En huoli lapsenlapsia hoitoon kuin yhden kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikä minun mielestäni tarvitse tätä asiaa edes mitenkään selittää.

Niin, olisihan se harmi, jos ymmärtäisivät mistä on kyse. 

Onpa ikävä tilanne. Oletko selittänyt asiaa juuri lasten turvallisuuden kannalta? Että et pysty ottamaan vastuuta jos jotain tapahtuu. Kannattaisi kertoa vähän omista terveysongelmistakin, miniä voi pitää sinua muuten itsekkäänä, että et vain viitsi ottaa kahta lasta hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä minun mielestäni tarvitse tätä asiaa edes mitenkään selittää.

Niin, olisihan se harmi, jos ymmärtäisivät mistä on kyse. 

No itsekään en ymmärrä mikä ongelma on ottaa yhtenä viikonloppuna yksi lapsi ja yhtenä toinen. Eipä viitsi miniäkään selittää.

Toisekseen, jos miniällä ei ole riittävästi havaintokykyä havaitakseen että puolisoni liikkuu pyörätuolilla, eikä riittävästi älliä vetääkseen asiasta johtopäätöksiä, niin enpä tiedä mitä minun pitäisi ajatella poikanikaan arvostelukyvystä.

Sorry, jos kuulostan vihaiselta. Olen sitä, jonkin verran.

Teet ihan oikein. Sinulla ei ole velvollisuutta ottaa yhtään lasta hoitoon. Vanhemmat voi yhdessä lasten kanssa tulla teille kylään päivällä tai sinä heille. Meidän lasten mummo taas ei ota yhtä lasta hoitoon vaan kaikki on saatava tai ei ketään.

Tässä sen taas näkee. Kun asioista ei puhuta avoimesti puolin ja toisin, niin se aiheuttaa vain turhaa pahaa mieltä kaikille. Kannattaisi jutella asioista yleisellä tasolla. Yksityiskohtia ei tarvitse sanoa esim. sairauksista.

Itse sanon aina omalle lapselleni, "että ei voi auttaa, jos ei kerro"." Sitä varten äiti ja isi on olemassa, että kaikesta voi aina kertoa kotona." "Oma olokin helpottaa, kun asiat saa kerrottua ja niin kauan kun ei kerro, niin kukaan ei voi auttaa."

Mä otan kans vaan yhden kerrallaan. Tiedän jaksamiseni ja oon lapsilleni ihan rehellisesti sanonut asiasta. Meillä tää systeemi toimii hyvin.

No ei se olisi yhtään väärin, vaikka ap ei vaan "itsekkäisyytensä" vuoksi ottaisi yhtäkään lasta hoitoon. Ei se ole mikään isovanhempien pakollinen velvollisuus vaikka kuinka rakastaisikin lapsenlapsiaan.

Miniä ei saa vapaata aikaa, kun koko ajan on sitten se toinen lapsi hänen seuranaan. Varmaan hänellä on mielessä oma vapaakin eikä vain se,  että nyt mummi ja lapsi viettävät aikaa yhdessä? Kuitenkin ymmärrän tilanteesi ja  voit hyvin olla auttamattakin. Lapset kasvavat ja ehkä myöhemmin voit ottaa molemmat. Onnistuisiko lasten istuttaminen kahdeksi tunniksi katsomaan ohjelmia jo nyt ilman riehuntaa? Kuinka monta tuntia yleensä hoidat yhtä lasta?

Mun anoppi otti lapsenlapsiaan vain omilla ehdoilla hoitoon. Ikinä ei ottanut kuin yhden kerralla paitsi esim. hammaslääkärin ajaksi. Ensimmäiseen 10 vuoteen eivät kaikki olleet koskaan yökylässä heillä. Koulussa olivat kaikki lapset ennen kuin otti ja hirveää mekkalaa piti lasten kuullen kuinka kamalia ovat eikä koskaa enää halua hoitaa heitä. Lapsilla oli siellä ihan omat säännöt. Extratiukat sellaiset. Lähinnä saivat tehdä käsitöitä ja katsoa videoita. Uloskaan eivät pahemmin menneet. Eipä ole lapsenlapset hänen luokseen pahemmin edes halunneet ja nyt kun ovat jo oikeasti isompia, ketään ei siellä käy vapaaehtoisesti.

Mullehan se oli rankkaa aikaa, kun olisin edes joskus kaivannut omaa aikaa ja miehen kanssakin kahdenkeskistä aikaa.

Onneksi kauempana asuvat vanhempani rakastavat omia lapsenlapsiaan ja haluavat heitä hoitoon. Harmi vain, kun asuvat niin kaukana ja puolet vuodesta ovat vielä kauempana.

