Lapseen kohdistuva henkinenväkivalta ystäväni ystävän perheessä
Ystäväni kertoi, että hänen ystävänsä perhe kaltoin kohtelee lastaan, nimittelee läskiksi, homoksi, hinttariksi, nynnyksi, läskinaamaksi, homonaamaksi, heikoksi mm. Kyseessä on 9v poika. Minkälaisia vaikutuksia tällaiselle voi olla lapseen? Minkälainen ihminen tuosta lapsesta voi kasvaa tuollaisella kasvatuksella? En itse tunne tuota kyseistä perhettä vaan kuulin tästä ystävältäni.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
No mitäs luulet
Kerro minulle hyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ookkonä vajjaa?
Haluasisin jonkun psykologin tai muun asiantuntijan näkemyksen tähän, sillä tiedostan, että tuo ei ole oikea tapa kasvattaa lasta, mutta mitä se aiheuttaa lapsen psyykkeelle, sen haluaisin tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ookkonä vajjaa?
Haluasisin jonkun psykologin tai muun asiantuntijan näkemyksen tähän, sillä tiedostan, että tuo ei ole oikea tapa kasvattaa lasta, mutta mitä se aiheuttaa lapsen psyykkeelle, sen haluaisin tietää.
Mihin sitä tietoa tarvitset toimintaasi asiassa?
Voi aiheuttaa lapsessa itseinhon tunteita, ihmispelkoa ja uskomuksen että on tuomittu epäonnisumaan sosiaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Voi aiheuttaa lapsessa itseinhon tunteita, ihmispelkoa ja uskomuksen että on tuomittu epäonnisumaan sosiaalisesti.
Kiitos paljon. Ei ole mitään ystävän perhettä vaan tämä tapahtuma oli minun elämääni lapsuudessa ja halusin tietää mitä se aiheuttaa ja juuri nämä ovat ne tunteet mitä minä tunnen, juuri nämä tunteet. Halusin kai varmuuden onko nämä tunteet minun syytäni vai lapsuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi aiheuttaa lapsessa itseinhon tunteita, ihmispelkoa ja uskomuksen että on tuomittu epäonnisumaan sosiaalisesti.
Kiitos paljon. Ei ole mitään ystävän perhettä vaan tämä tapahtuma oli minun elämääni lapsuudessa ja halusin tietää mitä se aiheuttaa ja juuri nämä ovat ne tunteet mitä minä tunnen, juuri nämä tunteet. Halusin kai varmuuden onko nämä tunteet minun syytäni vai lapsuudesta.
Alapeukku palstalaisille valehtelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi aiheuttaa lapsessa itseinhon tunteita, ihmispelkoa ja uskomuksen että on tuomittu epäonnisumaan sosiaalisesti.
Kiitos paljon. Ei ole mitään ystävän perhettä vaan tämä tapahtuma oli minun elämääni lapsuudessa ja halusin tietää mitä se aiheuttaa ja juuri nämä ovat ne tunteet mitä minä tunnen, juuri nämä tunteet. Halusin kai varmuuden onko nämä tunteet minun syytäni vai lapsuudesta.
Pyri hakemaan itsellesi ammattiapua että saat itsetuntosi vahvistettua. Muuten on riskinä, että vedät aina uudestaan puoleesi ihmisiä, jotka loppujen lopuksi haluavat haavoittaa sinua samaan tapaan kuin perheesi teki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi aiheuttaa lapsessa itseinhon tunteita, ihmispelkoa ja uskomuksen että on tuomittu epäonnisumaan sosiaalisesti.
Kiitos paljon. Ei ole mitään ystävän perhettä vaan tämä tapahtuma oli minun elämääni lapsuudessa ja halusin tietää mitä se aiheuttaa ja juuri nämä ovat ne tunteet mitä minä tunnen, juuri nämä tunteet. Halusin kai varmuuden onko nämä tunteet minun syytäni vai lapsuudesta.
Pyri hakemaan itsellesi ammattiapua että saat itsetuntosi vahvistettua. Muuten on riskinä, että vedät aina uudestaan puoleesi ihmisiä, jotka loppujen lopuksi haluavat haavoittaa sinua samaan tapaan kuin perheesi teki.
