Miten puutun asiaan (eläimen kaltoinkohteluako)?

No hohhoijaa mikä kyttäri olet. Vaikka meillä lenkitetään koiraa kolme-neljä kertaa päivässä, en pidä tuollaista koiraa ollenkaan huonosti kohdeltuna. Sehän pääsee aidatulle pihalle juoksemaan ja tekemään tarpeensa kun haluaa.

Toimin vapaaehtoisena eläinsuojeluyhdistyksellä enkä näe tuon koiran kohtelussa mitään erityisen huolestuttavaa, paitsi ehkä tuo ylipaino jos se on merkittävää. En kuitenkaan ryhtyisi mihinkään erityisiin toimiin. Ja hieman rodusta riippuen 9-vuotias voi kyllä ollakin jo oikeasti iäkäs koira.

En mä ilmottais mihinkään. Paitsi siinä tapauksessa, että koira on jo selkeästi niin sairas, että se pitää lopettaa, mutta ei lopeteta. Silloin ottaisin eläinsuojeluun yhteyttä. Nyt tilanne ei tekstisi perusteella vaikuta siltä.

Meillä on 9-vuotias koira ja kyllä sen lenkit on pienentyneet huomattavasti iän tuomien rasitusten takia. Ei puhettakaan, että voisimme enää ulkoiluttaa sitä 5km kerrallaan. Jos kuljetaan pitkiä lenkkejä, niin loppuvaiheessa alkaa toinen takajalka pettämään alta. En todellakaan rääkkää koiraa lenkityksillä, kun voi paremmin lyhkäsillä lenkeillä.

No siksihän olenkin kysymässä, pitääkö tehdä mitään, kun en itsekään tilannetta kovin vakavana pidä. Ei se sillä pihalla kirjaimellisesti juoksentele, oleskelee vain (ei liity asiaan, mutta tarkkaan ottaen piha vain osittain aidattu, suuri osa rajasta on sellaista "pusikkoa" josta voi helposti saada punkkeja).

Koira kun on kuitenkin selkeästi ylipainoinen. Ja en yritä sanoa, että sitä pitäisi käyttää pidemmillä lenkeillä, vaan useammilla. Olen ollut langon kanssa lenkittämässä ja joskus hän maanittelee koiraa jatkamaan lenkkiä, kun se haluaisi jo kääntyä (ei siis mitenkään hihnasta riuhtomalla kuitenkaan, vaan puhumalla tai "huijaamalla" eli käymällä pieniä kierroksia sivuteillä sen jälkeen, kun on kääntynyt takaisin. ei lenkistä nyt kuitenkaan yleensä tule kuin 500 metriä pidempi).

Mutta en ilmeisesti ainakaan ota yhteyttä eläinsuojeluun jos kukaan muukaan ei ole sitä mieltä, voisivat välitkin mennä... Entä kannattaisiko tuo puhemiehen värvääminen?

Jos koiran ylipaino on oikeasti todella merkittävää, niin puuttuisin lähinnä tuohon syömiseen, en niinkään ulkoiluun, varsinkaan tuon ikäisellä koiralla. Koiran annoskokoja voi ehkä hieman pienentää, ja välttää antamasta ruoantähteitä ja makupaloja, mikä voi olla vaikeaa sekä isännälle että koiralle.

Tilanne ei kuvauksesi perusteella kuulosta erityisen huolestuttavalta. En ole edes varma siitä että ylipaino on niin merkittävää, että siihen olisi syytä puuttua (vaikka ei se siis koiralle hyväksi ole), koska koira käy kuvauksesi mukaan säännöllisesti eläinlääkärillä, joka kyllä varmaan puhuu langollesi koiran ylipainostakin. Jos sinua huolestuttaa voit kuitenkin ystävällisesti itsekin puhua hänelle koiran ylipainosta ja toivoa että hän vähentää ruoan määrää.

T. 2

Hei 2, koska jaksoit vastata toisenkin kerran ja toimit vapaaehtoisena eläinsuojeluyhdistyksessä, niin kysyisin toistakin asiaa. Kuinka vakavana tarkalleen pidät sitä, että koiraa ei lopeteta ajoissa?

Vanhempieni n. 13-vuotiaalla koiralla alkoi jo olla vanhuusiän oireita (heikentynyt näkö ja lenkkeilykunto, muutokset ruokahalussa jne.), mutta eläinlääkäriin viemistä pitkitettiin, koska koira oli muuten pirteän oloinen ja meneillään oli kuulemma kiireinen elämänvaihe. Yhtäkkiä koira muuttui "poikkeuksellisen vaisuksi" ja tarkastus varattiin viikon päähän. Kaksi päivää myöhemmin koira alkoi oirehtia rajusti, se oksenteli, tärisi eivätkä jalatkaan kantaneet. Tässä vaiheessa se vietiin eläinlääkäriin, joka antoi käytössään olevaa hoitoa ja kehotti soittamaan seuraavana päivänä uudestaan, jos muutosta ei tapahdu.

Muutosta ei tapahtunut, eläinlääkärille soitettiin. Tämä kehotti painokkaasti viemään koiran eläinsairaalaan yli sadan kilometrin päähän. Vanhemmat miettivät asiaa päivän ja menivät seuraavana aamupäivänä lopettamaan koiran, olihan se vanhakin.

