Lue keskustelun säännöt.
Ystävä hoikistui ja muuttui ilkeäksi
04.10.2016 |
Kävin tänään lounaalla yhden ystävättären kanssa ja jäi kyllä jotenkin tosi kurja olo. Ennen tämä nainen oli tosi lihava (en osaa yhtään arvioida kiloissa) ja nyt on viimeisen reilun parin vuoden aikana laihduttanut paljon ja alkanut kuntoilemaan. Arvioisin että on nyt jotain 70kg? (Pituus n. 170cm, ja hän itse sanoi laihduttaneensa yli puolet painostaan.)
Ollaan tunnettu ehkä 10 vuotta, ja tiesin kyllä että hänellä on ollut
laihdutus ja kuntoiluprojekti ja nyt nähtiin ekaa kertaa yli vuoteen. Olen aidosti iloinen hänen puolestaan, varmasti on parempi olo sisäisesti ja ulkoisesti ja elämä on helpompaa, mutta ongelma on se, että kylkiäisinä näyttäisi tulleen luonteenmuutos😐
Hän suhtautui minuun jotenkin tosi alentuvasti, ja listasi tilaamani jälkiruoka-annoksen kalorit ja rasvat heti kun sain sen eteeni (itse olen hoikka ja sellainen perusurheilullinen, käyn lenkillä ja salilla ja katson hiukan että minkälaista arkiruokaa tulee syötyä). Muutenkin suhtautui törkeästi muihin ihmisiin ravintolassa, arvosteli kaikkia ulkonäön ja painon perusteella ja korosti koko ajan että jos hänkin laihdutti, niin luulisi muidenkin viitsivän. Ja huippu oli se, että sanoi vielä että hän ei ainakaan viitsisi olla ruman ihmisen ystävä, että joku taso pitää olla. Olin ihan että aijaa, hän on ollut meidän kaveriporukassa ainoa lihava koko sen ajan kun on tunnettu (eikä nyt muutenkaan ole ehkä sellainen klassinen kaunotar), eikä kukaan ole IKINÄ ottanut esiin hänen painoaan tai noteerannut sitä.
Olen aina pitänyt häntä hiukan huonon itsetunnon omaavana ja epävarmana, mutta peruskivana ja ystävällisenä. Nyt kuitenkin tuntui että joku pato on murtunut ja edessäni istui hoikistunut laitettu ihminen, joka suolsi ulos ilkeyksiä ja katkeria tai ylimielisiä kommentteja:( Onko teillä muilla kokemusta tällaisesta? Onko tää joku ohimenevä vaihe?
Kommentit (20)
Nooh, siinä se todellinen luonne kuoriutu laardikasan seasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti näin se menee - entinen juoppo vihaa kaikkia alkoholisteja ja entinen läski kaikkia lihavia.
Minä tunnen myös naisen, joka laihtui hurjasti lyhyessä ajassa. Yhtäkkiä hänestä on kuoriutunut ihme itsensä paljastelija, aina esittelemässä alusvaatteitaan ja hyppii ilkosillaan kotonaan. Puhuu jatkuvasti seksikkäistä alusvaatteista ja vaatteista, joita haluaisi ostaa.
Haukkuu lihavia, arvostelee vieraita naisia läskiperseiksi vaikka itse vasta oli sellainen.
Tunnen salaa mielihyvää, kun voin lähes vannoa hänen lihovan nuo kilot pian korkojen kera takaisin.
Taitaa olla aika pinnallinen ja tyhjämielinen nainen, kun yhtäkkiä on varaa arvostella toisia.
Mullakin on kokemusta miespuolisesta ystävästä. Laihdutuksen jälkeen listaa ihmisiä jotka on lihonneet, esittelee habaa KOKO ajan, tuomitsee muita jotka laittavat jotain epäterveellistä suuhunsa. Tosi rankkaa seuraa nykyään.
Liittyisiköhän jotenkin siihen, että identiteetti pienikokoisempana tarvitsee vahvistusta, jota henkilö hakee tekemällä eron itsensä ja entisen itsensä välille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista en tiedä, mutta itse olen raskasta ja masentavaa seuraa lihoneena. Laihduttuani olin virkeä, pirteä, iloinen, sosiaalinen, oikeasti oma itseni. En silti nyt enkä koskaan haukkuisi ketään tai olisi ylimielinen, vaan näen ihmiset ulkokuoren läpi, olivatpa he sitten millaisia tahansa.
Eli ei tuota nyt ainakaan voi yleistää. Toki jokainen on varmaan jonkin verran ylpeä saavutuksestaan, kun laihtuu ja tosiaan se onkin sitten eri asia, että pysyykö se saavutettu hoikkuus.