Se olisi valitettavasti viimeinen niitti itsetunnolleni, se tarkoittaisi, että minä olen hävinnyt.
Mitä jos tähän soppaan lisätään vielä fyysinen väkivalta? Mitä jos sanoisin kun 2v yritin tallustaa isäni luo hän otsastani työnsi minut aina kumoon. 6v löi ekan kerran munille. 8v löi pääni puupöytään, että piti mennä sairaalaan missä äiti valehteli lääkärille, että minä kaaduin. Äiti laittoi minut huoneeseen pelaamaaan pleikkaria, että sai lukea rauhassa seiskalehteä. Teini-ikäisenä maalattiin suku vastaan, tehtiin mustalammas minusta.
Musta tuli sellanen paskiainen mitä teidän muiden on hyvä katsoa alas päin ja saatte tuntea ylemmyyden tunnetta. Just semmonen paskasäkki mille on hyvä nauraa autosta kun ajatte musta ohi kun kävelen kadulla. Joo joo minä olen se paha ihminen hehh, minä olen se teidän oma pikku lassukka mitä naiset niin rakastaa.
No, öh, mitäpä tuohon nyt voisi sanoa. Yritä ymmärtää, että muissa ihmisissä on normaalejakin, he eivät ole mitään isäsi ja äitisi toisintoja. Et sinä koko maailmaa voi syyttää siitä mitä kotona tapahtui, niin epäioikeudenmukaista kun se olikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi aiheuttaa lapsessa itseinhon tunteita, ihmispelkoa ja uskomuksen että on tuomittu epäonnisumaan sosiaalisesti.
Kiitos paljon. Ei ole mitään ystävän perhettä vaan tämä tapahtuma oli minun elämääni lapsuudessa ja halusin tietää mitä se aiheuttaa ja juuri nämä ovat ne tunteet mitä minä tunnen, juuri nämä tunteet. Halusin kai varmuuden onko nämä tunteet minun syytäni vai lapsuudesta.
Pyri hakemaan itsellesi ammattiapua että saat itsetuntosi vahvistettua. Muuten on riskinä, että vedät aina uudestaan puoleesi ihmisiä, jotka loppujen lopuksi haluavat haavoittaa sinua samaan tapaan kuin perheesi teki.
Se olisi valitettavasti viimeinen niitti itsetunnolleni, se tarkoittaisi, että minä olen hävinnyt.
Mitä jos tähän soppaan lisätään vielä fyysinen väkivalta? Mitä jos sanoisin kun 2v yritin tallustaa isäni luo hän otsastani työnsi minut aina kumoon. 6v löi ekan kerran munille. 8v löi pääni puupöytään, että piti mennä sairaalaan missä äiti valehteli lääkärille, että minä kaaduin. Äiti laittoi minut huoneeseen pelaamaaan pleikkaria, että sai lukea rauhassa seiskalehteä. Teini-ikäisenä maalattiin suku vastaan, tehtiin mustalammas minusta.
Musta tuli sellanen paskiainen mitä teidän muiden on hyvä katsoa alas päin ja saatte tuntea ylemmyyden tunnetta. Just semmonen paskasäkki mille on hyvä nauraa autosta kun ajatte musta ohi kun kävelen kadulla. Joo joo minä olen se paha ihminen hehh, minä olen se teidän oma pikku lassukka mitä naiset niin rakastaa.
Alapeukku itsesäälissä piehtaroinnin vuoksi.
Mitäs jos menisit juttelee jollekin ammattiauttajalle että pääsisit yli tosta mä oon ihan paska-fiiliksestä. Joo sun faija ja mutsi on paskoja ja maailman huonoimpia vanhempia mut ei kai sun nyt tartte olla yhtä paska?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi aiheuttaa lapsessa itseinhon tunteita, ihmispelkoa ja uskomuksen että on tuomittu epäonnisumaan sosiaalisesti.
Kiitos paljon. Ei ole mitään ystävän perhettä vaan tämä tapahtuma oli minun elämääni lapsuudessa ja halusin tietää mitä se aiheuttaa ja juuri nämä ovat ne tunteet mitä minä tunnen, juuri nämä tunteet. Halusin kai varmuuden onko nämä tunteet minun syytäni vai lapsuudesta.
