Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä (naisen) EI kannata enää erota, jos mies ei ole hirveä?
28.09.2016 |
Puhun siksi naisista, että olen nainen. Kiinnostaa. Toisessa keskustelussa oli tällainen: "Et ole vielä vanha, eli vaihtoon vaan! Sinulla on monta vuotta aikaa löytää oikea kumppani."
Onko ihmisten mielestä muka oikeasti jokin ikä, jossa kannattaa jäädä suhteeseen, jossa ei enää viihdy eikä halua olla, vain että ei tarvitse olla yksin?
Miten pimeitä läheisriippuvaisia täälläkin oikein on? Ei tulisi mieleenikään olla vain siksi kenenkään kanssa, että ei vain joudu olemaan yksin. O_o
t. N 40, avioero 4 vuotta sitten, ei uutta suhdetta. Voisin aloittaa, mutta en hinnalla millä hyvänsä, ts. jos en oikeasti halua juuri sitä miestä.
Kommentit (34)
Kyllä ysikymppisenkin kannattaa erota, jos mies on hirveä. Aivan älytöntä ikärasismia täällä. Yksin on miljoona kertaa kivempaa kuin kusipään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitäkin minkä ikäistä miestä katsoo itselleen. 25+ jälkeen ei kannata enää erota jos haluaa ikäisensä (eli pari vuotta vanhemman) edes suhteellisen tasokkaan miehen. Tuossa vajaa kolmekymppisenä nimittäin kääntyy parisuhdemarkkinoiden tilanne nopeasti päälaelleen ja miehet, he jotka ovat pysyneet vauhdissa mukana (kiva ulkonäkö, tutkinto tai pari, oman alan työ, kaupunkimainen elämäntyyli), pääsevätkin poimimaan parhaat päältä. Moni ihan kaunis ja muutenkin kiva nainen jää jopa yksin ellei tyydy huomattavasti alle tasonsa vaikka vielä muutama vuosi aiemmin poikaystäväehdokkaita olisi ollut vähän joka nurkan takana.
30+ ikään asti voi rohkeasti erota jos pystyy tarvittaessa ottamaan toisella kierroksella olevan 40-50-v. miehen...
Ihme naisten uhkailua. "Jos et tee sitä ja tähän mennessä ja ja..." Kukaan tässä elämässä ei tiedä mitä tapahtuu. Jos nainen pysyy tasokkaana, niin mahdollisuudet esim. saman ikäiseen tasokkaaseen mieheen varmasti säilyy! Tai mikäs siinä, vaikka valitsis vaikka vähän nuoremmankin miehen... niinku aika monet nykyään tekee. Kemia on se mikä ratkaisee, ei ikä.
Kolmenkympin korvillahan tuo naiselle on, jos lapsia haluaa.
Mikäli siis haluaa kuitenkin rakentaa jokkinlaisen turvallisen suhteen, mihin lapset hankkisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitäkin minkä ikäistä miestä katsoo itselleen. 25+ jälkeen ei kannata enää erota jos haluaa ikäisensä (eli pari vuotta vanhemman) edes suhteellisen tasokkaan miehen. Tuossa vajaa kolmekymppisenä nimittäin kääntyy parisuhdemarkkinoiden tilanne nopeasti päälaelleen ja miehet, he jotka ovat pysyneet vauhdissa mukana (kiva ulkonäkö, tutkinto tai pari, oman alan työ, kaupunkimainen elämäntyyli), pääsevätkin poimimaan parhaat päältä. Moni ihan kaunis ja muutenkin kiva nainen jää jopa yksin ellei tyydy huomattavasti alle tasonsa vaikka vielä muutama vuosi aiemmin poikaystäväehdokkaita olisi ollut vähän joka nurkan takana.
30+ ikään asti voi rohkeasti erota jos pystyy tarvittaessa ottamaan toisella kierroksella olevan 40-50-v. miehen...
Ihme naisten uhkailua. "Jos et tee sitä ja tähän mennessä ja ja..." Kukaan tässä elämässä ei tiedä mitä tapahtuu. Jos nainen pysyy tasokkaana, niin mahdollisuudet esim. saman ikäiseen tasokkaaseen mieheen varmasti säilyy! Tai mikäs siinä, vaikka valitsis vaikka vähän nuoremmankin miehen... niinku aika monet nykyään tekee. Kemia on se mikä ratkaisee, ei ikä.
