Kuka muka enää pitää kirjahyllyä olkkarissa saati lukee kirjoja?!?

Ammattikirjallisuutta, ainakaan sitä vanhempaa, ei aina löydy sähköisenä. Sitäpaitsi ipadillä hakuteostyyppisen kirjan selaaminen on hidasta ja tuskastuttavaa. Sormia kun ei saa sivujen väliin. Eikä padi-kirjoihin voi tehdä omia merkintöjä.

Minä. Olohuoneessa 320 cm leveä täyskorkea kirjahylly piukassa kirjoista. Lasten kirjat ovat erillään omassa hyllyssään. Käytän myös kirjastoa todella paljon.

Itse olen hämmästellyt jo vuosia sitä, että Suomessa elää paljon ihmisiä, jotka eivät lue oikeastaan mitään muuta kuin kuin televisio-ohjelmien tekstityksiä. Omissa sukulaisissanikin on paljon näitä. Yhä harvemmassa kodissa on kirjahylly, saati kirjoja ja aika harvat näistä ihmisistä hyllyttömistä lukevat mitään e-kirjoja tai käyvät kirjastossa. Eivät vain lue juuri mitään.

Suomi alkaa olla täynnä junttikoteja, joista ei löydy yhtään riviä painettua sanaa. Nämä kierrän kaukaa.

Sinkkunaisena olen treffaillut viime vuosina kymmenittäin miehiä. Monesti kiinnostus lopahtaa siinä vaiheessa, kun mies kutsuu kotiinsa, eikä sieltä löydy yhtä ainoaa kirjaa, ei edes sanomalehteä. Siistiä on kuin hautaholvissa, mutta ei kulttuuria, sivistystä, elämää. Vain yksinäinen sinkkumies joka ei vaivaudu lukemaan. Tuollaisessa tilanteessa ei ole aineksia parisuhteen rakentamiseen.

Joten olen tyytynyt tapailemaan erästä epäluotettavaa vesseliä, vaikka eipä hänenkään hyllystään James Pattersonia kummempaa löydy. Lukee kumminkin, eli on elossa.

Joo no ei kyllä ole kirjahyllyä olohuoneessa mutta luen paljon kirjoja. Parhaimmat kirjat luetaan sata kertaa (vähintään).

Haaveissa olisi oma kirjastohuone, jossa iso muhkea sohva sekä pieni pöytä jossa olisi teemuki ja keksejä.

"Seuraava sukupolvi" eli teini on meillä sitä mieltä että paperikirja on se ainoa kunnon kirja. Se tuntuu oikealta, sitä voi lukea vaikka kylvyssä ja se ikääntyy hyvin.

Useampaan kertaan luettu kirja alkaa aukeamaan juuri lempikohdasta ja se kellastuu ja alkaa haista vanhalta kirjalta. Paperikirjasta myös tuntee kädessä kun viimeiset sivut lähestyvät, joka minusta lisää lukemiskokemuksen tunnelmaa jotenkin... tiedätte varmaan mitä yritän kuvailla. (Tähän muuten liittyy inhoni niitä kirjoja kohtaan joiden lopussa on luku seuraavasta osasta. Huijausta!)

Lisäksi kirjahyllyt täynnä kirjoja ovat kauniita, ja niiden katselu on vähän sellaista seikkailua. Harvoin pääsen hyllyn ohi ilman, että joku kirja tarttuu käteen ja lukaisen pätkän, tai jään koukkun. 

Meillä on myös harhaostoskindle, jolla mies lukee väkisin ettei tuntuisi siltä, että raha meni hukkaan  :D 

Kirjoja tarttuu matkaan kirppareilta ja divareista muutama viikossa. Teini saa kasan lahjaksi synttäreinä ja jouluna, ja minä ostan pakonnomaisesti itselleni sellaisia jotka minun on "pakko" lukea. Jonkinlainen riippuvuus siis ilnmeisesti on. Pikkuinen kirjastomme on läpiluettu. 

Onpahan jotain mitä poltella lämpimikseen helmikuun pakkasilla kun Venäjä hyökkää ja katkaisee sähköt meiltä.

Jotkut heittävät hölmöyksissään kaikki tietosanakirja(sarja)nsa pois, vaikka läheskään kaikki tieto ei vanhene nopeasti, vaan olisi asiantuntijoiden kirjoittamana, luotettavana ja ytimekkäästi esitettynä saatavana omassa hyllyssä. Sama koskee monia muita tietokirjoja, joiden käyttöliittymänä kirja on ylivoimainen, usein myös nopeudessaaan.

Olen pari kertaa reissussa joutunut ostamaan e-kirjan, kun ei ole jaksanut metsästää osaamallani kielellä. Onhan se ihan okei muuten mutta hermot menee kun ei voi pitää kiinni mistä tahansa, ilman että iPadi arpoo kymmenen satunnaisensuuntaista sivunkääntöä.