Lue keskustelun säännöt.
Mitä tämä on? (mielenterveysasiaa)
29.09.2016 |
Osaako joku antaa näille oireille nimeä, että osaisin selittää ongelmani jollekin muulle tai hakea apua?
Noin viisi vuotta sitten tein abortin aika traumaattisissa olosuhteissa. Näin mieheni salaisen sähköpostitilin auki jääneellä tietokoneella ja hän jäi kiinni siitä, että hän oli pettänyt minua useiden eri naisten kanssa ja hänellä oli myös seksisuhde silloisen parhaan ystäväni kanssa.
En ollut tuossa vaiheessa vielä kertonut raskaudestani kenellekään ja tein abortin salaa. En ole muutenkaan ikinä ollut supersosiaalinen luonteeltani, mutta tuon tapahtuman jälkeen erakoiduin täysin. Ne harvatkin kaverit lopettivat yhteydenpidon aika pian sen jälkeen, kun olin tehnyt useammat oharit. Jossain vaiheessa menetin työpaikkanikin ja yhtenä vuonna en tehnyt yhtään mitään, paitsi kävin vanhempieni luona pari kertaa. Noina aikoina näin myös rajuja painajaisia lähes joka yö, nukuin todella huonosti tai en ollenkaan. Painajaiset liittyivät joko aborttiin tai sitten joku yritti tappaa minut.
Nykyään voin omasta mielestäni hyvin. Oon palannut työelämään, harrastan säännöllisesti liikuntaa ja nukun hyvin. Menetettyjä kaverisuhteita on tosin ollut mahdotonta saada takaisin ja uusia kontakteja on tässä iässä muutenkin vaikea luoda. Parisuhteen kuitenkin haluaisin ja ehkä vielä tulevaisuudessa perustaa perheenkin. Mutta itse ongelma tällä hetkellä on se, että kaikki deittailu-/parisuhteeni ovat päättyneet viimeisten parin vuoden aikana lähes identtisen kaavan mukaan. Ensiksi kaikki sujuu hyvin ja kuvittelen, että olen täysin normalisoitunut. Ja sitten noin kuukauden päästä iskee totaalinen pakokauhu, jolloin lukkiudun totaalisesti kotiini. Jotkut ovat jääneet viikoiksi hämmentyneinä odottelemaan ja yrittäneet auttaa, mutta kun toi vaihe tulee päälle, niin mieluummin hyppäisin vaikka ikkunasta ulos, kun tapaisin väkisin ketään. Käytökseni on luonnollisesti niin outoa, että miehet kaikkoavat hyvin nopeasti. Tai jos he eivät sitä itse ymmärrä tehdä, niin katkaisen välit kokonaan.
Osaako joku antaa tällaiselle käytökselle nimeä? Luonnollisesti kärsin tilanteesta todella paljon, häpeän itseäni ja koen, että elämäni on niin pilalla, että haluaisin vain kuolla. Silti jostain löytyy aina se viimeinen toivonpilke, otan itseäni niskasta kiinni ja teen kaikkeni, että saisin itse korjattua itseni. Silti lopputulos on aina sama.
Kommentit (8)
Samaa mieltä kuin edellinen. Joku posttraumaattinen juttu? Auttaisko myös, jos kertoisit uudelle miehelle sun taustasta, ainakin jos tapaat jonkun, joka on sulle tosi tärkeä ja tunnet olosi turvalliseksi hänen kans?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä muusta mutta noihin kavereihin liittten niin itse ehkä ottaisin heihin vielä yhteyttä, riippuen toki kuinka läheisiä olitte aikanaan. Selittäisin tilanteen tai sanoisin, että elit todella vaikeaa aikaa, olit pakokauhun vallassa ja siksi et pystynyt pitämään silloin yhteyttä. Sitten voisin kysyä vaikka kahville ja sanoisin, että olisi todella kiva vaihtaa kuulumsiia. Sitten pallo on heillä mutta en vielä luovuttaisi.