Mahdollisuudet voivat säilyä mutta eivät yhtä hyvinä. Opiskelijaikäinen mies on yleensä kiinnostava korkeintaan omanikäistensä tai vähän nuorempien silmissä. Kiva kolmekymppinen hyvässä työssä käyvä mies saa halutessaan 20-45-vuotiasta naista. Aiemmin nainen on joutunut kilpailemaan vain omaa ja paria muuta vuosikurssia vastaan. Nyt sitten vastassa onkin niin kymmenen vuotta nuorempia kuin kymmenen vuotta vanhempiakin naisia, niiden omanikäistensä lisäksi.
Oletko kuullut tarinaa vanhainkotiin joutuneesta parista, jolle oli järjestetty yhteinen huone. Siinä vaiheessa rouva oli riemastunut, että NYT ei enää tuon kanssa päivääkään!
Joskus on vaan parempi olla yksin. Ei siinä ole mitään niin pelottavaa, että ihan mikä äijänrähjä tahansa olisi parempi kuin yksinäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuullut tarinaa vanhainkotiin joutuneesta parista, jolle oli järjestetty yhteinen huone. Siinä vaiheessa rouva oli riemastunut, että NYT ei enää tuon kanssa päivääkään!
Joskus on vaan parempi olla yksin. Ei siinä ole mitään niin pelottavaa, että ihan mikä äijänrähjä tahansa olisi parempi kuin yksinäisyys.
Minulle ei ole mikään tragedia olla yksin. Se olisi, jos uskoisin tätä netin huutelua siitä, että olen "markkina-arvoton" puolet elämästäni. Yksineläminen ei ole mikään rangaistus. Epätoivoinen, yksinolon välttelyä varten aloitettu suhde olisi ainakin minulle.
Enkä tosiaan ole kokenut, että ikäiseni miehet eivät huolisi minua. Jos lakkaisivat huolimasta, kyseessä olisi ehkä jokin muu kuin ikä. Suurin osa pareista on aika saman ikäisiä keskenään, vaikka täällä saa lukea ihan muuta. :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitäkin minkä ikäistä miestä katsoo itselleen. 25+ jälkeen ei kannata enää erota jos haluaa ikäisensä (eli pari vuotta vanhemman) edes suhteellisen tasokkaan miehen. Tuossa vajaa kolmekymppisenä nimittäin kääntyy parisuhdemarkkinoiden tilanne nopeasti päälaelleen ja miehet, he jotka ovat pysyneet vauhdissa mukana (kiva ulkonäkö, tutkinto tai pari, oman alan työ, kaupunkimainen elämäntyyli), pääsevätkin poimimaan parhaat päältä. Moni ihan kaunis ja muutenkin kiva nainen jää jopa yksin ellei tyydy huomattavasti alle tasonsa vaikka vielä muutama vuosi aiemmin poikaystäväehdokkaita olisi ollut vähän joka nurkan takana.
30+ ikään asti voi rohkeasti erota jos pystyy tarvittaessa ottamaan toisella kierroksella olevan 40-50-v. miehen...
Ihme naisten uhkailua. "Jos et tee sitä ja tähän mennessä ja ja..." Kukaan tässä elämässä ei tiedä mitä tapahtuu. Jos nainen pysyy tasokkaana, niin mahdollisuudet esim. saman ikäiseen tasokkaaseen mieheen varmasti säilyy! Tai mikäs siinä, vaikka valitsis vaikka vähän nuoremmankin miehen... niinku aika monet nykyään tekee. Kemia on se mikä ratkaisee, ei ikä.
Mahdollisuudet voivat säilyä mutta eivät yhtä hyvinä. Opiskelijaikäinen mies on yleensä kiinnostava korkeintaan omanikäistensä tai vähän nuorempien silmissä. Kiva kolmekymppinen hyvässä työssä käyvä mies saa halutessaan 20-45-vuotiasta naista. Aiemmin nainen on joutunut kilpailemaan vain omaa ja paria muuta vuosikurssia vastaan. Nyt sitten vastassa onkin niin kymmenen vuotta nuorempia kuin kymmenen vuotta vanhempiakin naisia, niiden omanikäistensä lisäksi.
Ota huomioon, että miehet eivät ole ainuita joilta kysytyään. Miehet toki haluavat itseään nuoremman naisen, mutta naiset useimmiten ikäisensä miehen. Harva mies on niin tasokas, että 10 vuotta nuoremman naisen nappaaminen on niin helppoa.
Rakkaudessa ei oikein voi tehdä kompromisseja. Jos sopivaa miestä ei löydy, niin yksinelokin on vaihtoehto. Ja joskus voi jopa olla se parempi vaihtoehto.