Tarkkailisin tilannetta, mutta jos nuo puheet jäisivät päälle, niin kyllä kertoisin, että nyt ei ole kovin kivasti puhuttu.
Ymmärrän tuota naista sen vuoksi, että kun itse lopetin tupakoinnin, olin todella jyrkkä tupakoivia ihmisiä kohtaan. Ainakin pari vuotta. Kun kerran olin perustellut itselleni, että tupakointi on huono homma ja itse päässyt siitä eroon, se tietysti vaikutti asenteihini. Mutta tosiaan musta tuo voi olla ylimenevä vaihe. Nykyään mun mielestä kukin saa ihan vapaasti tappaa itsensä tupakalla, jos haluaa;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on koko ajan nälkäinen kun on dieetillä niin välillä sitä kiukuttelee. Ja hän on vieläkin epävarma itsestään ja etsii omaa lokeroaan ihmiselämässä. Kun tuollain arvostelee muut että tuntisi itsensä voittajaksi. Odota muuttuuko asenne jossain vaiheessa. Laihtuminen on myös henkinen prosessi siinä missä fyysinenkin.
Hänellä on kriisi. Menee ohi ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisit ystävänä palautella häntä maan pinnalle. Kuulostaa todella ikävältä käytökseltä.
Vierailija kirjoitti:
Voisit ystävänä palautella häntä maan pinnalle. Kuulostaa todella ikävältä käytökseltä.
Joo, tarvii varmaan harkita että koittaisi nätisti sanoa. Me nyt ei olla mitään ihan läheisimpiä porukan sisällä, joten jos hän mulle sitten loukkaantuu niin ei voi mitään.
Jotenkin järkyttävä ajatus jos hän on padonnut kaiken tuon negatiivisen vuosia sisään sellaisen kiltin naamion taakse, mutta suoraan sanoen jos tuo on hänen todellinen minä niin pidin enemmän siitä "lihavapersoonasta". Sekin on ärsyttävä ja loukkaava ajatus että jos hän nyt luokittelee sitten meitä ystäviäänkin noiden uusien (tai todellisten?) standardien mukaan ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Me kuitenkin nähtiin hänet aina ystävänä ja ihmisenä, eikä kiinnitetty huomiota ulkokuoren.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miespuoliselle kaverille kävi sama homma! Nousi kusi päähän ihan yhtäkkiä ja alko arvostella jokaista henkilöä tosi ylimieliseen sävyyn. Johti sitten siihen, että vaihtoi kaveripiiriään kokonaan - paitsi naisia kohtaan on tietenkin aivan ihana. Mä näin vain lipevän selkäänpuukottajan eikä ollakaan enää väleissä..
Uskaltaisitko huomauttaa kaverillesi käyttäytymisestään? :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ole syytä olla kateellinen, olen itse normaalipainoinen ja ihan tyytyväinen itseeni. Olen hänen puolestaan muuten onnellinen, onhan se kova saavutus ja hieno juttu että pystyi elämäntaparemonttiin. Sanoinkin hänelle sen.
Ja meidän ystävyyden aikana omat silmät kyllä avautui sillekin kuinka rankkaa on olla lihava, tosi törkeitä ja asiattomia kommentteja hänen kertomansa mukaan ventovieraat ihmiset laukoi kaupungilla painosta ja ulkonäöstä. En yhtään ihmettele että kärsi hiukan huonosta itsetunnosta, mullakin olisi ollut. Mutta toivoisin toki että hän muistaisi nyt itse olla muille armollinen eikä alkaisi kierrättää loukkauksia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit ystävänä palautella häntä maan pinnalle. Kuulostaa todella ikävältä käytökseltä.
Joo, tarvii varmaan harkita että koittaisi nätisti sanoa. Me nyt ei olla mitään ihan läheisimpiä porukan sisällä, joten jos hän mulle sitten loukkaantuu niin ei voi mitään.
Jotenkin järkyttävä ajatus jos hän on padonnut kaiken tuon negatiivisen vuosia sisään sellaisen kiltin naamion taakse, mutta suoraan sanoen jos tuo on hänen todellinen minä niin pidin enemmän siitä "lihavapersoonasta". Sekin on ärsyttävä ja loukkaava ajatus että jos hän nyt luokittelee sitten meitä ystäviäänkin noiden uusien (tai todellisten?) standardien mukaan ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Me kuitenkin nähtiin hänet aina ystävänä ja ihmisenä, eikä kiinnitetty huomiota ulkokuoren.