Lapset käyvät nykyäänkin heillä. Tuntevat olonsa sinne tervetulleiksi.

Suosittelen siis lämpimästi kertomaan edes jotain miniälle ja pojallesi ettet jää yhtä kylmäksi, kiukkuiseksi ja kaukaiseksi kuin mun lapsille heidän mumminsa. Osaavat suhtautua asioihin erilailla, kun tietävät miten asiat oikeasti ovat

Onhan se hienoa jos otat edes yhden kerrallaan.

Kun esikoinen syntyi, muutimme kotipaikkakunnalleni puoleksi vuodeksi miehen työn perässä. Esikoinen oli koliikkivauva, jonka kanssa olin kaksin päivät. Pyysin äitiä tulemaan seurakseni, sanoin ettei ole pakko edes tehdä mitään, kun vain on seurana. Ei tullut kertaakaan. 2 kertaa kävivät isän kanssa kylässä puolen vuoden aikana. Tyhmä luulin että haluaisivat olla tekemisissä lapsenlapsen kanssa, varsinkin kun ei kerrankin oli pitkää välimatkaa estämässä.

No, lapset on kohta aikuisia ja ihan fiksuja saatiin heistä, ilman ulkopuolisten apuja. Mummo mäkättää kun ei käydä kylässä. No ei kiinnosta itsekästä marisijaa käydä katsomassa. Ei lähetä edes joulukortteja tai synttärikortteja. Lapsille on jäänyt täysin vieraaksi ja yhdentekeväksi henkilöksi.

En osaa edes kuvitella millaista se on jos voi pyytää apua isovanhemmilta.

Miksi anopin pitää miniälle selitellä, mutta miniän ei anopille?

Kolmen villin pojan äitinä vaan sanon, että vähemmällä itse pääsisit, kun niillä lapsilla olisi seuraa toisistaan siellä teillä. Ja sen verran kommentoin, että jonain päivänä hyvin todennäköisesti tuo sun salainen terveysongelmasi kaatuu sun poikasi ja miniäsi käsiin, kun he joutuvat sua hoitamaan. Arvaapa paljonko heitä nappaa siinä vaiheessa tulla avuksi? Mutta toki jokainen tekee oman jaksamisensa mukaan, itse todnäk kyllä kertoisin ihan avoimesti pojalle ja miniälle mistä on kyse, jo ihan oman jaksamisen ja tuen takia.

Sen ymmärtää, että jos isovanhemmat sairastaa, niin eivät voi auttaa. Mutta asenteista ei tarvitse kyllä ihmetellä ensinnäkin, että pienten lasten vanhemmat kokevat olevansa yksin. Ja toisekseen sitten mummot ja vaarit naukuvat vanhoina yksinäisyyttään. Vastavuoroisuutta ja pyyteetöntä apua ei haluta enää antaa, edes omille perheenjäsenille. Sääli, että yhteiskunta on mennyt tähän. Ja toisaalta sitten syyllistetään niitä lapsia, joiden vanhemmat ovat terveyden- ja vanhustenhuollon "kynsissä", että on kumma kun ei omat lapsetkaan auta ja välitä.

Että kun vanhemmat sanovat lapsilleen, että hoitakaa itse ne lapsenlapset, ei kuulu meille, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Vierailija kirjoitti:

Sen ymmärtää, että jos isovanhemmat sairastaa, niin eivät voi auttaa. Mutta asenteista ei tarvitse kyllä ihmetellä ensinnäkin, että pienten lasten vanhemmat kokevat olevansa yksin. Ja toisekseen sitten mummot ja vaarit naukuvat vanhoina yksinäisyyttään. Vastavuoroisuutta ja pyyteetöntä apua ei haluta enää antaa, edes omille perheenjäsenille. Sääli, että yhteiskunta on mennyt tähän. Ja toisaalta sitten syyllistetään niitä lapsia, joiden vanhemmat ovat terveyden- ja vanhustenhuollon "kynsissä", että on kumma kun ei omat lapsetkaan auta ja välitä.