Pyri hakemaan itsellesi ammattiapua että saat itsetuntosi vahvistettua. Muuten on riskinä, että vedät aina uudestaan puoleesi ihmisiä, jotka loppujen lopuksi haluavat haavoittaa sinua samaan tapaan kuin perheesi teki.
Se olisi valitettavasti viimeinen niitti itsetunnolleni, se tarkoittaisi, että minä olen hävinnyt.
Mitä jos tähän soppaan lisätään vielä fyysinen väkivalta? Mitä jos sanoisin kun 2v yritin tallustaa isäni luo hän otsastani työnsi minut aina kumoon. 6v löi ekan kerran munille. 8v löi pääni puupöytään, että piti mennä sairaalaan missä äiti valehteli lääkärille, että minä kaaduin. Äiti laittoi minut huoneeseen pelaamaaan pleikkaria, että sai lukea rauhassa seiskalehteä. Teini-ikäisenä maalattiin suku vastaan, tehtiin mustalammas minusta.
Musta tuli sellanen paskiainen mitä teidän muiden on hyvä katsoa alas päin ja saatte tuntea ylemmyyden tunnetta. Just semmonen paskasäkki mille on hyvä nauraa autosta kun ajatte musta ohi kun kävelen kadulla. Joo joo minä olen se paha ihminen hehh, minä olen se teidän oma pikku lassukka mitä naiset niin rakastaa.
Alapeukku itsesäälissä piehtaroinnin vuoksi.
Joo mun äiti sano samaa ''sääli on sairautta''. ap
Sympatiseerasin lassukka ja en saa naista koska naiset ei tykkää-kohtaan asti.
Hae apua. Terapia voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi aiheuttaa lapsessa itseinhon tunteita, ihmispelkoa ja uskomuksen että on tuomittu epäonnisumaan sosiaalisesti.
Kiitos paljon. Ei ole mitään ystävän perhettä vaan tämä tapahtuma oli minun elämääni lapsuudessa ja halusin tietää mitä se aiheuttaa ja juuri nämä ovat ne tunteet mitä minä tunnen, juuri nämä tunteet. Halusin kai varmuuden onko nämä tunteet minun syytäni vai lapsuudesta.
Pyri hakemaan itsellesi ammattiapua että saat itsetuntosi vahvistettua. Muuten on riskinä, että vedät aina uudestaan puoleesi ihmisiä, jotka loppujen lopuksi haluavat haavoittaa sinua samaan tapaan kuin perheesi teki.
Se olisi valitettavasti viimeinen niitti itsetunnolleni, se tarkoittaisi, että minä olen hävinnyt.
Mitä jos tähän soppaan lisätään vielä fyysinen väkivalta? Mitä jos sanoisin kun 2v yritin tallustaa isäni luo hän otsastani työnsi minut aina kumoon. 6v löi ekan kerran munille. 8v löi pääni puupöytään, että piti mennä sairaalaan missä äiti valehteli lääkärille, että minä kaaduin. Äiti laittoi minut huoneeseen pelaamaaan pleikkaria, että sai lukea rauhassa seiskalehteä. Teini-ikäisenä maalattiin suku vastaan, tehtiin mustalammas minusta.
Musta tuli sellanen paskiainen mitä teidän muiden on hyvä katsoa alas päin ja saatte tuntea ylemmyyden tunnetta. Just semmonen paskasäkki mille on hyvä nauraa autosta kun ajatte musta ohi kun kävelen kadulla. Joo joo minä olen se paha ihminen hehh, minä olen se teidän oma pikku lassukka mitä naiset niin rakastaa.
Alapeukku itsesäälissä piehtaroinnin vuoksi.
Joo mun äiti sano samaa ''sääli on sairautta''. ap
Empatia on terveen merkki. Kohtuullinen itsesääli ei ole pahaksi. Itsesäälissä piehtaroiminen ei ole hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Sympatiseerasin lassukka ja en saa naista koska naiset ei tykkää-kohtaan asti.
Hae apua. Terapia voi auttaa.
Joo katsos tämä oli lassukan testi, tämä kaikki oli palturia, tässä katsottiin vain sitä naisten empatiaa ja kuinka pitkälle se riittää, ei riitä lassukalle asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi aiheuttaa lapsessa itseinhon tunteita, ihmispelkoa ja uskomuksen että on tuomittu epäonnisumaan sosiaalisesti.