Sinua vain pelottaa aloittaa uusi suhde ja luottaa edellisen hirviömiehen takia. Vaikka ymmärtää että eivät kaikki sellaisia ole, ei se välttämättä auta tunnetasolla.
Omasta kokemuksestani on aikaa jo viisi vuotta. Tulin tapailemani miehen raiskatuksi, ja lisäksi hän vainosi minua usean kuukauden ajan. Lopulta pääsin miehestä eroon poliisin avulla. Tuon kokemuksen jälkeen meni kuitenkin useampi vuosi ennen kuin uskalsin alkaa taas seurustella, ja alussa reagoin juuri niin kuin sinä. Ota askel kerrallaan.
Kuulostaa siltä, että et ole noita tapahtumia käynyt kunnolla läpi ja näin estää sinua luomasta läheisempiä ihmissuhteita.
Terapiaan vaan käymään traumaattisen tapahtuman lukot läpi.
Kiitos paljon vastauksista...
Vanhoihin kavereihin olen yrittänyt olla yhteydessä, mutta yleensä ne jäävät juuri siihen yhteen tapaamiseen. Joko ollaan kasvettu niin erilleen, ettei yhdistäviä asioita enää löydy tai sitten heidän elämä pyörii niin tiiviisti pienten lasten ympärillä, että siihen kuvioon on vaikea soluttautua... Onneksi oon kuitenkin läheinen siskosteni kanssa, etten ihan yksin ole.
Uusiin ihmissuhteisiin liittyy luonnollisesti paljon epävarmuustekijöitä ja hyvänlaista jännitystä, jotka varmasti lisäävät stressiä, mikä taas saattaa vaikuttaa siihen, että "termostaatti ylikuumenee" juuri noissa tilanteissa. En silti koe, että kyseiset ihmiset olisivat olleet mitenkään syyllisiä mun vetäytymiseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverisikin voivat jo elää ruuhkavuosia, jolloin kaveruus jää vähemmälle. Mitä tulee kokemaasi traumaan ja siitä seuranneeseen käytösongelmaan, olisi siihen paras apu kognitiivinen psykoterapia. Sinun pitäisi rohkaistua ylittämään se blokki, joka estää sinua toteuttamasta itseäsi ja kehittymästä kohti vapautunutta aikuisuutta. Olet hyvällä tiellä, koska ymmärrät jo missä ongelmasi on. Ehkä tunnepäiväkirjan pitäminen voisi auttaa asiaa. Seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa pyrit rohkaistumaan ja kokeilet millä tavoin pääsit tilanteesta yli. Mikäli epäonnistut, kirjaat sen ylös ja keksit jotain uutta. Ongelmaksi voi muodostua se, että nykyisin ihmiset kovin heppoisin peruistein leimaavat sinut. Eli missä menee se sopiva avoimuuden raja? Mikäli uskot voivasi luottaa uuteen kumppaniisi, kertominen on varmasti paras asia, jos kumppani on kykenevä ajattelemaan asioita sinun kannaltasi. Valitettavan usein ihmiset eivät kykene ajattelemaan asioita toisen ihmisen kannalta. Onnea ja menestystä elämäntiellesi.
Se, mitä ex-miehesi sinulle teki, on ollut traumatisoivaa. Abortti on ollut toinen traumaattinen tekijä. Sen jälkeen masennuit, mutta olet siitä jotenkin selvinnyt eteenpäin. Trauma kuitenkin aktivoituu uudestaan uuden ihmissuhteen mennessä vakavammaksi.
Ehdotan traumaterapiaan hakeutumista. Pääsisit traumasta pikkuhiljaa eteenpäin.
vaikuttaa joltain traumaperäiseltä oireilulta, olisiko taustalla myös abortista alkanutta hoitamatonta masennusta? Paras olisi varmaan kirjoittaa kaikki oireet ylös ja tapahtumaketju myös ja hakea sitten mielenterveyden ammattilaiselta apua.
Terapiaa ja lääkitys kohdilleen, niin alkaa romanttinen elämäkin sujumaan paremmin.
Niin, ja olen pahoillani, että jouduit kokemaan noin ikäviä asioita.