Kerro tänne terkut sille, jota mietit
Kommentit (59)
Kiitos että kerroit kaiken jälkeen, ettet koskaan ollut oikeastaan rakastunut niin kuin minä, mutta pidit minusta vähän hulluna, ja siksi annoit sen mennä niin. Hyvin sä vedit. Olin vain sekaisin, se on helpottavaa, rakkautta ei koskaan ollut joten sen päättymistä on turha surra. Oli vain minun hulluuteni. On parempi ettei sellaista rakkautta ole olemassa, kun kenestäkään ei ole yksin itkemään sellaisen kuollessa.
Kirjoitan sinulle, lapseni isä. En kaipaa sinua enää, kun lapsi juuri ennen unta kääntää kasvonsa seinää kohti ja huokaisee itkuisen isin. Eivät ne ole enää vuotaneet omasta ikävästä
Eikä se mitään vaikka et osaa itkeä, me ollaan varmasti itketty sinunkin puolesta
Vierailija kirjoitti:
Kiitos että kerroit kaiken jälkeen, ettet koskaan ollut oikeastaan rakastunut niin kuin minä, mutta pidit minusta vähän hulluna, ja siksi annoit sen mennä niin. Hyvin sä vedit. Olin vain sekaisin, se on helpottavaa, rakkautta ei koskaan ollut joten sen päättymistä on turha surra. Oli vain minun hulluuteni. On parempi ettei sellaista rakkautta ole olemassa, kun kenestäkään ei ole yksin itkemään sellaisen kuollessa.
Kirjoitan sinulle, lapseni isä. En kaipaa sinua enää, kun lapsi juuri ennen unta kääntää kasvonsa seinää kohti ja huokaisee itkuisen isin. Eivät ne ole enää vuotaneet omasta ikävästä
😢
No kyllä oikeasti rakastan melkein kaikkia teitä. En ihan kaikkia, mutta aika monia. Älkää vääristelkö.
Kiitos että remontoit uuden naisesi kanssa entistä kotiamme. Olet viimein siis sinäkin huomannut talon olevan purkukunnossa. Ehkä hän sanoi sen niin että ymmärsit, anteeksi etten minä kyennyt samaan. Sen piti olla minun korvieni välissä, kuten lapsen syövänkin. Olisin niin toivonut olevani väärässä.
Kiitos että rakennat lapsellemme kodin jossa voi hengittää.
Et päästänyt minua sanomaan hyvästejä, koska olit mustasukkainen kuolleelle miehelle. Ja täysin syyttä.
Et tiedä tätä, mutta kerroin hänelle sinusta jo silloin kauan sitten. Hän tunsi tarinan, ymmärsi siitä enemmän kuin monet. Saattoi nähdä kuinka luovuin rakkaudesta, jotta vuosia myöhemmin kävisit sattumalta istumaan seuraavaan pöytään, selkä omaani vasten.
Hän kävi nyökkäämässä mun onnelleni ennen lähtöään. Nyt se on säpäleinä ja sulla olisi ensimmäistä kertaa syytä, sillä kaipaan hänen läsnäoloaan, sinun en. Tämänkin ymmärtäisit väärin.
Kaikista loukkauksista ylpeydelleni otti eniten se avoehtosopimus. Sanoit että se on tehtävä, ei ole vaihtoehtoa. Koska jonain päivänä saatan ruveta hankalaksi ja kaataa koko firman. Jos vaikka pistät minut pihalle, sitä kun ei koskaan voi tietää.
Se on äitisi tapa sanoa, ruveta hankalaksi. Hän käyttää sitä tilanteissa joissa toinen ilmaisee hänellä olevan oman tahdon ja vapauden toimia sen mukaisesti. No mulla sattumoisin on ja siksi olen teille hankala ihminen :)
Minä en ikinä veisi mitään sellaista sinulta joka on sinun. Et tunne minua yhtään. En suostunut allekirjoittamaan, enkä suostuisi vaikka saisin valita uudelleen. Sinun äitisi pakotti isäsi takaisin yhteen firmalla, mutta minä en ole äitisi.
Veinkö sinulta jotain kun lähdin? Et maksa edes elatusmaksua kun en rahojasi huoli. Kun rakastuin sinuun, en edes tiennyt että teillä on yritys. Herätkää pahvit, kukaan ei ole kateellinen teidän rahoista ja mun rakkaus ei ole ostettavissa.
