Koulusta pois harrastuksen takia? Mitä mieltä?

Koulu on ihan myötämielinen tuossa. Voit kertoa lapsellesi, että läksyjen lisäksi tulee toki huolehtia, että pysyy muutenkin mukana opetuksessa.

Harrastus ei ole hyvä syy olla pois koulusta, ellei kyse ole todella isoista kisoita, jolloin kisapäivät voidaan myöntää vapaiksi, jos vapaata haetaan etukäteen.. Silloinkaan ei jäädä seuraavaksi päiväksi "lepäämään". Koulu on tärkeämpi kuin harrastus tai urheilu, koska urheilu-ura voi loppua yhteen loukkaantumiseen ja aina pitää olla varasuunnitelma.

T. KKO

Jos etsisit tyttösi kanssa tytölle jonkun mielenkiintoisen harrastuksen jossa hän voi nostaa itsetuntoaan ja saada kokemuselämyksiä. Ehkä tyttö pystyy sen jälkeen keskittymään omaan elämäänsä eikä päiviä täytä kateus luokkatovereiden kisamatkoista tai näytöksistä.

Tuo käyttäytymismalli sopii hyvin nykyiseen itsekeskeiseen ajatusmaailmaan.

Uusi opetussuunnitelmahan nimenomaan haluaa lasten opiskelevan itsenäisesti ja poissa koululta.

Lapseni on urheiluluokalla juuri tämän takia. Juuri perjantaina oli pois koulusta kisojen takia, ilmoitusasia. Ja tietenkin koulutyö pitää hoitaa ja kun tähän asti on hoitunut kympin-ysin arvoisesti, niin saa jatkossakin olla silloin tällöin pois. Mutta todellakin silloin tällöin, 3-4 kertaa lukukaudessa max.

Vierailija kirjoitti:

Jos etsisit tyttösi kanssa tytölle jonkun mielenkiintoisen harrastuksen jossa hän voi nostaa itsetuntoaan ja saada kokemuselämyksiä. Ehkä tyttö pystyy sen jälkeen keskittymään omaan elämäänsä eikä päiviä täytä kateus luokkatovereiden kisamatkoista tai näytöksistä.

Eikös ap:n tytön ajatusmaailma edusta juuri oikeudenmukaisuutta, tunnollisuutta ja auktoriteettien kunnioittamista? Tänä päivinä näitä ei kaikilla lapsilla todellakaan ole. Mites sinulla?

Vierailija kirjoitti:

Harrastus ei ole hyvä syy olla pois koulusta, ellei kyse ole todella isoista kisoita, jolloin kisapäivät voidaan myöntää vapaiksi, jos vapaata haetaan etukäteen.. Silloinkaan ei jäädä seuraavaksi päiväksi "lepäämään". Koulu on tärkeämpi kuin harrastus tai urheilu, koska urheilu-ura voi loppua yhteen loukkaantumiseen ja aina pitää olla varasuunnitelma.

T. KKO

Nämä kaksi eivät todellakaan sulje pois toisiaan.

Toki esim. erään tietyn jääurheiluharrastuksen osalta osa hurahtaa siihen änärihuumaan ja koulu jää hoitamatta ja mitäs sitten kun kaikki ei mennytkään kuin Strömsössä.

Mutta todella monet urheilijat hoitavat sen koulunsa loistavasti. Esimerkkinä nyt vaikka Laura Lepistö. Erityisesti tytöt, mutta myös todella moni urheilijapoika hoitaa koulunsa erinomaisesti. Enkä nyt puhu huippu-urheilijoista edes. Olen jo 45-vuotias ja omalta luokaltamme ei tullut yhtään huippu-urheilijaa mutta urheilijoita oli paljon ja silloin tällöin oltiin poissa koulusta, myös minä. Nämä urheilijat ovat kyllä parhaiten koulutettuja ja noin ammatillisesti pisimmälle päässeitä koko porukasta.

Siinä olet oikeassa, että koulu on numero 1 ja se pitää hoitaa. Mutta satunnaiset poissaolot kisojen takia eivät todellakaan tätä romuta. Isompi ongelma ovat nämä lomailijat, jotka ottavat useamman kerran vuodessa pari viikkoa vapaaksi koulusta, kun hiihtolomalla, syslomalla, joululomalla on kallista matkustaa. Urheilijoiden kohdalla puhutaan yleensä yksittäisistä päivistä.

