa.
.
Tämä on kyllä minun argumenttini kannalta irrelevanttia, koska pidän kuitenkin pitkälle yksilöllisesti kehittyneen tietoisuuden katoamista maailmasta suurempana tragediana kuin pelkän tietoisuuden potentiaalin katoamista. Ihan riippumatta mitä sillä tietoisuudella tekee (ehkä jotain pelastaisitko vauvan vai Stalinhitler-potin -ääriskenaariota lukuunottamatta).
.
En kyllä ymmärtänyt höytäsenpöläystä tuosta kirjoituksestasi, mutta mikäli olit se, jolle vastasin, niin se jo selittää jotain kun kirjoitit, että puolison kanssa voit "tehdä" uuden lapsen.
Sillä tavallako se toimii. Jotenkin maistuu työnteolta tuo ja sellaiseen en ole ihan tottunut :)
.
Olemme siinä mielessä tasoissa, että minäkään en oikein ymmärrä tuota työntekoheittoa.
Ajan takaa sitä, että vauvaikäinen lapsi on (meille havaittavassa mielessä) vielä "tyhjä taulu" jolla on vasta mahdollisuus kehittyä ainutlaatuiseksi kokemusten ja temperamentin muovaamaksi persoonaksi, siinä missä aikuisella tuollaista kehitystä on taustalla jo mittaamaton määrä. Tämän vuoksi uusi vauva on käytännössä katsoen sama asia kuin se vanha.
On tietysti mahdollista, että puoliso traumatisoituu tästä tilanteesta niin paljon, ettei enää halua lapsia mutta se on sitten sen ajan murhe.
.
Tarkotin sitä, että lapsi saa alkunsa mikäli on sellaiset olosuhteet ilman sen kummempaa "tekemistä" ihan vain normaalin kahden aikuisen ERI sukupuolta olevan nautiskellessaan toistensa seurasta. Siis siten miten vietit ohjaavat ja saa alkunsa, mikäli on saadakseen. Iloisena yllätyksenä.
Ei siitä lapsen alkuun saattamisesta sen kummempaa tragediaa tai komediaa, saati työtä tarvitse tehdä. Tärppää, mikäli kaikki tarvittavat osuu kohdilleen.
Niin ainakin ennenvanhaan.
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison.
Vauvalla ei ole vielä samanlaista kehittynyttä persoonaa kuin aikuisella ihmisellä, joten sen menettäminen ei ole samalla tavalla korvaamaton asia kuin puolison minun ajatusmaailmani mukaan. Lisäksi pragmaattisesti ajateltuna puolison kanssa voi tehdä uuden lapsen, mikä em. syystä korvaa vauvaikäisen ihmisen menetyksen.
Eli vauvan voi korvata kuin jonkun tavaran?
Vaikutat tervejärkiseltä ja empaattiselta... Not.
Toki vauvaan on tietysti vahva tunneside mutta kun tässä täytyy nyt valita puolison ja vauvan - ei vauvan ja tavaran - väliltä. Edellä mainintuista syistä puoliso vain on mielestäni vielä korvaamattomampi nimenomaan ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vastaisin puolison, koska itselläni ei ole vielä lasta, enkä ole kokenut sitä vahvaa tunnesidettä, mikä varmasti äideillä on lapsiina.
Vierailija kirjoitti:
Vauvan.Puolisokin heittäisi minut takaisin liekkeihin jos jättäisin jonkun lapsista ja pelastaisin hänet!!
Kyllä näin vaan on!
Ja minä puolison..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen tietenkin, koska vauvalla ei ole rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehen tietenkin, koska vauvalla ei ole rahaa.
Leskeneläke on aika hyvä.Mielummin vauva.
Minun tapauksessani, jos puoliso kuolisi lapsi menettäisi molemmat vanhempansa. Yksin en pärjäisi.
Jättäisin molemmat grillautumaan ja lähtisin kiertelemään maailmaa perinnön ja leskeneläkkeen turvin.
m33
Mies painaa yli 70kg, vaikea sanoa miten saisin hänet pelastettua palavasta talosta. Jos vaikka edessämme olisi tulivana, niin sellaisia voimia tuskin saisin että saisin hänet nostettua vanan ylitse.
Käsittämätöntä, että ja.otkut oikeasti valitsisivat mieluummin puolisonsa kuin pienen lapsensa. Hirveää minusta. Itse pelastaisin luultavimmin aina mieluummin pienen vauvan kuin aikuisen, olkoon he keitä tahansa.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on kyllä minun argumenttini kannalta irrelevanttia, koska pidän kuitenkin pitkälle yksilöllisesti kehittyneen tietoisuuden katoamista maailmasta suurempana tragediana kuin pelkän tietoisuuden potentiaalin katoamista. Ihan riippumatta mitä sillä tietoisuudella tekee (ehkä jotain pelastaisitko vauvan vai Stalinhitler-potin -ääriskenaariota lukuunottamatta).