Onko tuo paniikkihäiriö joku nykyajan muotisairaus?

Paniikkikohtauksessa iskee pakokauhu ja paniikki. Ihan ymmärrettävää tällaisessa maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei pää kestä näillä nykyhipeillä. Puolet syö pillereitä kun ei usko omaa paskaansa.

Miksi tämä on saanut paljon yläpeukkuja? ainiin koska suurin osa ihmisistä on vaan niin saatanan tyhmiä.

Se on sairaus, ei luonteenpiirre kuten ujous. Nykyään sitä on vaikeampi peittää kuin ennen jolloin saattoi elellä rauhassa jossain kirkonkylän takana metsässä fyysistä työtä tehden, eikä kukaan huomannut jos joulujumalanpalveluksessa sydän tykytti ylimääräistä ja lauseet takertui kurkkuun...

Paniikkihäiriö ja sos.tilanteiden pelko ovat sairauksia, ujous ei.

Taas urpot puhuu asioista joista ei tiedä mitään. Sitten onkin hyvä keulia että "vain luuserit syö pillereitä".

Paniikkihäiriö johtuu syvästä turvattomuuden tunteesta joka aiheuttaa paniikinomaista voimakasta ahdistusta tai tilan jonka henkilö kokee vaikeana, syystä että kokee menettävänsä tilannehallinnan eli läsnäolo käsillä olevassa tilanteessa tuntuu epätodelliselta tai vaikealta.

Turvattomuuden tunteen voi laukaista esimerkiksi trauma työpaikkakiusaamisesta, onnettomuudesta tai jostain joka järkyttää yksilön sisäistä turvallisuuden- ja itsemääräämiskäsitystä. Voi tulla mm voimakkaita tilanteenhallinnan menetyksen tunnetta posttraumaattisesti jos yksilö on kokenut ettei ympäristön paineen alaisena muka kykene hallitsemaan tilannetta vaan muut ajavat hänet vaikeaan positioon.

Tai hän joutuu vastoin ominaista luonnettaan pakotetuksi johonkin tlanteeseen vastoin luonnettaan tai tahtoaan ja jälkikäteen kärsii tästä henkisesti ellei pysty purkamaan kokemustaan helpommin käsiteltäväksi.

Turvallisuudentunteen voi rakentaa uudelleen ja paniikkihäiriöstä toipua kun sisäistää sen laukaisevan tekijän eli mistä turvattomuudentunne kumpuaa.

Ennen vanhaan paniikkihäiriön ja muiden mt-ongelmien olemassaolo joko kiellettiin tai sairauksia ei oltu edes nimetty. Oli vaan hulluja, joiden paikka oli kamarissa tai suljetulla. Näin oli vielä ysärin alussa. Joskus vituttaa nämä dissaajat, jotka pitää mt-ongelmaisia luusereina. Mustakai tuntuu, että kaikista empaattisimmat ja hyväntahtoisimmat ihmiset sairastuu eniten, myös fyysisiin sairauksiin. Ilkeät sen kun porskuttaa. 

Olen sitten varmaan luuseri koska kärsin paniikkihäiriöstä. Lääkkeet ovat helpottaneet elämää kummasti, lähinnä harmittelen etten hakenut apua aikaisemmin.

Ainniin, itselläni noita kohtauksia alkoi tulla raiskauksen yrityksen jälkeen, aika tarkalleen eka kohtaus tuli seitsemän kuukautta tuon jälkeen.

Olen nro 8. Paniikkihäiriötä on oikeasti olemassa, mutta lääkärit ja etenkin psykiatrit tekevät turhia diagnooseja koska heille maksetaan jokaisesta diagnoosista palkanlisää. Kun hoitava lääkäri vaihtuu, vaihtuu diagnoosikin. Tästä seuraa se, että potilaalle syötetään turhia lääkkeitä.

Eivät kaikki paniikkihäiriöiset syö lääkkeitä. Ja silti ovat paniikkihäiriöisiä.

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki paniikkihäiriöiset syö lääkkeitä. Ja silti ovat paniikkihäiriöisiä.

En ole niin väittänytkään, vaan että ihmisille tehdään turhia diagnooseja ja syötetään turhia lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti joku kuvittelee sairauden olevan muotia ?

