Lue keskustelun säännöt.
Suomessa olin lapsivihamielinen vela
03.10.2016 |
Olen asunut viisi vuotta etelä-Euroopassa ja olen yllättynyt, kuinka asenteeni lapsiin on muuttunut kokonaan.
Olin Suomessa asuessani vela, sen kummemmin miettimättä, mistä mielipiteeni johtui. Se oli vain vahva tunne. Nyt asuttuani ulkomailla ja juurruttuani jo aika vahvasti paikalliseen elämänmenoon, huomaan kuinka lapsivihamielisiä Suomessa ollaan ja uskon, että juuri siitä syystä olen itsekin ajatellut, etten halua lapsia, sillä joutuisin luopumaan normaalista elämästäni.
Suomessa lapset eivät ole monelle mieluinen viereinen pöytäseurue tai toivottu kanssamatkustaja etenkään pitkillä matkoilla. Ja sen voi sanoa aivan avoimesti.
Monet perheelliset jäävät usein Suomessa pois kaveriporukan illanvietoista ja muusta yhteisestä hauskasta.
Sen sijaan nykyisessä asuinmaassani nämä asiat tuntuvat olevan aivan päinvastoin. Lapsia rakastetaan, nuoret kundit naurattavat bussissa lapsia tekemällä hassuja ilmeitä, tarjoilija kaappaa ravintolassa itkevän lapsen syliinsä ja vie kierrokselle sillä välin kun vanhemmat syövät, ketään ei ylipäätään mulkoilla pahasti, jos vauva itkee ravintolassa ja kaveriporukan illanviettoihin otetaan lapset mukaan.
Ylipäätänsä lapset nähdään normaaleina ihmisinä, ei epäjärjestystä aiheuttavana haittana, jotka pitäisi heti vaimentaa ja pitää näkymättöminä.
Tämän näkeminen ja tajuaminen on saanut minut toisiin aatoksiin perheen perustamisen suhteen. En ole enää lapsivihamielinen ja olen tajunnut, että elämä jatkuu normaalisti myös lasten kanssa.
Mitä ajatuksia tämä herättää?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Todella hyviä kommentteja täällä! Erityisesti kirjoittaja 22 osui naulan kantaan!
Terveiset Suomeen tämän keskustelun pohjalta: jos joskus lapsia saan ja tulen Suomeen, aion todellakin omalla esimerkilläni elää sitä normaalia elämää lapsen kanssa, johon kuuluvat meluisat ravintola-illalliset, julkisilla paikoilla liikkuminen, kulttuuriaktiviteetit, matkustelu ja julkiset kulkuneuvot, ja jopa lasillinen terassilla lasten läsnä ollessa.
No herranjumala, onhan tuo aina ollut ihan normaalia Suomessa, missä ihmeen paikassa sinä olet kasvanut jos tuo olisi sun mielestä kiellettyä Suomessa? Mistä ihmeestä tulee nyt tämä "totuus" että lapset eivät liikkuisi julkisilla, olisi julkisilla paikoilla ja kulttuuriaktiviteeteissa tai matkustelisi ja kävisi ravintoloissa? Meillähän suurin osa perheistä matkustaa lasten ehdoilla, ja lapset opetetaan hyvin nuoresta liikkumaan itsekseen julkisilla, toisin kuin monessa muussa maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä suurelta osin totta, että Suomessa lapsiperheet ikään kuin eristäytyvät omaan kuplaansa eikä luontevaa vuorovaikutusta muun ympäristön kanssa pääse täten syntymään. Toisaalta täällä tunnutaan odottavan, että erityisesti äitien tulisi omistaa elämänsä ainoastaan lapsille. Lapset tutustuvat päiväkodissa ja kouluissa lähinnä omanikäisiinsä kavereihin eikä eri-ikäisten kanssakäyminen ole missään ikävaiheessa kovin luontevaa. Tämä näkyy tälläkin palstalla mm. ikäeroparisuhteiden kauhisteluna ja kaikkien itseä nuorempien/vanhempien teilaamisena.
