olen miettinyt, että muutan toiseen kaupunkiin ja jätän lapset isälleen. tiedän, että kaikilla olisi parempi ilman minua...
olen tässä perheessä sylkykuppi. kukaan ei kuuntele, ei kunnioita, ei arvosta. ei välitä. suihkussa mietin ranteiden viiltämistä ja sitä, ettei kukaan itkisi perään... en kuitenkaan halua paeta sillä tavoin , kuolemalla.
en pysty syömään, enkä nukkumaan. saatan muun perheen nukkuessa istua pimeässä olohuoneessa, vain istua paikoillani. en ole surullinen mutten iloinenkaan, en yksinkertaisesti tunne enää mitään !
Kommentit (5)
Luehan aloituksesi. Et ole kiinnostunut lastesi ja miehesi edusta vaan surkuttelet vain itseäsi. Minä, minä, minä. Lopeta tuo voivottelu ja uhriutuminen ja hoida itsesi kuntoon.
Aloittaja taitaa olla se sama, jonka tavarat on parissa pahvilaatikossa, ja nukkuu lattialla?
Voi ei. Olisiko sulla ketään, kenen kanssa voisit jutella? Siitä olis ensiapua. Sitten sun pitää päästä lääkäriin. Jonkun täytyy saada sut vakuuttuneeksi, että olet arvokas. Kun pääset edes jotenkin tolpillesi, voit miettiä ratkaisujasi, mikä olisi juuri sulle parasta ja sinun etusi.
Miksi perheesi ei välitä sinusta? Miten olet käyttäytynyt heitä kohtaan. Mulle lapset on tärkeintä elämässä. Aina heidän parastaan ajatellut.
Joskus voi tuntua etteivät välitä, kun ovat jo isoja ja omia menoja. Mutta kun tulee huolia, minä olen se jolle kerrotaan murheet. Monesti ensimmäinen kysymys kun tulevat kotiin on "missä äiti on" Olen itse kuullut tämän monesti.
Kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.
Lääkäriin! Mieti lapsiasi, et voi juuri pahemmin heitä loukata kuin jättämällä. Pienten elämän tuki ja turva menisi :(