Paniikkihäiriötä on ollut kautta aikain. Onneksi tietous on lisääntynyt ja siihen on saatavissa apua, ettei invalisoi ihmistä.

Muotisairauksia on olemassa, lääkärit tekevät niitä, ja etenkin psykiatrit. Kun on keksitty joku uusi juttu, kaikki haluavat kirjoittaa sen diagnoosiksi vaikka todellista aihetta ei olisikaan. Olen nro 3 ja olen työskennellyt sekä psykiatrisella klinikalla että terveyskeskussairaalassa että tiedän mistä puhun.

Saithan sinä potkut, saithan?

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti joku kuvittelee sairauden olevan muotia ?

Paniikkihäiriötä on ollut kautta aikain. Onneksi tietous on lisääntynyt ja siihen on saatavissa apua, ettei invalisoi ihmistä.

Olisiko totuus noin yksinkertainen? Monessa keskustelussa täällä "kansakoulupohjaiset" arviot saavat eniten kannatusta.

asfafafa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti joku kuvittelee sairauden olevan muotia ?

Paniikkihäiriötä on ollut kautta aikain. Onneksi tietous on lisääntynyt ja siihen on saatavissa apua, ettei invalisoi ihmistä.

Muotisairauksia on olemassa, lääkärit tekevät niitä, ja etenkin psykiatrit. Kun on keksitty joku uusi juttu, kaikki haluavat kirjoittaa sen diagnoosiksi vaikka todellista aihetta ei olisikaan. Olen nro 3 ja olen työskennellyt sekä psykiatrisella klinikalla että terveyskeskussairaalassa että tiedän mistä puhun.

Saithan sinä potkut, saithan?

En saanut. Minulle tarjottiin parempipalkaista työtä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että sitä on todella usealla. Itse olen valtavan ujo ihminen mutta olen siedättänyt itseni niin etten pelkää muita ihmisiä. Miksi se ei kaikilla toim i?

Toihan on sosiaalisteb tilanteiden pelko eikä paniikkihäiriö

Jokatapauksessa tahdonvoimalla siitäkin on selvinnyt. Siedättäminen auttaa eikä pillerit. Luultavasti sama juttu paniikkihäiriön, masennusten yms kanssa. Turha on pillereitä syödä.

Tämä on rakkaani totta, mutta tänä päivänä se siedättävä hoito eli oikealla termillä terapia ei ole helppoa saada. Maksaa aivan älyttömästi ja varsinkin jos taloutesi ei kestä 150€:n käyntejä 1-2 kertaa viikossa niin ei sitä korvaa kukaan muukaan.

Ei edes sosiaalitoimi toimeentulotukena.

Mutta ylläri sulle: pilleritkin auttaa. Erityisesti jos toimintakykysi on niin lamaantunut ettet enää pysty taistelemaan ja vaatimaan itsellesi apua ja sitä siedätystä.

Kun sitä ei tehdä itse kun lievissä tapauksissa ja sulla on selkeästi ollut hyvin lievänä se ja ehkä muu elämä sillä tavalla tasapainossa, että olet voinut omaan itseesi keskittyä.

Ihmiset elävät erilaisissa tilanteissa. Joissakin tarvitsee apua enemmän ja joissakin pärjää paremmin itse.

Ne pillerit voi feikkikantaa sua elämässä sen verran, että saat järjestettyä itsellesi apua (vaatii varsinkin köyhälle uskomattomia selvityksiä ja tiiliseinän läpi menemistä). Tehdä valituksia päätöksistä kun terapian taloudellinen tuki evätään, omat rahat menee hetkessä pärjäämiseen ja lääkkeiden saamiseen. Yrität pysyä pinnalla. Tässä maassa ei kannata sairastua. Ei ainakaan psyykkisesti. Kakkosluokan kansalaisena sitten yrität saada äänesi kuuluviin eikä mikään taho auta vaan yksi lausunto jossain takaa sen, että se toistuu muuallakin.

Mistä sitten löytyy niitä pirullisia ihmisiä, ketkä aiheuttavat toisille ahdistusta ja jopa sen paniikkihäiriön? Ehkä se olisi se tämän päivän kuumin kysymys.