Velana en kuitenkaan ole yhtään sen enemmän hurmioitunut hyväkäytöksisistä keskieurooppalaislapsistakaan, vaikka en lapsia mitenkään vihaakaan. En vain tunne oloani mukavaksi pienten lasten kanssa ja joskus ulkomailla on kieltämättä tukalaa, kun varsinkin nuoren naisen oletetaan automaattisesti olevan ihastunut kaikkiin lapsiin. Suomessa on sosiaalisesti hyväksytympää suhtautua lapsiin neutraalisti ja vaikka pyrin kohtelemaan lapsia aivan kuin muitakin ihmisiä, en työpäivän jälkeen jaksa hirveästi hymyillä ruuhkabussissa kimittävälle nelivuotiaalle. Suoranaisia lastenvihaajia en tunne yhtään ja moni tuttavani kyllä kiinnittää huomiota myös vieraisiin lapsiin ja jutustelee mielellään heidän kanssaan.
Minä näen tuossa aikakausien eron, silloin kun minä olin lapsi, ei kaikilla ollut edes lankapuhelinta, kylään vaan mentiin, siellä isäntäväki oli joko kotona tai ei ollut, ja aina oltiin tervetulleita kylään joka paikkaan. Sukulaisten kesken kyläiltiin myös enemmän kuin nykyään, koko lapsikatras oli mukana, eli kyllä oli kaikenikäistä porukkaa aina paikalla, vauvasta vaariin.
Nykyajan nuoret vanhemmat jotka ovat koko elämänsä tottuneet elämään täällä virtuaalimaailmassa kuvittelevat että vanhemmuutta pitää suorittaa ja jossain helkkarin kuplassa olla, ei se sellaista oikeasti ole, ainakaan mun suvussa tai lähipiirissä.
Se että jossain etelänmaissa lapsiin kiinnitetään enemmän huomiota tuntuu kyllä aika oudolta mun mielestä, siis lapsiahan tulee vastaan koko ajan, aina ja kaikkialla, miten se onnistuu että jokaiselle lapselle pitää hymyillä ja leikittää vieraita lapsia, eihän siinä muuta ehdikään tekemään.
Suomen ilmapiiri on ahdistava, sillä se vihamielisyys kohdistuu niihin kauniisti kasvatettuihinkin lapsiin. Meillä on todella hyväkäytöksinen lapsi. Muistaa aina kiittää, pyytää anteeksi ja tervehtiä. Istuu ravintolassa nätisti vaikka 3h, jos tarvitsee. Ei jostain syystä ikinä kiukuttele julkisilla paikoilla. Silti jo pelkkä lapsen olemassa olo saa jotkut vittuuntumaan. Esim. ravintolassa äänekäs nousuhumalassa oleva keski-ikäinen joukko (kälättää kovaan ääneen ja miehet laukovat mauttomia vitsejä naisista jne.) valitti lapsestamme, koska lapsi kyseli ja puhui niin paljon ihan normaalilla puheäänellä. Sirkusesityksessä edessä istuva nainen hermostui ja alkoi tiuskimaan meille, kun lapsi kommentoi minulle välillä esityksen kulkua. Näitä tilanteita on niin paljon, etten jaksa luetella kaikkia.
Miten tässä nyt sitten voi kasvattaa hyväitsetunoista pientä ihmistä, kun lapsia vihataan joka paikassa, eivätkä he saisi näkyä tai kuulua?
Vierailija kirjoitti:
Etelä Euroopassa lapset kasvatetaan paremmin ja ruumiillinen kuritus on sallittua mikä tekee lapsista hyvin kasvatettuja ja kohteliaita. Suomessa taas lapset on sietätmättömiä ja kasvattamattomia räkänokkia.
Et sitten malttanut olla puhumatta itsestäsi :D.
