Oon 36vuotias. Poikaystävä teinivuosilta ottaa yhteyttä Facebookin kautta palauttakseen luokkasormukseni.

Ehkä se on nyt löytänyt elämänsä ekan tyttiksen. 

Sen uusi tyttöystävä on saanut hepulin, että nyt se sormus pitää palauttaa. 

Se on alkanut saamaan.

Mistä tiedät että on kantanut kaulassa? Jos on vaan läppä, tunnustelee oletko vapaa tai jotain..? Mutta joo, jos tosissaan on kantanut kaulassa, niin en kyllä itsekään uskaltaisi paljoa vastailla.

Älä ainakaan kotiis kutsu.

Mutta tiedän tapauksen, jossa mies sairastui vakavasti, mutta sitä ennen halusi tehdä sovinnon menneisyytensä kanssa. Oli teiniaikainen tyttöystävä hivenen ihmeissään, kun lähes neljän vuosikymmenen jälkeen otetaan yhteyttä ja halutaan pyytää anteeksi sitä, miten tökerösti hän suhteen lopetti.

Ehkä se on raitistunut? Tai viimeinkin rakastunut ja jostain ihmeellisestä syystä kokee vasta nyt olevansa valmis luopumaan sinusta.

Tai sitten se on eronnut ja päättää kokeilla vieläkö vanha soppa lämpenisi.

Miten et voinut muistaa koko poikaa? Vai oliko sulla niihin aikoihin kymmeniä kierroksessa?

Itse muistan varsin hyvin kenen kanssa seurustelin yläasteikäisenä. Miten sellaisen voi unohtaa, kun hehän ovat niitä  ensimmäisiä poikaystäviä?!

Yksityisviestissä oli sormuksen kuva ja siinä luki. Voitko laittaa mulle jonkun osottee niin palautan tän. Niin rakkaudella sitä kaulassa kantanut. Ei muuta. Stalkkasin profiilin mutta ei saanut mitään irti. En edes muista oliko sormuksessa se olisi vai piikkilanka kuvio. Mies on kyllä se poika. Naama on sama.

Ei oo normaalia aikuiselta. Vähän liian raju taantuma. Kirjoita hänelle, että menneet on menneitä, joten hävitä sormus ja että kiinnostuksesi on nykyelämässäsi.

Jos tulee ovesi taakse, älä päästä sisään.

Älä laita omaa oikeaa osoitetta. Laita, vaikka lähipostin osoite tai joku vastaava, jos haluat jotain hälle laittaa. Vaikuttaa aika erikoiselta. Voihan hän toki olla tosi romanttinenkin, mutta en tiiä.

Jos se tarkoitti silloin teininä pitäneensä kaulassa?

Kuulostaa romanttisen komedian alkutilanteelta. Olette aivan eri elämäntilanteissa, mutta pian rakastutte toisiinne uudelleen.

Ehkä se tarkoitti että kantoi silloin nuorena.

Itsekin aina tavaraa karsiessa törmätessäni vanhan ystävän lapsuusvalokuvaan laitoin sen talteen, että ehkä joskus minulla on tilaisuus palauttaa tämä. Itselleni vanhat kuvat ovat suuressa arvossa, ja tuolloin 70-luvulla kuvista ei tehty monia kappaleita, joten kuva voi olla ainutlaatuinen.

Ja myöhemmin törmättyäni siihen ja löydettyäni kaverin facesta palautinkin sen sitten sähköisessä muodossa, mitähän mahtoi tyyppi ajatella. Ehkäpä siksi ei vastailekaan mihinkään.

hanska kirjoitti:

Kuulostaa romanttisen komedian alkutilanteelta. Olette aivan eri elämäntilanteissa, mutta pian rakastutte toisiinne uudelleen.

Tai jännityskauhutrillerin jossa elämänsä hukkaan heittänyt väkivatainen hullu skitsofreenikko alkaa haikailemaan nuoruuden ja nuoruuden rakkauden perään ja haluaa rakkaansa takaisin elävänä tai kuolleena

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Kuulostaa romanttisen komedian alkutilanteelta. Olette aivan eri elämäntilanteissa, mutta pian rakastutte toisiinne uudelleen.

Tai jännityskauhutrillerin jossa elämänsä hukkaan heittänyt väkivatainen hullu skitsofreenikko alkaa haikailemaan nuoruuden ja nuoruuden rakkauden perään ja haluaa rakkaansa takaisin elävänä tai kuolleena

:DDD

Taisitpa ylireagoida :)

Mies on vanhoja tavaroita siivotessaan löytänyt sormuksen ja ajatellut hyvää hyvyyttään palauttaa sen sinulle ja kyselee osoitetta. Tuo "rakkaudella kantaminen" on selvää ironista huumoria (eli että silloin on rakkaudella kantanut). 

Vierailija kirjoitti:

Miten et voinut muistaa koko poikaa? Vai oliko sulla niihin aikoihin kymmeniä kierroksessa?

Itse muistan varsin hyvin kenen kanssa seurustelin yläasteikäisenä. Miten sellaisen voi unohtaa, kun hehän ovat niitä  ensimmäisiä poikaystäviä?!

En minäkään muista ellen ihan erikseen ala muistelemaan. En kokenut teininä mitään palavaa rakkautta. Sellaista kokeilua vain. Ensimmäisen kerran rakastuin vasta, kun tapasin nykyisen aviomieheni.

En ole mitään vastannut sille vielä. Enkä anna osoitetta. Tokihan sen pojan muistin kun otti yhteyden mutta muuten en muistanut. Eikä hän ollut ensirakkaus vaan rippikoulussa niitä sormuksia jaettiin muistoksi. On se kuitenkin vaivaa nähnyt etsiessään minut kun sukunimen on muuttunut ja asun eri paikkakunnalla.

No et tosiaan anna sille mitään osoitteita, jos ette muuten ole mitään yhteyttä pitäneet. Haluatko edes koko sormusta takaisin? Hävittäköön, miten parhaaksi näkee. Creepyä...

Jos se aikoo kosia

Mä ainakin sanoisin, että pidä vaan itselläs en tarvii sitä sormusta :D