Ap
"Jotenkin järkyttävä ajatus jos hän on padonnut kaiken tuon negatiivisen vuosia sisään sellaisen kiltin naamion taakse"
Itse lihavana ollessani olin liian epävarma tuodakseni itseäni esille. Kaikki voimakkaammat mielipiteet padoin sisälleni. Kun laihduin ja sain itsevarmuutta, päästelin höyryjä ulos. Taustalla oli myös kostomielialaa. Minä olin ollut läskieni vuoksi väheksitty, tai niin ainakin tunsin sen. Se "läski kaveri". Lopulta kun laihduin, tunsin päässeeni samalle tasolle ja välillä jopa niskan päälle, sillä sain laihdutettua muutamaa kaveria laihemmaksi. Tuli ylimielinen olo. Entinen läski on nyt kaveripiirissä sieltä laihimmasta päästä.
Tätä uutta totutteluvaihdetta kesti vähän päälle vuoden, muutama kaveri meni vaihtoon ja uusia tuli tilalle. Lopulta tunsin olevani sovussa uuden olemukseni kanssa enkä nykyään jaksa sillä kilpailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit ystävänä palautella häntä maan pinnalle. Kuulostaa todella ikävältä käytökseltä.
Joo, tarvii varmaan harkita että koittaisi nätisti sanoa. Me nyt ei olla mitään ihan läheisimpiä porukan sisällä, joten jos hän mulle sitten loukkaantuu niin ei voi mitään.
Jotenkin järkyttävä ajatus jos hän on padonnut kaiken tuon negatiivisen vuosia sisään sellaisen kiltin naamion taakse, mutta suoraan sanoen jos tuo on hänen todellinen minä niin pidin enemmän siitä "lihavapersoonasta". Sekin on ärsyttävä ja loukkaava ajatus että jos hän nyt luokittelee sitten meitä ystäviäänkin noiden uusien (tai todellisten?) standardien mukaan ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Me kuitenkin nähtiin hänet aina ystävänä ja ihmisenä, eikä kiinnitetty huomiota ulkokuoren.
Ap
"Jotenkin järkyttävä ajatus jos hän on padonnut kaiken tuon negatiivisen vuosia sisään sellaisen kiltin naamion taakse"
Itse lihavana ollessani olin liian epävarma tuodakseni itseäni esille. Kaikki voimakkaammat mielipiteet padoin sisälleni. Kun laihduin ja sain itsevarmuutta, päästelin höyryjä ulos. Taustalla oli myös kostomielialaa. Minä olin ollut läskieni vuoksi väheksitty, tai niin ainakin tunsin sen. Se "läski kaveri". Lopulta kun laihduin, tunsin päässeeni samalle tasolle ja välillä jopa niskan päälle, sillä sain laihdutettua muutamaa kaveria laihemmaksi. Tuli ylimielinen olo. Entinen läski on nyt kaveripiirissä sieltä laihimmasta päästä.
Tätä uutta totutteluvaihdetta kesti vähän päälle vuoden, muutama kaveri meni vaihtoon ja uusia tuli tilalle. Lopulta tunsin olevani sovussa uuden olemukseni kanssa enkä nykyään jaksa sillä kilpailla.
Jep, sama. Lihavana olin todella epävarma, laihtumisen myötä tullut itsevarmuus oli ihan uutta ja kihahti hetkeksi hattuun. En ole laukonut mitään törkeyksiä muuta kuin oman pääni sisällä, mutta olen vahingoniloinen jos huomaan vaikka kaverini lihoneen. Kiinnitän myös enemmän huomiota nykyään lihaviin ihmisiin esim. ravintoloissa, ja todellakin ihmettelen miksi kukaan on lihava, vaikka hetki sitten itsekin olin! Ei siinä ole mitään järkeä, mutta kai se on vain mieli joka yrittää sopeutua muutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit ystävänä palautella häntä maan pinnalle. Kuulostaa todella ikävältä käytökseltä.
Joo, tarvii varmaan harkita että koittaisi nätisti sanoa. Me nyt ei olla mitään ihan läheisimpiä porukan sisällä, joten jos hän mulle sitten loukkaantuu niin ei voi mitään.
Jotenkin järkyttävä ajatus jos hän on padonnut kaiken tuon negatiivisen vuosia sisään sellaisen kiltin naamion taakse, mutta suoraan sanoen jos tuo on hänen todellinen minä niin pidin enemmän siitä "lihavapersoonasta". Sekin on ärsyttävä ja loukkaava ajatus että jos hän nyt luokittelee sitten meitä ystäviäänkin noiden uusien (tai todellisten?) standardien mukaan ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Me kuitenkin nähtiin hänet aina ystävänä ja ihmisenä, eikä kiinnitetty huomiota ulkokuoren.
