Oletko matkustanut yksin ulkomaille/ulkomailla?

Olen. Mieluummin matkustan kyllä yhdessä puolison kanssa, mutta olen ollut pitkällä matkalla yksin, tekemässä vaelluksen. Ja se oli hyvä juttu. En pitänyt itseäni mitenkään epäitsenäisenä ihmisenä, mutta kun yksin kävelin pitkän matkan vieraassa maassa (tietysti ihmisten kanssa kommunikoiden) huomasin, että pärjään hyvin yksin ja se on tehnyt yhdessäolosta ja asioiden jakamisesta paljon tärkeämpää. Piti tavallaan mennä pois, jotta osaa arvostaa yhteistä elämää paremmin.

Sinkkuna matkustelin paljonkin yksin. Esim. Uudessa-Seelanissa en ollut päivääkään "yksin" vaan muita reppureissaajia riitti seuraksi pilvin pimein.

Olen matkustellut Euroopassa yksin. Koska olen kova puhumaan niin nyt minulla on ystävä/ystäviä Englannissa, Kreikassa, Puolassa, Bulgariassa ja Georgiassa. Suosittelen yksin matkustamista ns turvallisissa maissa.

Olen matkustanut paljon yksin, koska rakastan yksinoloa ja sen on minulle parasta rentoutumista. Yksin matkustavana naisena minä en ehkä lähtisi Afrikkaan tai Intiaan, koska tykkään olla noilla omilla matkoillani kaikessa rauhassa ja vähän haahuillakin. Yksin en siis jaksa alkaa tinkiä tai taistella omasta tilastani kulttuurissa, jossa esimerkiksi naiset eivät keskimäärin liiku yksin ulkona. Mutta tiedän suomalaisnaisia, jotka ongelmitta reissaavat yksinään kehitysmaissakin. Olen huomannut, että minulle sopivia maita yksin matkailuun ovat mm. suurin osa Euroopan maista, Kanada ja Japani. Uusi-Seelanti ja Australia kiinnostaisivat myös.

Yksin matkustaessa minulla tulee luettua paljon, kuunneltua paljon musiikkia, käytyä taidenäyttelyissä ja kylpylöissä ja ajateltua paljon. Se voi olla ajoittain vähän yksinäistäkin, mutta myös ihanaa.

Sellaisissa maissa, joissa on ns. länsimainen laki ja järjestys, voi reissata ihan hyvin yksin, kunhan ei jätä aivojaan narikkaan eli älä ole tyhmä, eikä hankkiudu känniin. Älä lähde tuntemattomien matkaan, vaikka ne esittelisi sulle mitä ilmaista majoitusta.

Olen käynyt yksin mm. 18-veenä  interraililla. Tosin kuten joku jo sanoi, reppureissaaja on harvoin koko aikaa yksin, koska muitakin reppureissaajia on. Mutta kys. reissulla 3 kertaa törmäsin taskuvarkaaseen, onneksi oli rahat ihan muualla kuin repussa, eli repussa oli vaan kolikkokukkaro, Marseillen asemalla epämääräiseen mustanahkaiseen "oppaaseen", joka roikkui nilkassa kuin rakkikoira ja olisi puoliväkisin vienyt "majapaikkaan", mutta arvelin että siinä matkalla se mut ryöstää ja mukaan en lähtenyt > vaihdoin junaan,  Pariisissa odotin junaa Lontooseen ja joku tuli siihen jotain selittämään ja vaatimaan lippuani, katselin alta kulmien kiukkuisena, paikallinen mummo kivahti jotain ja jätkä häipyi. Jopa British Museumissa kiinalaisen näköinen tuli esittelemään minulle valokuvia muka suomalaisista tuttavista, ja tarjosi taas "ilmaista" majapaikkaa. En lähtenyt mukaan. Mummo sanoi aikanaan, että tyhmyydestä sakotetaan ja sen pidin mielessäni.

Eli huijareita riittää. Luota vain ja ainoastaan itseesi reissussa.

Olen matkustellut paljon yksinkin. Eurooppa, Lähi-Itä, Aasia. Irakista oli vaikea päästä pois. Intiassa mieslaumat tukki toen... Silti Eurooppassa olen pelännyt eniten. Italian miehet tykkää naisista liikaa. Espanjassa halutaan skandinaavi sukuun. Englannissa pitää jopa coca colaa vahtia ettei sinne laiteta mitään ylimääräistä. Yksin silti matkaan, saa mennä minne haluaa. Ja yksin kun on tapaa ihania ihmisiä helpommin kuin ystävän kanssa. Suosittelen :)

Matkustan. Viimeksi olin autoreissulla Piemontessa ja muuten vaan Kroatiassa. Omatoimireissuja

n 50+

Au pair -aikana reissasin yksin pitkin poikin.

Suomessa olen mutten ulkomailla vielä kun lapsi ei päästäisi reissuun ilman häntä ;)

En ole kokenut tarvetta. Olen yksin toki matkustanut ystävien luokse ulkomaille jne, mutta minusta on kiva jakaa kokemukset, näyttelyt, ruoka yms muiden kanssa, ja itseni kanssa tulen jo muutenkin hyvin toimeen. :)