Vierailija kirjoitti:
Erinomainen keskustelun avaus. Myös me asuimme muutaman vuoden Saksassa ja suhtautuminen siellä lapsiin oli paljon positiivisempaa, mutta myös lapsia kasvatti koko kylä. Myös selkeät rajat lasten käytökselle oli olemassa.
Suomi kyllä eristää lapsensä puhumattomiksi ja hymyttömiksi ihmisiksi.
Niin miten se nyt on? Onko suomalaiset lapset puhumattomia ja hymyttömiä, vai riehuvia ja huutavia?
Ja onko suomaiset ylipäätään puhumattomia ja hymyttömiä, vai riehuvia ja huutavia?
Pitää olla selkeät rajat mutta ei saa eristää? Vai onko niin että suomalainen luonne on eristäytyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomen ilmapiiri on ahdistava, sillä se vihamielisyys kohdistuu niihin kauniisti kasvatettuihinkin lapsiin. Meillä on todella hyväkäytöksinen lapsi. Muistaa aina kiittää, pyytää anteeksi ja tervehtiä. Istuu ravintolassa nätisti vaikka 3h, jos tarvitsee. Ei jostain syystä ikinä kiukuttele julkisilla paikoilla. Silti jo pelkkä lapsen olemassa olo saa jotkut vittuuntumaan. Esim. ravintolassa äänekäs nousuhumalassa oleva keski-ikäinen joukko (kälättää kovaan ääneen ja miehet laukovat mauttomia vitsejä naisista jne.) valitti lapsestamme, koska lapsi kyseli ja puhui niin paljon ihan normaalilla puheäänellä. Sirkusesityksessä edessä istuva nainen hermostui ja alkoi tiuskimaan meille, kun lapsi kommentoi minulle välillä esityksen kulkua. Näitä tilanteita on niin paljon, etten jaksa luetella kaikkia.
Miten tässä nyt sitten voi kasvattaa hyväitsetunoista pientä ihmistä, kun lapsia vihataan joka paikassa, eivätkä he saisi näkyä tai kuulua?
Aika erikoista, minulle ei ole tullut kertaakaan vastaan tuollaista, mun lapsista ei ole koskaan kommentoitu kuin korkeintaan että kylläpä käyttäytyvät hyvin (kaksospojat) vaikka eivät mitenkään erityisen hyvin käyttäydy, ihan normaalisti kuin lapset yleensä, eivät ole mitään kiukuttelijoita, joskus kotona kiukuttelevat, mutta tietävät että niin ei käyttäydytä julkisella paikalla. Kaikki mun lapset on aina osanneet käyttyäytyä nätisti esim. ravintolassa, koska se on niin harvinaista että pääsee ravintolaan, ei ole sitä elämystä varaa hukata mihinkään temppuiluun.
juu sama huomattu..mutta pakko sanoa että suomalaisten lasten käytöstavoissa olisi parantamisen varaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, missä maassa asut? Ja jos tähän et vastaa voitte vapaasti tunnistaa trolliksi ja hajaantua.
Mut kasvatettiin hyvin "etelä-eurooppalaisesti", vaikka ihan suomalaisesta perheestä olen. Osasin jo hyvin pienenä kiittää ja pyytää anteeksi. Koskaan en myöskään kiljunut julkisilla paikoilla enkä riehunut, mitä nyt kerran hävisin Anttilan leluosaston nurkkaan piiloon leikkimään. Siitäkin sain huutia.
Sitten kun menin kouluun niin kyllä itsekin hämmästyin, minkälaisia räkänokkia melkein kaikki ikätoverini olivat. En ymmärtänyt mm. sitä kamalaa kilpailua kavereista ja noissakin taisteluissa käytettiin kovia otteita. Pahoinpitelyjä, outojen juorujen levittämistä, tavaroiden hävittämistä... Vanhemmat olivat samanlaisia keskenkasvuisia räkänokkia, jotka kilpailivat keskenään kenellä oli hienoimmat talot ja autot. Minua kiusattiin mm. siitä, kun asuin rivarissa ja perheellämme oli käytetty vanha auto. Nyt kun itse olen aikuinen, ikätoverini kilpailevat näillä, myös sillä kenen lapsilla on muodikkaimmat vaatteet. On pirun ahdistavaa olla sivistynyt.
