Miksi suomalaisnaisten on pakko päästä naimisiin?

No ei ole mikään suomalainen ilmiö. Päinvastoin Suomessa eletään muuta maailmaa enemmän avoliitossa.

Hehheh.

Samaa ihmettelevät minun päälle 80-vuotiaat vanhempani. Heidän oli aikoinaan pakko mennä naimisiin koska eivät muuten saaneet vuokra-asuntoa. Heiltä ei oikein löydy sympatiaa nuoremmille naisille jotka itkevät sitä kun avomies ei kosi kun Suomeen on kerran saatu luotua kehittynyt yhteiskunta jossa avioliitto ei ole mikään itsetarkoitus. Ovat enemmänkin surullisia kun sitä halutaan romuttaa.

Ja tässä taas kerran koko Suomen ulkopuolinen maailma on yksi ja yhtenäinen "ulkomaa". Parisuhteet ja naiset samanlaisia Norjassa ja Nepalissa, Itävallassa ja Itä-Timorissa.

Koska sä oot ap tavannut viimeksi suomalaisen naisen? Kaupan kassaa ei lasketa.

Miksi suomalaiset jää epätyydyttäviin suhteisiin?

Taloudellinen turva. Saisin leskeneläkettä hyvin tienaavan mieheni kuoleman jälkeen ja saisin asua myös yhteisessä kodissamme niin kauan kuin pystyn. Siinä ne tärkeimmät syyt mulle.

Ap, olet saanut väärää tietoa.

Jaa, olen ajatellut ettei täällä ole mitään yleistä "pakko päästä naimisiin" -ajattelutapaa, toisin kuin esim. monissa Aasian maissa tai vaikka Jenkeissä.

Miksi ei, jos löytää sopivan aasin.

Olen eri mieltä. Itse olen 26-vuotias nainen, naimisissa neljä vuotta. Ihan vaan naimisissa, perheen perustaminen ei ole vielä muutamaan vuoteen ajankohtaista. Yhdessä mieheni kanssa olen ollut teinistä asti. Kukaan kaveripiirini samanikäinen nainen ei ole vielä naimisissa. Päin vastoin, tyttöporukassa puhutaan, että "mä en ainakaan aio vielä pitkään aikaan mennä naimisiin" (vaikka olisi asuttu kumppanin kanssa lukioikäisestä asti) ja "en tiedä menenkö koskaan naimisiin, ehkä sitten joskus, kun on lapsia". Uudet tuttavuudet etenkin muutama vuosi sitten ihmettelevät avoimesti huuli pyöreänä valintaani, olen jopa saanut samanikäisiltä opiskelu- ja työkavereilta kommentteja muutaman päivän tuntemisen jälkeen: "Siis miksi te menitte naimisiin? Mä en usko että menen koskaan naimisiin." Joku voisi vetää herneen nenään jatkuvasta taivastelusta, mutta itse en ole vielä pahastunut, ehkä välillä ärsyyntynyt. Ja viimeisen vuoden aikana tungettelevat kommentit ovat vähentyneet, ehkä 25 alkaa olla jo sosiaalisesti hyväksyttävä ikä avioitua. 

Ei minua haittaa se, että muut eivät ole menneet naimisiin. Välillä on vaan turhauttavaa, kun ihmiset eivät tajua, ettei arkeni naimisiin menon jälkeen ole yhtään sen erilaisempaa kuin avoliitossa elävien ikätoverien. En minä seurustellessakaan voinut paneskella ympäriinsä ym. Lapset muuttaisivat elämää paljon enemmän kuin naimisiin meno. Moni pitkässä parisuhteessa oleva ystäväni on sanonut, että "minä en ole vielä pitkään aikaan valmis naimisiin, on aika nauttia nuoruudesta". Minusta sellainen ajattelu on hassua, sanoisin ennemmin, että "meidän suhteemme ei ole vielä valmis avioliittoon" (eikä minusta kenelläkään ole syytä kiirehtiä, jos siltä ei vielä tunnu). Moni tuntuu kuvittelevan, että kun menee naimisiin, ei voi enää matkailla yksikseen tai tyttöporukassa tai käydä bilettämässä jne. Että naimisissa oleva nainen "saa" elää vain hillitysti, ja lapsia täytyy hankkia heti naimisiin menon jälkeen.

Ei  mun arkeni muuttunut naimisiinmenon jälkeen, mutta turvallisempi  olo on asua  vaimona 50/50 omistamassamme asunnossa kuin avopuolisona.

Ihan vaan olen romanttinen ihminen ja laillinen sitoutuminen toiseen on mun mielestä sitoutumista ja elämän jakaminen toisen kanssa tosi romanttista ylipäätään.

Miksipä siis ei?

En minä ainakaan halua naimisiin, en ole koskaan halunnut. Sama mies ollut 15 vuotta, tämä hänellä aivan ok.

Enkä kyllä menisi niillä perustein naimisiin, että jos toinen sattuisi kuolemaan, niin sais leskeneläkettä.