Nyt jälkeenpäin vanhempia on alkanut kaduttaa tämä päivän miettimisaika sekä ihan kokonaisuudessaan se, ettei koiraa muutenkaan lopetettu ns. hyvän sään aikana. Mitä neuvoisit sanomaan heille? En oikein usko että mikään "ikävä juttu, mutta se on kuitenkin mennyttä nyt" auttaa mitään, mutta muutakaan en keksi.

Ei tuota koiraa todellakaan kohdella kaltoin. Kuinka paljon on ylipainoa? Enemmän kuin ihmisillä Suomessa keskimäärin? Onko omistajakin lihava?

6, eläimen lopettaminen on aina vaikea päätös ja siihen on aika vaikea antaa neuvoja. Itsellänikin on asiasta aika vähän kokemusta. Järjestö, jossa olen vapaaehtoisena lopettaa eläimiä vain painavasta syystä, esim. pitkälle edennyt parantumaton sairaus.

Yleisinä kriteereinä voisi ehkä pitää sitä, että eläin ei kärsi tarpeettomasti. Jos eläin on pirteä ja vaikkapa kipulääkitys toimii hyvin, lopettaminen ei ole välttämätöntä. Omistajan olisi hyvä kuitenkin tässä vaiheessa jo varautua tulevaan. Se voi tapahtua eri tavoin, esimerkiksi yhdistys joutui hiljattain lopettamaan koiran syövän vuoksi. Tämä tiedettiin jo paljon ennen kuin koira oli pakko lopettaa. Sitä ennen koiralle suunniteltiin "viimeinen päivä". Se pääsi rannalle ja sai herkkuruokaa. Sijaishoitaja sai sanoa hyvästi. Koira oli myös vielä siinä kunnossa, että pystyi saamaan nautintoa rannalla käynnistä, vaikka syöpä oli jo pitkälle edennyt eikä sillä enää olisi ollut paljon elinaikaa, varsinkaan hyvää sellaista.

Vanhempiesi tapauksessa ei kuulosta siltä, että eläintä on kuitenkaan pidetty erittäin huonossa kunnossa ihan kohtuuttoman pitkään, sitä käytettiin eläinlääkärissä ja tila paheni kai aika äkillisesti. Siinä tilanteessa on ihan ymmärrettävää, että lopetuspäätös tuntuu vaikealta kun se tulee yllättäen. Jos heillä on muita lemmikkejä, he voisivat kuitenkin käyttää aiempaa kokemusta ja pohtia valmiiksi lemmikkien ikääntyessä tulevaa ja erilaisia vaihtoehtoja.

Me näemme eläinsuojeluyhdistyksellä niin paljon eläimiä, joita on oikeasti kohdeltu ihan hirvittävästi vailla rakkautta, joten sanosin vanhemmillesi, että se, että he rakastivat koiraa ja tekivät parhaansa sen hyvinvoinnin eteen, vaikka lopetuspäätös ehkä hieman viivästyi, on minusta kaikkein tärkeintä. Ei heillä ole minusta tarvetta tuntea syyllisyyttä.

T. 2

Varsinkin narttukoirille saattaa iän m yötä alkaa paino nousemaan, mutta jos koirasta pidetään hyvää huolta, niin ei liian läskiksi pääse. Sulla taitaa ap olla nyt jotain muuta hampaan kolossa, koska jotain yrität keksimällä keksiä.

2, kiitos kovasti. Aloitusviestin ja vanhempieni koira ovat sama eläin (iältään siinä välimaastossa), eli oma vastikään kuollut koirani. Tuossa ensimmäisessä eläinlääkärin tarkastuksessa koiralla siis todettiin diagnosoimaton diabetes (josta lenkillä väsyminen ja heikentynyt näkö ilmeisesti olivat oireita), joka oli edesauttanut/nopeuttanut tuon kohtauksen puhkeamista. Ilman sitä koira olisi ehkä voitu lopettaa juurikin tuollaisella tehdään vielä viimeiset hauskat jutut-tyylillä, mutta nyt se vain voi pahoin ja kärsi.

Nämä viime päivät olen aika katkerasti katunut koiran lopetustapaa sekä (todennäköisesti) diabetekseen johtaneita elintapoja, joten ajattelin sitten avata tämän keskustelun (vähän muuntelin asioita tehdäkseni "langosta" syntipukin, koska en uskonut kestäväni mahdollisia suoria haukkuja... ja keskityin liikuntaan, kun olin itse siitä vastuussa enkä pystynyt juurikaan vaikuttamaan siihen, että muut taloudessa asujat antoivat niitä makupaloja). On ollut sellainen fiilis että tietämättäni (tai välinpitämättömyyttäni) kaltoinkohtelin koiraa koko sen elämän ajan ja viimeiset hetketkin pitkitin ja pilasin.

Vastauksesi ja tämä keskustelun perusteella on tunnen itseni vähemmän hirviöksi ja on alkanut tuntua siltä, että mulla on kuitenkin lähes täysi oikeus surra/ikävöidä koiraa. Joten kiitos vielä kerran :)