Että kun vanhemmat sanovat lapsilleen, että hoitakaa itse ne lapsenlapset, ei kuulu meille, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Ihan sama fiilis. Miehellä on äitinsä puolelta lapsettomia sukulaisia, nyt jo reilusti yli 70v kumpikin. Ovat ihan ääneen ilmoittaneet, että eivät halua olla meidän kanssa missään tekemisissä ja nyt ei ole kyse lastenhoitonakista vaan kahville tulosta joulun pyhinä tai pääsisäisenä. Ei sitten, asuvat isoa omakotitaloa isolla tontilla Helsingissä eli perintöä odotellessa, mutta turha kuvitella, että kun sitä kotiapua pitäisi alkaa heille järjestämään, että minä sen eteen tikkua ristiin laitan ja mies taas ei osaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen ymmärtää, että jos isovanhemmat sairastaa, niin eivät voi auttaa. Mutta asenteista ei tarvitse kyllä ihmetellä ensinnäkin, että pienten lasten vanhemmat kokevat olevansa yksin. Ja toisekseen sitten mummot ja vaarit naukuvat vanhoina yksinäisyyttään. Vastavuoroisuutta ja pyyteetöntä apua ei haluta enää antaa, edes omille perheenjäsenille. Sääli, että yhteiskunta on mennyt tähän. Ja toisaalta sitten syyllistetään niitä lapsia, joiden vanhemmat ovat terveyden- ja vanhustenhuollon "kynsissä", että on kumma kun ei omat lapsetkaan auta ja välitä.

Että kun vanhemmat sanovat lapsilleen, että hoitakaa itse ne lapsenlapset, ei kuulu meille, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Ihan sama fiilis. Miehellä on äitinsä puolelta lapsettomia sukulaisia, nyt jo reilusti yli 70v kumpikin. Ovat ihan ääneen ilmoittaneet, että eivät halua olla meidän kanssa missään tekemisissä ja nyt ei ole kyse lastenhoitonakista vaan kahville tulosta joulun pyhinä tai pääsisäisenä. Ei sitten, asuvat isoa omakotitaloa isolla tontilla Helsingissä eli perintöä odotellessa, mutta turha kuvitella, että kun sitä kotiapua pitäisi alkaa heille järjestämään, että minä sen eteen tikkua ristiin laitan ja mies taas ei osaa. 

Onneksi heillä on omaisuutta, voivat ostaa vanhuksina palvelut. Harmi teille, kun sitä perintöä ei jää sitten teille jaettavaksi

Vierailija kirjoitti:

Sen ymmärtää, että jos isovanhemmat sairastaa, niin eivät voi auttaa. Mutta asenteista ei tarvitse kyllä ihmetellä ensinnäkin, että pienten lasten vanhemmat kokevat olevansa yksin. Ja toisekseen sitten mummot ja vaarit naukuvat vanhoina yksinäisyyttään. Vastavuoroisuutta ja pyyteetöntä apua ei haluta enää antaa, edes omille perheenjäsenille. Sääli, että yhteiskunta on mennyt tähän. Ja toisaalta sitten syyllistetään niitä lapsia, joiden vanhemmat ovat terveyden- ja vanhustenhuollon "kynsissä", että on kumma kun ei omat lapsetkaan auta ja välitä.

Että kun vanhemmat sanovat lapsilleen, että hoitakaa itse ne lapsenlapset, ei kuulu meille, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Ap kertoi, että miehensä on pyörätuolissa, joten mielessä kävi, että miten paljon miniä ja poika ovat perheen apuna, auttavat pesuissa, käyttävät ulkoilemassa jne. Vai onko niin, että isovanhempien pitää tarjota pyyteetöntä apua, mutta heitä ei tarvitse auttaa.

Ehkä ap:n pitäisi istuttaa molemmat perheen pöydän ääreen ja tehdä selväksi, että he tarvitsevat apua seuraavissa asioissa x ja x ja x ja olettavat, että pojan perhe auttaa, koska ovat terveitä ja reippaita. Jos miniä selittelee jotain jaksamisesta, voi aina kysyä, että eikö juuri sinun sukupolvesi vetoa vastavuoroisuuteen.

Äitini on samallainen kuin sinä ja nyt itkee kun lapsia ei huvita tulla käymään. Ei niitä yksin kiinnosta katsella mummin posliinikissoja. Anoppo hakee viinottain molemmat yhdessä kylään ja joskus yöksi ihan vapaasta tahdostaan.

Eikö pyörätuolissa istuva miehesi osaa puhua vai minsi hän ei voi askarrella lasten kanssa tai muuten vain viettää aikaa? Kyllä suurin osa liikuntavammaisista kykenee ihan itsenäiseen elämään ja aika monella on lapsiakin :D

Kuulostaa tekosyiltä, mutta ei sinulla ole velvollisuutta heitä ottaa hoitoon, kuten ei heilläkään ole velvollisuutta teitä hoitaa tai käydä katsomassa myöhemmin :)

Ota hoitoon yksitellen, mutta selitä. Pyydä apua heiltä myös (esim kaupassa käyntiä) yms.

.

Eihän sinun tarvitse mitään henk.koht terveysasioita kertoakaan. Kerrot vaan, että pärjäätte heistä vain yhden kanssa kerrallaan; eli kyse ei ole mistään sen ihmeellisemmästä asiasta.