Paniikkihäiriössä voi oikeasti menettää tajun ym kun et hengitä oikein tai lainkaan saa happea, verenpaine voi olla hyvinkin järkyttävän korkea. Se on elimistöllä paniikkitila. Elimistö olettaa, että on vaara päällä ja puskee andrenaliinia lisää ja lisää, joten se tekee rauhoittumisesta itsekseen äärimmäisen vaikeaa. Ja onneksi siihen tilaan on lääke. Pieni pilleri jonka vaikutusta joutuu odottamaan ja kyllä sen aikaa sietämään, vaikka kuinka hurjaa oloa. Mutta onneksi lääke tulee ja sammuttaa tulipalon sisällä.

Monia sairauksia on ollut aina ja tulee olemaan. Tietoisuus niistä vaan havahduttaa ihmisiä hakemaan apua kun huomaavat, että kyseisen sairauden oireet ja muu koskettaa itseä.

Osataan yhdistää se oma tila johonkin. Veikkaan, että paniikkihäiriö aiheutti ennen muita mielialaongelmia sekä masennustakin erheellisesti kun ihminen on kokenut olevansa poikkeava omasta mielestään ja toisten mukaan ei ole ollut mitään vialla. Eivät ole kestäneet asiaa yksin ja masentuneet. Osa masennuslääkkeistäkin kun auttaa paniikkihäiriöön.

On myös varmasti niitä turhia ja surullisia itsemurhia. Ei siinä paljon siedättämiset vapauta.

Kävin juttelemassa pari kertaa ja pyysin neuvoja lääkkeettömään hoitoon. Psyk.sh sanoi, että alat vaan siedättää itseäsi. Kysyin miten, että onko joku metodi ja jotain ohjeita ettei pelkästään pahenna tilannetta. Vastaus oli, että ei ole, menet vaan ja teet. Ja jos et pysty kaupungissa toimimaan 100 %, hae töitä Nurmijärveltä.

Vierailija kirjoitti:

asfafafa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti joku kuvittelee sairauden olevan muotia ?

Paniikkihäiriötä on ollut kautta aikain. Onneksi tietous on lisääntynyt ja siihen on saatavissa apua, ettei invalisoi ihmistä.

Muotisairauksia on olemassa, lääkärit tekevät niitä, ja etenkin psykiatrit. Kun on keksitty joku uusi juttu, kaikki haluavat kirjoittaa sen diagnoosiksi vaikka todellista aihetta ei olisikaan. Olen nro 3 ja olen työskennellyt sekä psykiatrisella klinikalla että terveyskeskussairaalassa että tiedän mistä puhun.

Saithan sinä potkut, saithan?

En saanut. Minulle tarjottiin parempipalkaista työtä

Niin, taitaa olla yleistä näiden mielureiden piireissä tämä narsismi.

Sekin taitaa olla nykyään muotia.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon taas ymmärtäny et paniikkihäiriö voi laueta jonkun todella traumaattisen tilanteen seurauksena tai kun ihminen kokee monta menetystä vähän ajan sisään.Esim.yhdellä ystävällä kuoli mies ja lapsi kolarissa.En siis usko että paniikkihäiriö on luusereiden tauti vaan että on tervettä reagoida raskaaseen tilanteeseen mitä psyyken on vaikea kestää/käsitellä.

Näin mäkin olen ymmärtänyt, kuten myös sen että päihteet aiheuttavat paniikkia ja ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla sitten paljonkin tuttavia, jotka syö pillereitä paniikkihäiriöön vai mihin tämä aloitus edes viittaa? Mikä sun pointti on?

Pointti on se että ihmiset syö ihan turhan paljon lääkkeitä psyykeongelmiin. Ei ne mitään auta.

Ja paskat, ilman niitä en tiedä olisinko edes hengissä tänä päivänä.