Meillä lapsilla on heille tärkeät harrastukset, joita omasta halustaan harrastavat varsin kunnianhimoisesti. Koulu pitää hoitaa silti. Lauantain koulupäivät osuvat miltei poikkeuksetta jonkun pelin tai kisan kanssa päällekkäin ja se haetaan koulusta vapaaksi. Isommilla on kisakauden huipennuksena lajin SM-kisat. Jos ne ovat vaatineet pitkään matkustamista, on sen jälkeen saanut jäädä kisaviikonlopun jälkeiseksi maanantaiksi lepäämään kotiin. Lisäksi on joitain maajoukkeringin leirejä, jotka alkavat jo perjantaina ja silloinkin koulu on joustanut. Kaikenkaikkiaan harrastuksen vuoksi kouluvapaita on n. 3/lukukausi.

Harrastavat lapset (nyt jo nuoret) ovat hakeutuneet liikuntapainotukseen ja hoitaneet koulunsa vailla moitteen sijaa. Vanhin sai ysin päätteeksi stipendin koko koulun parhaasta keskiarvosta. Rakas harrastus ei ole siis ollut esteenä koulun hoitamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos etsisit tyttösi kanssa tytölle jonkun mielenkiintoisen harrastuksen jossa hän voi nostaa itsetuntoaan ja saada kokemuselämyksiä. Ehkä tyttö pystyy sen jälkeen keskittymään omaan elämäänsä eikä päiviä täytä kateus luokkatovereiden kisamatkoista tai näytöksistä.

Eikös ap:n tytön ajatusmaailma edusta juuri oikeudenmukaisuutta, tunnollisuutta ja auktoriteettien kunnioittamista? Tänä päivinä näitä ei kaikilla lapsilla todellakaan ole. Mites sinulla?

Ap:n tyttö edustaa kateutta, toisten vahtimista, ilmiantoa yms. Ap:n tyttö olisi pärjännyt loistavasti DDR:ssä. Oikea Stasin pikku unelma.

Tuossa maailmassa mennään nopeasti siihen että kun kaikilla ei ole kisamatkoja niin kukaan mukaan ei saa harrastaa kilpaurheilua.

Siitä ei ole mitään haittaa jos on satunnaisesti pois koulusta. Asioita tankataan niin hitaasti vuodesta toiseen että muutama rokulipäivä ei haittaa. Enemmän lapsi oppii aktiiviharrastuksen kautta kuin sen yhden päivän aikana koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos etsisit tyttösi kanssa tytölle jonkun mielenkiintoisen harrastuksen jossa hän voi nostaa itsetuntoaan ja saada kokemuselämyksiä. Ehkä tyttö pystyy sen jälkeen keskittymään omaan elämäänsä eikä päiviä täytä kateus luokkatovereiden kisamatkoista tai näytöksistä.

Eikös ap:n tytön ajatusmaailma edusta juuri oikeudenmukaisuutta, tunnollisuutta ja auktoriteettien kunnioittamista? Tänä päivinä näitä ei kaikilla lapsilla todellakaan ole. Mites sinulla?

Ap:n tyttö edustaa kateutta, toisten vahtimista, ilmiantoa yms. Ap:n tyttö olisi pärjännyt loistavasti DDR:ssä. Oikea Stasin pikku unelma.

Tuossa maailmassa mennään nopeasti siihen että kun kaikilla ei ole kisamatkoja niin kukaan mukaan ei saa harrastaa kilpaurheilua.

Hah nyt osui ja upposi lujaa :DD

Tämän ketjun luettuani ymmärrän taas paremmin mihin suuntaan lapsia kasvatetaan. Taidatte olla niitä nuoremman sukupolven pullamössövanhempia.

Valitettavaa!

Kyllä mäkin nuorena jäin useamman kerran huilaamaan leirin tai kisareissun jälkeen jos kotona oltiin vasta aamuyöstä. Jos tultiin edellisenä iltana niin silloin tietty menin kouluun.

