Mies jätti ja petti!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Samalla tavoin teki ex-mieheni.

Tulin töistä iltavuorosta ja koti oli puoliksi tyhjennetty - kakskerroksinen rivarikämppä eli kiirettä oli pitänyt... Pesukoneenkin oli ehtinyt irrottamaan.

Ja jotenkin loukkaavinta oli se että joku vieras ihminen (ilman apuja ei olisi ehtinyt kaikkea roudata) oli siirtänyt pyykkitelineen keskelle olohuoneen lattiaa - pyykkitelineen jossa roikkui mun rintsikoita ja pikkupöksyjä... tähän pieneen yksityiskohtaan kulminoitui se kaikki... kodin rikkominen, jättäminen - niistä tuli tämän jutun myötä häpäisty ja halveerattu olo...

Eikä kertonut tämäkään mies osoitettaan, ei vaikka meillä oli yhteinen asuntolainan, yhteisesti sovittuja kuluja ja maksuja hoidettavana - vaikka mitä.

Mutta en nöyrtynyt enkä lannistunut. Kävin pankissa kertomassa rehellisesti tilanteesta - ja sain ymmärrystä sekä maksusuunnitelman plus muuta apua raha-asioiden järjestelemisessä.

Tämä ilmeisesti ei ollut kuulunut narsistin™ (=oli ihan virallinen dg!) pelisuunnitelmaan että en vinkunutkaan perään vaan pärjäsin - niin yhtenä myöhäisenä iltana herra sitten tupsahtikin paikalle (tod näk luullen yllättävänsä ak:n jossain miesseurassa..).

Hämmästykseksi oli vielä suurempi kun olinkin laatinut jo myös plan B:n: olin jo katsonut valmiiksi itselleni uuden asunnon, ja järjestänyt senkin rahoituksen kuntoon.

Heittäytyi marttyyriksi, vainosi muuttoni jälkeen kuukausikaupalla, teki näyttävän itsariyrityksen (siis näytösluontoiseksi vain tarkoitetunkin esityksen) ja kaikkea vastaavaa.

Lopulta laitoin uuden asuntoni vuokralle ja muutin toiseen kaupunkiin - sain onneksi helposti myös hyvän koulutustani vastaavan työpaikan samantien.

Mitä voisin neuvoa samaa kokeville?

Ei se ainakaan paremmaksi koskaan muuttuisi vaikka mies "tulisikin takaisin" - päinvastoin.

Kannattaa säilyttää oma mielenterveys ja itsekunnioitus ja alkaa rakentaa omaa elämäänsä.

Ja pitää luottotiedot kunnossa jotta saa sen oman asunnon kun sitä tarvitsee.

Jaksamista.

*myötätuntohymiö*

Jatkan ap vielä hieman: minunkin ex-mieheni teki tämän näyttävän paluunsa vähätellen "pientä poissaoloaan" - joka kesti siis noin neljä kuukautta... juuri sen ajan että uusi suhteensa (josta ei siis itse kertonut vaan olin kuullut muualta) oli ehtinyt roihuta sen kuumimman aikansa - ja jo hiipuakin...

....ja niinpä alkoi taas kiinnostaa paluu vaimon passattavaksi...

Kyllä minäkin sain niitä "rakkaudentunnustuksia" kuulla - ja "mitäänhän ei ollut tapahtunut", piti vain vähän "koota ajatuksia"...

Täällä on toinen - erinomainen - ketju mykkäkoulun pitämisestä; miten julmaa henkistä väkivaltaa sen harjoittaminen on, sekä myös vallankäyttöä.

Tällainen yhteisestä kodista ilmoittamatta häipyminen, vieläpä "katoaminen" selityksistä, on vastaavaa henkistä pahoinpitelyä ja äärimmäistä vallankäyttöä potenssiin tuhat. Siinä toinen osapuoli ei ole edes sen arvoinen että saisi selityksen, tai edes pelkän tiedon että nyt teen näin.

Sinut jätetään kuin kuin se puolityhjä pyykkiteline nököttämään tyhjään kotiin...

Jos nyt nielet tyhjänpäiväiset selitykset, pitää mies sinua täysin arvottomana olentona jota voi jatkossakin mennen tullen nöyryyttää ja hyväksikäyttää.

Vähän aikaa kelpaat kunnes uusi houkutus iskee - löytyy uusi ihastus.

Mä niin valitettavasti tunnen tämän kuvion.

Ja toivon sinulle parempaa - koska sinä ansaitset _paljon!_ parempaa.