Tätä yritin aiemmassa vastauksessani ap sinulle selvittää eli ihmiset menisi terapiaan ja tahtoisi kyllä sen avun mikä poistaisi lääkkeiden tarpeen kokonaan, mutta se ei ole helppoa. Siksi jäljelle jää usealle vain lääkkeet. Eikä se lääke ole aina rauhoittava vaan se voi olla ssri-lääke tmv. Se, että pidät niiden syömistä pahana asiana olisi sinun tutkittava omaanitseäsi. Miksi? Mikä niissä sinua ahdistaa? Pelottaa? Miksi pidät niitä turhana? Siksi, että SINÄ selvisit ahdistuksesta? Oletkohan nyt aivan tietoinen ihmisen aivokemiasta ja siitä miten lääkkeet siihen vaikuttavat? Kannattaisiko sinun tutkia aihetta hieman ennen kuin teet lopullisia johtopäätöksiä?

On olemassa erilaisia syitä miksi ihmisellä jokin hormoni jää liian vähälle. On dopamiinin vajetta ja serotoniinin vajetta ym. Joillakin tuotanto on hiipunut aivoissa jonkin asian seurauksena ja se voi olla aivan fyysinenkin tai seurausta elimistön väsymystilasta. Sen hormonin voi palauttaa lääkkeellä enkä ymmärrä mitä väärää tai huonoa siinä on?

Miksi se tekee sinusta kyseisestä ihmisestä, jotenkin muotisairaan? Tai vähättelet ongelmaa.

Olihan adhd ja add myös ns.muotisairauksia. Kyseessä on kuitenkin vaje hormonissa ja siksi nämä ihmiset tekevät asioita ns.yli tai ali. Yli siksi, että saisivat elimistöönsä andrenaliinia, mikä taas buustaa dopamiinia eli juuri sitä minkä tuotantoa aivoissa ei juuri ole.

Eli ihminen hakeutuu tilanteisiin joiden seurauksena hetkeksi aivot saavat sen mitä tarvitaan: stimulaatiota.

Tästä syystä kyseiseen sairauteen syödään amfetamiinia lääkkeenä, koska se stimuloi aivoja ilman,mettä henkilön tarvitsee ryhtyä epätoivoisiin tekoihin saadakseen jännitystä ja andrenaliinia erittymään. Ihminen saa olla jälleen oma itsensä.

Ihan jo perus kilpirauhasen vajaatoiminta tekee ihmisen masentuneeksi ja alavireiseksi. Aivoissa vaan ei hypotalamus eritä silloin kaikkea hormonia kuten kuuluisi aiheuttaen näin aivan fyysisiäkin vaurioita ja vajeesta johtuvia ikäviä oireita ja seurauksia, kuten lapsettomuutta.

Aivoihin liittyvät asiat on tänä päivänä monen vaikea ymmärtää ja jotenkin ne sitten mielletään turhina. Mutta ihminen on yhtä. Fibromyalgiakin puhkeaa usein syystä, että ihmiselle tapahtuu jokin trauma tmv. Aivoissa vain jokin menee sekaisin ja aiheuttaa siten erilaisia muita oireita, kuten kovaa kipua.

Tähänkin käytetään kipulääkkeeksi masennuslääkkeitä, sillä toisinaan ne auttaa paremmin kun pelkkä kipulääke.

Mielialalääkkeet voivat aiheuttaa myös kurjia haittavaikutuksia, mutta niistä olisi etsittävä se sopivin minkä kanssa hyöty voittaa haitat.

Turhaa sitä tuskin tehdään. Kyllä siellä on taustalla voimakas halu elää ja pystyä elämään. Edes jotenkin normaalisti.

Siitä olen samaa mieltä, että tutkia pitää ensin hyvin, että ei jonkin asian tuomia oireita hoideta masennuslääkkeellä mikäli sen itse ongelman hoitaminen korjaisi.

Kuten usein kilpparin vajaatoimintaa kärsivälle syötetään masennuslääkkeitä kun tutkimalla voitaisiin löytää itse vaiva ja hoitaa se. Sitten vasta mielialalääkkeet mikäli muuta hoidettavaa ei oikeasti ole tai löydy.

Se taas ei ole potilaan vika jos resepti heilahtaa mieluummin eikä tutkimuksia tehtäisi. Kaikki ei edes tiedä näistä mitään ja luottavat vain lääkäriin. Lääköritkin on vain ihmisiä jotka tekevät myös virheitä ja virhearviointeja, mutta silti luottaisin siihen enemmän kuin omaan mutuuni saati ap sinun.

36 ja 40 on siis sama vastaaja. :)