Eiköhän tuo poissaoleminen ole jonkun muun kun ap:n ja hänen tyttärensä ongelma. Nykyisin kannattaisi miettiä muitakin vaihtoehtoja sille työpaikan saamiselle, kun tuo perinteinen koulupolku. Moni on saanut itselleen ammatin harrastuksen kautta. Kilpaileminen, matkustaminen ja harjoitteleminen voi olla paljon opettavaisempaa, kun tunnilla kuunnella jotain riehuvia luokkakavereita tai puoliunessa pulpetissa nuokkuminen.

Itse muistan olleeni lapsena kateellinen Jehovan todistajille, kun niiden ei tarvinnut kerran viikossa tulla jo kahdeksalta kouluun vaan saivat nukkua tunnin pidempään... Niin epistä! :D

Nyt tiedän, ettei se nyt ollut epäreilua minua kohtaan, sillä pääsinhän loppujen lopuksi vielä vähemmällä uskonnon opetuksella kuin he.

Varmaan menee noissa harrastuksissa vähän samanlailla. Jos joku panostaa niin paljon esim liikuntaan, ni ei oo järkee mennä puolikuntoisena seuraavana päivänä kouluun. Huolestuisin vasta, jos jäävät opetuksesta jälkeen ja harrastus vaikuttaisi arvosanojen laskuun. Muuten harrastukset on vaan hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun luettuani ymmärrän taas paremmin mihin suuntaan lapsia kasvatetaan. Taidatte olla niitä nuoremman sukupolven pullamössövanhempia.

Valitettavaa!

Pullamössövanhemmat ovat ymmärtäneet, että koulun ulkopuolella on elämää ja monesti kouluista valmistutaan työttömiksi. On hyvä olla muutakin kun koulu, jos tuo koulutus ei tuonutkaan onnea. Moni akateeminen työtön voi allekirjoittaa tämän.

Edelleen, näen paljon isompana ongelmana "omalomailijat".

Urheilijan satunnainen vapaa ei tuota opettajille mitään lisätyötä, vaan on rinnastettavissa sairaspoissaoloon. Läksyt kysytään kaverilta tai luetaan Wilmasta (jos opettaja ne tapaa sinne yleensä laittaa, kaikki eivät laita).

Omalomailijat ovat poissa kerrallaan viikon, jopa kaksi ja opettaja joutuu heille antamaan puuhaa etukäteen altaanreunalla tehtäväksi ja suunnittelemaan läksyt kaksi viikkoa eteenpäin. Mutta tää on palstalla aivan ok.

Itse olen ainakin saanut urheilu-uraltani aivan loistavia eväitä elämään. Ajankäytön suunnittelemista ja hallintaa, keskittymiskykyä, jännityksen sietämistä, paineensietokykyä, esiintyminen ei suuresti jännitä kun sitä on pienestä pitäen tehnyt. Olen nähnyt maita ja kulttuureita, joihin en ehkä olisi mennyt muuten (mm. Romania), saanut elinikäisiä ystäviä ja jopa ammattillisessa mielessä hyödyllisiä verkostoja.

Se, että satunnainen käsityötunti jäi joskus väliin, ei ole vaikuttanut elämääni mitenkään.

Mitä kuvittelet, että opettaja voi tehdä asialle? Sanoa, että ei saa olla pois koulusta? Mitäs sitten, kun se oppilas joka tapauksessa on poissa koulusta, antoi opettaja luvan tai ei? Seuraus on se, että oppilaan vanhempi ei enää ano lapselleen poissaoloja vaan ilmoittaa aina vasta jälkikäteen, että lapsi oli sairas. Nähty on.

Vierailija kirjoitti:

Siinä olet oikeassa, että koulu on numero 1 ja se pitää hoitaa. Mutta satunnaiset poissaolot kisojen takia eivät todellakaan tätä romuta. Isompi ongelma ovat nämä lomailijat, jotka ottavat useamman kerran vuodessa pari viikkoa vapaaksi koulusta, kun hiihtolomalla, syslomalla, joululomalla on kallista matkustaa. Urheilijoiden kohdalla puhutaan yleensä yksittäisistä päivistä.

Vai yksittäisistä päivistä!? No ehkä alaluokilla. Lukiossa on jo viikon tai parin leirejä ja kisamatkoja, jotkut saattavat olla kuukaudenkin poissa talvella, kun harjoittelevat ja kisaavat jossain toisella puolella maailmaa.