Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä kaksi ujoa ja epävarmaa saa ikinä suhteen alulle?
01.10.2016 |
Mä olen jo varmaan ainakin pari vuotta tiennyt erään miehen, jonka tapasin ihan työasioissa. Jo ekalla tapaamisella kiinnitin huomiota siihen, että mies oli jotenkin hirmu symppis ja suloinen, mutta en sitten sen enempää asiaa ajatellut. Ei nähty kuukausiin, mutta kuulin että mies oli kysellyt musta ja mun kuulumisista yhteiseltä tutulta.
Muutaman kerran nähtiin, taas työasioissa, ja mies oli jotenkin tosi huomaavainen ja hymyili mulle jatkuvasti. Meni varmaan pari kk kun oltiin tiiviimmin tekemisissä, ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa ja tuona aikana mies jopa kerran soitti mulle eräänä iltana työasian varjolla ja juteltiin niitä näitä. Hän myös järjesti mulle erään asian, ihan vain hyvää hyvyyttään josta kyllä olin ja olen edelleen todella kiitollinen.
Sitten kului taas kuukausia, eikä miehestä kuulunut mitään. Kerran laitoin viestiä kännykällä, johon kyllä vastasi hymiöiden kera mutta vaikka mielestäni ns. pallo jäi hänelle, kuivui koko viestiyritelmä kasaan. Annoin miehen sitten olla rauhassa, ajattelin että en kiinnosta joten en jahtaa.
Eilen sitten otin härkää sarvista ja menin käymään miehen työpisteellä työasioissa. Oisin voinut hoitaa asian puhelimitse, mutta ajattelin että haluan nähdä hänet kasvotusten. Nopea juttu, jonka olisi voinut hoitaa viidessä minuutissa, venähti yli puoleen tuntiin. Mies esitteli mulle harrastuksiaan ja kertoili suunnitelmistaan mm. tulevaa vkl koskien. Antoi kyllä erittäin selvästi ymmärtää, että on edelleen sinkku eikä tapaile ketään. Ei siis tietenkään sanonut sitä suoraan, mutta kyllä te tiedätte mitä mä tarkoitan. Samoin kysyi multa erästä asiaa niin, että selkeästi tarkoituksena oli saada selvää onko mulla miestä elämässä.
Naurettiin paljon, mun mielestä flirttiäkin oli ilmassa. Jossain kohtaa oltiin ihan todella lähekkäin, kun katsottiin jotain turhanpäiväistä paperilappua joka ei liittynyt työasiaani millään tavalla..
Yritin kovasti olla avoin ja näyttää miehelle, että nautin seurastaan ja viihdyn hänen kanssaan. Ja tottahan se onkin.
Nyt sitten mietin että mikä tässä mättää. Me molemmat ollaan sinkkuja, eli kolmansia osapuolia ei ole. Olenko mä sitten tosiaankin lukenut miestä koko ajan väärin, eikä hän ole millään tavalla musta kiinnostunut? Miksi tää juttu ei etene? Mä olen ujo ja todella epävarma, enkä oikeasti uskalla esittää mitään kahvittelukutsuja. En myöskään halua millään tavalla ahdistella ketään, joten en rupea tämän enempää miestä pommittamaan. Vai olenko ollut liian varovainen, voiko olla niin ettei vastapuoli ymmärrä mun olevan kiinnostunut? Mieskin on enemmän sellainen epävarman oloinen, ei mikään superitsetunnolla varustettu pelimies.
Onko tässä nyt mitään tehtävissä? Haluaisin niin luottaa siihen, että asiat etenee omalla painollaan jos on edetäkseen ja voin vaan jäädä odottelemaan miehen yhteydenottoa.. mutta onko se todellisuutta vai pitääkö tosiaan ottaa ohjat omiin käsiinsä saavuttaakseen edistymistä suhdeasioissa? Mulla on kokemusta vain ja ainoastaan niistä pelureista, joiden kanssa ei todellakaan tarvitse itse tehdä yhtään mitään saadakseen toisen huomion.
Ajatuksia? Kokemuksia? Neuvoja? Vaikuttaako mies olevan musta kiinnostunut vai onko se vaan mun toivekuvitelmaa?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin, en halua tyrkyttää itseäni enkä nolata, sillä mielelläni hoitaisin työhön liittyvät asiat hänen kanssaan tulevaisuudessakin.