Sen ymmärrän jos välttämättä haluaa lapsia ja perheen, niin silloin pitää olla mies katsottuna hyvissä ajoin ennen 30 ikävuotta, koska 35 ikävuoden jälkeen raskautuminen vaikeutuu. Mutta muuten en ryhtyisi stressaamaan asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitäkin minkä ikäistä miestä katsoo itselleen. 25+ jälkeen ei kannata enää erota jos haluaa ikäisensä (eli pari vuotta vanhemman) edes suhteellisen tasokkaan miehen. Tuossa vajaa kolmekymppisenä nimittäin kääntyy parisuhdemarkkinoiden tilanne nopeasti päälaelleen ja miehet, he jotka ovat pysyneet vauhdissa mukana (kiva ulkonäkö, tutkinto tai pari, oman alan työ, kaupunkimainen elämäntyyli), pääsevätkin poimimaan parhaat päältä. Moni ihan kaunis ja muutenkin kiva nainen jää jopa yksin ellei tyydy huomattavasti alle tasonsa vaikka vielä muutama vuosi aiemmin poikaystäväehdokkaita olisi ollut vähän joka nurkan takana.
30+ ikään asti voi rohkeasti erota jos pystyy tarvittaessa ottamaan toisella kierroksella olevan 40-50-v. miehen...
Ihme naisten uhkailua. "Jos et tee sitä ja tähän mennessä ja ja..." Kukaan tässä elämässä ei tiedä mitä tapahtuu. Jos nainen pysyy tasokkaana, niin mahdollisuudet esim. saman ikäiseen tasokkaaseen mieheen varmasti säilyy! Tai mikäs siinä, vaikka valitsis vaikka vähän nuoremmankin miehen... niinku aika monet nykyään tekee. Kemia on se mikä ratkaisee, ei ikä.
Mahdollisuudet voivat säilyä mutta eivät yhtä hyvinä. Opiskelijaikäinen mies on yleensä kiinnostava korkeintaan omanikäistensä tai vähän nuorempien silmissä. Kiva kolmekymppinen hyvässä työssä käyvä mies saa halutessaan 20-45-vuotiasta naista. Aiemmin nainen on joutunut kilpailemaan vain omaa ja paria muuta vuosikurssia vastaan. Nyt sitten vastassa onkin niin kymmenen vuotta nuorempia kuin kymmenen vuotta vanhempiakin naisia, niiden omanikäistensä lisäksi.
Minkä ikäinen mahdat olla? Voit toki olla vaikka 101-vuotias, mutta aika usein tuntuu siltä, että tänne ovat rantautuneet ylilauden yksisilmäiset pojat neuvomaan aikuisia. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitäkin minkä ikäistä miestä katsoo itselleen. 25+ jälkeen ei kannata enää erota jos haluaa ikäisensä (eli pari vuotta vanhemman) edes suhteellisen tasokkaan miehen. Tuossa vajaa kolmekymppisenä nimittäin kääntyy parisuhdemarkkinoiden tilanne nopeasti päälaelleen ja miehet, he jotka ovat pysyneet vauhdissa mukana (kiva ulkonäkö, tutkinto tai pari, oman alan työ, kaupunkimainen elämäntyyli), pääsevätkin poimimaan parhaat päältä. Moni ihan kaunis ja muutenkin kiva nainen jää jopa yksin ellei tyydy huomattavasti alle tasonsa vaikka vielä muutama vuosi aiemmin poikaystäväehdokkaita olisi ollut vähän joka nurkan takana.
30+ ikään asti voi rohkeasti erota jos pystyy tarvittaessa ottamaan toisella kierroksella olevan 40-50-v. miehen...
Ihme naisten uhkailua. "Jos et tee sitä ja tähän mennessä ja ja..." Kukaan tässä elämässä ei tiedä mitä tapahtuu. Jos nainen pysyy tasokkaana, niin mahdollisuudet esim. saman ikäiseen tasokkaaseen mieheen varmasti säilyy! Tai mikäs siinä, vaikka valitsis vaikka vähän nuoremmankin miehen... niinku aika monet nykyään tekee. Kemia on se mikä ratkaisee, ei ikä.
Mahdollisuudet voivat säilyä mutta eivät yhtä hyvinä. Opiskelijaikäinen mies on yleensä kiinnostava korkeintaan omanikäistensä tai vähän nuorempien silmissä. Kiva kolmekymppinen hyvässä työssä käyvä mies saa halutessaan 20-45-vuotiasta naista. Aiemmin nainen on joutunut kilpailemaan vain omaa ja paria muuta vuosikurssia vastaan. Nyt sitten vastassa onkin niin kymmenen vuotta nuorempia kuin kymmenen vuotta vanhempiakin naisia, niiden omanikäistensä lisäksi.