Vm. 1990
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen ilmapiiri on ahdistava, sillä se vihamielisyys kohdistuu niihin kauniisti kasvatettuihinkin lapsiin. Meillä on todella hyväkäytöksinen lapsi. Muistaa aina kiittää, pyytää anteeksi ja tervehtiä. Istuu ravintolassa nätisti vaikka 3h, jos tarvitsee. Ei jostain syystä ikinä kiukuttele julkisilla paikoilla. Silti jo pelkkä lapsen olemassa olo saa jotkut vittuuntumaan. Esim. ravintolassa äänekäs nousuhumalassa oleva keski-ikäinen joukko (kälättää kovaan ääneen ja miehet laukovat mauttomia vitsejä naisista jne.) valitti lapsestamme, koska lapsi kyseli ja puhui niin paljon ihan normaalilla puheäänellä. Sirkusesityksessä edessä istuva nainen hermostui ja alkoi tiuskimaan meille, kun lapsi kommentoi minulle välillä esityksen kulkua. Näitä tilanteita on niin paljon, etten jaksa luetella kaikkia.
Miten tässä nyt sitten voi kasvattaa hyväitsetunoista pientä ihmistä, kun lapsia vihataan joka paikassa, eivätkä he saisi näkyä tai kuulua?
Aika erikoista, minulle ei ole tullut kertaakaan vastaan tuollaista, mun lapsista ei ole koskaan kommentoitu kuin korkeintaan että kylläpä käyttäytyvät hyvin (kaksospojat) vaikka eivät mitenkään erityisen hyvin käyttäydy, ihan normaalisti kuin lapset yleensä, eivät ole mitään kiukuttelijoita, joskus kotona kiukuttelevat, mutta tietävät että niin ei käyttäydytä julkisella paikalla. Kaikki mun lapset on aina osanneet käyttyäytyä nätisti esim. ravintolassa, koska se on niin harvinaista että pääsee ravintolaan, ei ole sitä elämystä varaa hukata mihinkään temppuiluun.
Me liikutaan lapsen kanssa paljon sellaisiin aikoihin, jolloin yleisen mielipiteen mukaan lapsiperheiden pitäisi olla lukittautuneena kotiin. Kaikki negatiiviset kommentit. Ovat tulleet juuri tällaisiin aikoihin. Eli alkuillasta ja/tai viikonloppuisin. Meillä on kaksikielinen perhe, joten elokuvat esim. käymme aina original näytöksissä, jotka ovat lähes aina iltaisin. Kerran elokuvissa takana olevan nainen pyysi lasta pysymään paikallaan, kun kuulemma häiritsi. Ei siinä mitään, saattaahan se häiritä, mutta olen itsekin samanlainen levoton istuja enkä tosiaan katso elokuvaa paikallani vaan vaihdan asentoa noin 10sek välein eikä kukaan ole koskaan valittanut.
On muuten iso ero siinä, että Suomessa yleisesti hyväkäytöksinen lapsi on hiljaa eikä näy. Sitten taas lapseni päiväkodissa(englanninkielinen) arvostetaan todella paljon sitä, että lapsi tuo itseään esille ryhmätilanteissa, osaa keskustella ruokapöydässä ja on sosiaalinen. Kaikki nämä ovat yleisesti Suomessa lapselle negatiivisia piirteitä.
Kyllä mun suvussa ja lähipiirissä lapset tulevat aina häihin. Ja koska siellä ollaan samaa sukua, niin kyllä lapset saa huomiota kaikilta. Ei tosin aina ole alkoholi kovin isossa roolissa meidän juhlissa kun harva yleensä juurikaan alkoholia juo, mutta jos juo, niin ei siinä lapsia pois laiteta ensin.