Kiitos paljon. Ei ole mitään ystävän perhettä vaan tämä tapahtuma oli minun elämääni lapsuudessa ja halusin tietää mitä se aiheuttaa ja juuri nämä ovat ne tunteet mitä minä tunnen, juuri nämä tunteet. Halusin kai varmuuden onko nämä tunteet minun syytäni vai lapsuudesta.
Pyri hakemaan itsellesi ammattiapua että saat itsetuntosi vahvistettua. Muuten on riskinä, että vedät aina uudestaan puoleesi ihmisiä, jotka loppujen lopuksi haluavat haavoittaa sinua samaan tapaan kuin perheesi teki.
Se olisi valitettavasti viimeinen niitti itsetunnolleni, se tarkoittaisi, että minä olen hävinnyt.
Mitä jos tähän soppaan lisätään vielä fyysinen väkivalta? Mitä jos sanoisin kun 2v yritin tallustaa isäni luo hän otsastani työnsi minut aina kumoon. 6v löi ekan kerran munille. 8v löi pääni puupöytään, että piti mennä sairaalaan missä äiti valehteli lääkärille, että minä kaaduin. Äiti laittoi minut huoneeseen pelaamaaan pleikkaria, että sai lukea rauhassa seiskalehteä. Teini-ikäisenä maalattiin suku vastaan, tehtiin mustalammas minusta.
Musta tuli sellanen paskiainen mitä teidän muiden on hyvä katsoa alas päin ja saatte tuntea ylemmyyden tunnetta. Just semmonen paskasäkki mille on hyvä nauraa autosta kun ajatte musta ohi kun kävelen kadulla. Joo joo minä olen se paha ihminen hehh, minä olen se teidän oma pikku lassukka mitä naiset niin rakastaa.
Huehue ja tässä nainen, joka oli lukittuna pimeään komeroon 40 tuntia viikossa vuoden verran ja otti turpaansa kotona vuosikymmenen ennen huostaanottoa. Välillä minua jahdattiin puukon kanssa. Ihan itse rakensin vailla itsesääliä itseluottamukseni ja nykyisin olen titaania. Olen selvinnyt niin paljosta, etten suostu luovuttamaan. En vaikka mitä tulisi eteen. Se, että joku katsoo säälien alaspäin taustani vuoksi saa minussa vain entistä isomman taisteluvimman pärjätä paremmin kuin kukaan muu. Miinuspuolinani on kammottava sitoutumiskammo ja olen erakkohenkinen. Tulee hysteerinen olo, jos pitäisi ajatella nojaavansa johonkin toiseen. Minusta tuli samankaltaisella taustalla vain kylmä selviytyjä. Jostain syystä (en jaksa spekuloida onko se vain pilluni vai helppohoitoisuus, kun en ikinä pyydä keneltäkään apua tai vaivaa omilla pulmilla), minulle olisi ottajia melkein jonoksi asti, vaikken ole mitenkään erityinen ulkonäöllisesti (jopa rumahko ja pienitissinen) ja koulutus on matala. Niitä toisen miehen lapsiakin löytyy. Toki menneisyytesi muovaa sinua, mutta nyt kun itse tiedostat mistä tiettyjä ajatusmalleja tulee; voit koulia niitä pois. Tiedostaminen ja omien persoonavikojen myöntäminen ilman itsevihaa ovat ensimmäisiä askeleita eteenpäin. Tiedän, että itseä tarkastellessa hyvin helposti nuivettuu vain inhoamaan tiettyjä osia persoonassaan, ulkonäössään tai kuulee posttraumaattisen vittuilun päässään kuinka elämästä ei tule mitään kuitenkaan. Pitää vain yrittää päästää kivusta irti ja miettiä, että miten tilannetta voisi kallistaa parempaan suuntaan. Aina ei tarvi edes etäisesti onnistua. Kunhan otat krediittiä jo pienistä asioistakin toipumisen suhteen ja onnittelet itseäsi ylimalkaisesti, kun jossain onnistut. On olemassa myös tervehenkistä narsismia, joka tekee läpi elämänsä piestylle ihmiselle ihan hyvääkin toisinaan.
Eikö kukaan osaa auttaa?