Tuolla miehet raivoaa kun ex-muijat kynii ne köyhiksi, mutta sun ex on niin pahapäinen ettei huoli mitään. Tuomaritkin nauraa sulle kun olit hakenut lähihuoltajuuden lisäksi elatusmaksuja. Minulta.
Ha haa. Ei ne juorut mua haittaa,. Matka jatkuu taas kohti uutta elämää. Yrittäkää taas mustamaalata mua uudella paikkakunnalla. Muutetaan tos ensvuonna. Heippa
Miten sinä selität itsellesi sen, että lapsivakuutuksen kymppitonnilla ostit auton? Sullehan se ei ole paljon, mutta me elettäisiin pojan kanssa sillä edelleen.
Soitin vakuutusyhtiöön, sanoivat ettei sopimuksessa ole kohtaa joka määrittäisi mihin raha tulee käyttää, mutta heidän mielestään on moraalisesti arveluttavaa jos rahoja käytetään muuhun kuin perheen taloudellisen tilanteen vakauttamiseen. Vakuutus oli molempien nimissä, mutta sinä olit edunsaaja, kuinkas muutenkaan.
Jopa vakuutusyhtiöllä on varaa arvostella sun moraalia, my darling.
Se lapsi jonka huutoa et jaksanut kuunnella, haluatko tietää? Hänen kohdallaan lääkärit olivat päättäneet siirtyä saattohoitoon, lapsen äiti kertoi sen minulle. Tyttö sai morfiinia ja huuto alkoi kun vaikutus hiipui, loppui kuin seinään uudesta annoksesta.
Siinä kun meidän poika nukkui eristyshuoneen sängyssä, sua vielä ärsytti kun jonkun muun lapsi ei tajunnut olla hiljaa.
Sanat ei riitä. Tyttö oli taistelija, sinä et ole mitään.
Psykiatri antoi nimen sinun keinolle saada minut niin sekaisin. Se on syyllistämistä. Pärisee erityisen hyvin jos toinen on helposti syyllistyvä persoonallisuus ja toiselta puuttuu yhteys omatuntoon. Siksi tämän kirjoittaminen on turhaa sinun kannaltasi, yritän vedota johonkin jota ei ole olemassa, ainakaan tällä nimenomaisella hetkellä.
Toivon että saat pitää moraalisen dementiasi. Jos et, minulta saat oitis pyydettäessä anteeksi.
Toivottavasti en ollut ilkeä siinä hajaannuksessa missä lopulta olin. Rakkaus ei loppunut, se ei vain enää riittänyt kannattelemaan ymmärrystä ja hyväksyntää. Toivottavasti nyt on niin hyvin että kelpaa. Enempää en vain enää osannut ja jaksanut.
Jotain tosiaan vein mennessäni, jotain joka oli sinun. Nimittäin sydämeni. Et pitänyt siitä huolta, nyt et pääse siihen käsiksi enää koskaan. Hylkäsit minut kolmesti tämän 12 vuoden aikana, jonka tunsimme. Minä en olisi hylännyt sinua koskaan, tiedät sen.
Olen itkenyt vuoksesi niin paljon. Nyt menen.
Mulle tulee hetkiä, joina tajuan kristallin kirkkaasti, että tein oikean valinnan jättäessäni sinut. Saatan selata lehteä, kuunnella jotakin pariskuntaa ja heidän juttuja, poimia näkökulmia sieltä täältä ja tajuta kerta toisensa jälkeen, että miten moni asia olikaan pielessä.
Anna anteeksi etten voi olla tukenasi kun ukkisi tekee kuolemaa. Minä tunnen sinut niin hyvin, että on vaikea kääntyä pois. Älä ala kaivata minua nyt, vaikka ukkisi pitikin minusta niin paljon.
Hän oli käynyt tapaamassa äitiäni, puhumisesta ei vain tullut kummankaan itkulta mitään.
Ole hänelle rehellinen, hän ymmärtää. Viisas ja herkkä mies.
Voithan kertoa hàirintääsi miehen perässä sitten asianosaisena jossain.
Ehkä psykiatri voisi sellaista auttaa?