Ap
"Jotenkin järkyttävä ajatus jos hän on padonnut kaiken tuon negatiivisen vuosia sisään sellaisen kiltin naamion taakse"
Itse lihavana ollessani olin liian epävarma tuodakseni itseäni esille. Kaikki voimakkaammat mielipiteet padoin sisälleni. Kun laihduin ja sain itsevarmuutta, päästelin höyryjä ulos. Taustalla oli myös kostomielialaa. Minä olin ollut läskieni vuoksi väheksitty, tai niin ainakin tunsin sen. Se "läski kaveri". Lopulta kun laihduin, tunsin päässeeni samalle tasolle ja välillä jopa niskan päälle, sillä sain laihdutettua muutamaa kaveria laihemmaksi. Tuli ylimielinen olo. Entinen läski on nyt kaveripiirissä sieltä laihimmasta päästä.
Tätä uutta totutteluvaihdetta kesti vähän päälle vuoden, muutama kaveri meni vaihtoon ja uusia tuli tilalle. Lopulta tunsin olevani sovussa uuden olemukseni kanssa enkä nykyään jaksa sillä kilpailla.Jep, sama. Lihavana olin todella epävarma, laihtumisen myötä tullut itsevarmuus oli ihan uutta ja kihahti hetkeksi hattuun. En ole laukonut mitään törkeyksiä muuta kuin oman pääni sisällä, mutta olen vahingoniloinen jos huomaan vaikka kaverini lihoneen. Kiinnitän myös enemmän huomiota nykyään lihaviin ihmisiin esim. ravintoloissa, ja todellakin ihmettelen miksi kukaan on lihava, vaikka hetki sitten itsekin olin! Ei siinä ole mitään järkeä, mutta kai se on vain mieli joka yrittää sopeutua muutokseen.
Tuo vahingonilo on hyvin tuttua minullekin. Kun lopulta laihtuu, se ikäänkuin nousee päähän.
Joku vieraampi voi kuvitella, että laihtuminen on mennyt hattuun minullakin. Nyt on poistunut syy tuntea aina alemmuudentuntoa lähtökohtaisesti kaikkia kohtaan ja sellainen varovaisuus, kun ei saa viedä liikaa tilaa muilta (kun fyysisesti ehkä viekin). Läheisten kanssa olen samanlainen kuin ennenkin.
Lihavia kohtaan tunnen toisaalta myötätuntoa, toisaalta koen lievää ylimielisyyttä. Tietysti käyttäydyn neutraalisti, enkä ole ikinä missään muussakaan asiassa arvioinut ääneen kenenkään ulkonäköä negatiivisesti. Lihavuuteen ilmiönä kiinnittää paljon enemmän huomiota, kun on itse kamppaillut asian kanssa.
Onpas valaisevia näkökulmia, kiitos! Ei ole koskaan tullut mieleen aikaisemmin, mutta voihan se olla että tämä ystävä on itse kokenut olevansa se kaveriporukan "läski", vaikka minä (tai tietääkseni muutkaan) ei olla asiaa niin nähty.
Olemme siis vanhoja opsikelukavereita, alunperin meitä oli 5-6 ja nyt vuosien myötä tietenkin osalla puolisot päälle. Suurin osa meistä muista harrastaa jonkinlaista liikuntaa, tai sitten tykkää ulkoilla muuten vaan, ja se onkin ollut usein osa kokoontumisia (nyt kun asumme ympäri Suomea) että ollaan menty patikoimaan/kiipeilemään/pelaamaan jotain ja sitten syömään ja illanistujaisiin. Aina tämä lihava ystävä pysyi mukana vauhdissa, tai itse en ainakaan kiinnittänyt koskaan häneen huomiota erikseen. Voi olla että hän on itse sitten kokenut jotenkin alemmuutta...
Olisi kiva kertoa hänelle että minun silmissä ainakin hän on aina ollut itsensä, mutta en vaan oikein tiedä että voiko tällaisesta puhua ilman että loukkaa jo sillä jos hän ei itse nosta asiaa esiin:(
Ap
On kokemusta. Henkisesti tyhjät naiset muuttuvat tuollaisiksi, koska ovat oppineet itselleen pätemään noin. Luulevat sitten, että heitä arvostetaan tuon takia. Totuus on usein toinen, todella kyllästyttävää seuraa. Mutta jokaisella on oma elämänsisältönsä ja ystävänsä voi valita. Tunnen yhden ainoan naisen, joka on tehnyt elämäntaparemontin, mutta säilyttänyt silti uteliaisuutensa muita asioita kohtaan.