Mutta toivoisit kuitenkin kovasti, että mies tyrkyttää itseään sinulle ja ottaa riskin nolaamisesta, nolatuksi tulemisesta ja siitä, että työasioista voi tulla tulevaisuudessa kiusallisia.
Ok. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös nykyään aloitteen tekeminen naiselle ole seksuaalista häirintää ja naisen esineellistämistä? Olkaa yksin feministit.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin, en halua tyrkyttää itseäni enkä nolata, sillä mielelläni hoitaisin työhön liittyvät asiat hänen kanssaan tulevaisuudessakin.
Mutta toivoisit kuitenkin kovasti, että mies tyrkyttää itseään sinulle ja ottaa riskin nolaamisesta, nolatuksi tulemisesta ja siitä, että työasioista voi tulla tulevaisuudessa kiusallisia.
Ok. :)
Touché. Näinhän todella moni nainen toimii; rusinat pullasta vailla riskiä :)
Minä käytin nykyisen mieheni kaveria "puhemiehenä". Olimme samassa työpaikassa ja viihdyimme toistemme seurassa. Mies asui äitinsä kanssa ja oli kaikinpuolin sopivan tuntuinen mutta kun ei tehnyt aloitetta, niin homma ei edennyt suuntaan eikä toiseen.
Mieheni kaveri kävi työpaikallamme ja niinpä minulle avautui tilaisuus keskusteluun hänen kanssaan.
Minäpä telläydyin puheisiin tämän kaverin kanssa ja annoin ymmärtää olevani kiinnostunut tästä nyt jo nykyisestä miehestäni.
Kysyin mm. että missä tätä miestä voisi nähdä työajan ulkopuolella. Kaveri auliisti kertoili, että käyvät tikkaa heittämässä eräässä pubissa. Minäpä siis keräsin kaiken rohkeuteni ja kerran kysyin, että onko mies menossa ko. pubiin seuraavana viikonloppuna. Vastaus oli myöntävä, joten raahasin vastaanhangoittelevan ystävättäreni sinne ja yöllä miehen kotiini yöksi. Hän nukkui herrasmiesmäisesti sohvalla.
Seuraavana viikonloppuna hän heti tuli pöytäämme juttelemaan ja vietti koko viikonlopun luonani. Äitinsä jo lauantai aamuna soitteli "huolissaan".
Äitinsä oli se kompastuskivi ja meinasi muuttua oikein ongelmaksi. Oli rouva sitä mieltä, että mieheni ei mitään naista tarvitse niin kauan kuin hän elää. Minä oli toista mieltä.
Mutta siis hieman siviilirohkeutta tarvitaan, että saa aloitekyvyttömän miehen haaviinsa.
Hyvä puoli siinä on se, että tällainen mies ei varmasti juokse helmojen perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei tee aloitetta, hän ei joko ole kiinnostunut tarpeeksi tai sitten on saamaton nössö, joka kannattaa unohtaa. Näin se on. Nolaat vain itsesi, jos itse menet pyytelemään treffeille.
Yllätin itseni, ja pyysin miestä treffeille. Ja suostuikin vielä ;) Treffit on vielä edessäpäin, mutta silti on jo jotenkin levollinen mieli. Ei todellakaan tarvii jäädä enää jossittelemaan tän asian kanssa, vaan voin hyvillä mielin jatkaa eteenpäin kävi miten kävi. Kiitos kun potkitte mua tähän suuntaan ;)
t. ap :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllätin itseni, ja pyysin miestä treffeille. Ja suostuikin vielä ;) Treffit on vielä edessäpäin, mutta silti on jo jotenkin levollinen mieli. Ei todellakaan tarvii jäädä enää jossittelemaan tän asian kanssa, vaan voin hyvillä mielin jatkaa eteenpäin kävi miten kävi. Kiitos kun potkitte mua tähän suuntaan ;)
t. ap :)
Tulinpa iloiseksi vieraan ihmisen puolesta. Olet rohkeampi minua ja monia muita. Hienoa ap, onnea matkaan. Toivon kaikkea parasta <3
Miten teidän kävi, ap? Tuliko jatkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholilla. Ilman alkoholia ei suomalaisia edes olisi.;)
Pyydä vaikka työpaikkalounaalle. Kyllä siinä vaiheessa ujokin mies ymmärtää tehdä jonkin aloitteen jos on ylipäätään kiinnostunut. Jos se ei johda mihinkään niin jätä pallo miehelle.
m