Ota huomioon, että miehet eivät ole ainuita joilta kysytyään. Miehet toki haluavat itseään nuoremman naisen, mutta naiset useimmiten ikäisensä miehen. Harva mies on niin tasokas, että 10 vuotta nuoremman naisen nappaaminen on niin helppoa.
Rakkaudessa ei oikein voi tehdä kompromisseja. Jos sopivaa miestä ei löydy, niin yksinelokin on vaihtoehto. Ja joskus voi jopa olla se parempi vaihtoehto.
Sen ymmärrän jos välttämättä haluaa lapsia ja perheen, niin silloin pitää olla mies katsottuna hyvissä ajoin ennen 30 ikävuotta, koska 35 ikävuoden jälkeen raskautuminen vaikeutuu. Mutta muuten en ryhtyisi stressaamaan asiasta.
"Rakkaudessa" juuri tehdään kompromisseja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitäkin minkä ikäistä miestä katsoo itselleen. 25+ jälkeen ei kannata enää erota jos haluaa ikäisensä (eli pari vuotta vanhemman) edes suhteellisen tasokkaan miehen. Tuossa vajaa kolmekymppisenä nimittäin kääntyy parisuhdemarkkinoiden tilanne nopeasti päälaelleen ja miehet, he jotka ovat pysyneet vauhdissa mukana (kiva ulkonäkö, tutkinto tai pari, oman alan työ, kaupunkimainen elämäntyyli), pääsevätkin poimimaan parhaat päältä. Moni ihan kaunis ja muutenkin kiva nainen jää jopa yksin ellei tyydy huomattavasti alle tasonsa vaikka vielä muutama vuosi aiemmin poikaystäväehdokkaita olisi ollut vähän joka nurkan takana.
30+ ikään asti voi rohkeasti erota jos pystyy tarvittaessa ottamaan toisella kierroksella olevan 40-50-v. miehen...
Ihme naisten uhkailua. "Jos et tee sitä ja tähän mennessä ja ja..." Kukaan tässä elämässä ei tiedä mitä tapahtuu. Jos nainen pysyy tasokkaana, niin mahdollisuudet esim. saman ikäiseen tasokkaaseen mieheen varmasti säilyy! Tai mikäs siinä, vaikka valitsis vaikka vähän nuoremmankin miehen... niinku aika monet nykyään tekee. Kemia on se mikä ratkaisee, ei ikä.
Mahdollisuudet voivat säilyä mutta eivät yhtä hyvinä. Opiskelijaikäinen mies on yleensä kiinnostava korkeintaan omanikäistensä tai vähän nuorempien silmissä. Kiva kolmekymppinen hyvässä työssä käyvä mies saa halutessaan 20-45-vuotiasta naista. Aiemmin nainen on joutunut kilpailemaan vain omaa ja paria muuta vuosikurssia vastaan. Nyt sitten vastassa onkin niin kymmenen vuotta nuorempia kuin kymmenen vuotta vanhempiakin naisia, niiden omanikäistensä lisäksi.
Ota huomioon, että miehet eivät ole ainuita joilta kysytyään. Miehet toki haluavat itseään nuoremman naisen, mutta naiset useimmiten ikäisensä miehen. Harva mies on niin tasokas, että 10 vuotta nuoremman naisen nappaaminen on niin helppoa.
Rakkaudessa ei oikein voi tehdä kompromisseja. Jos sopivaa miestä ei löydy, niin yksinelokin on vaihtoehto. Ja joskus voi jopa olla se parempi vaihtoehto.
Sen ymmärrän jos välttämättä haluaa lapsia ja perheen, niin silloin pitää olla mies katsottuna hyvissä ajoin ennen 30 ikävuotta, koska 35 ikävuoden jälkeen raskautuminen vaikeutuu. Mutta muuten en ryhtyisi stressaamaan asiasta.
"Rakkaudessa" juuri tehdään kompromisseja...
Höpöpöpö. Et voi päättää ketä rakastat. Jos valitsee kumppanin vain sillä perusteella että kumppani pitää olla, niin silloin toki suhteessa tehdään kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitäkin minkä ikäistä miestä katsoo itselleen. 25+ jälkeen ei kannata enää erota jos haluaa ikäisensä (eli pari vuotta vanhemman) edes suhteellisen tasokkaan miehen. Tuossa vajaa kolmekymppisenä nimittäin kääntyy parisuhdemarkkinoiden tilanne nopeasti päälaelleen ja miehet, he jotka ovat pysyneet vauhdissa mukana (kiva ulkonäkö, tutkinto tai pari, oman alan työ, kaupunkimainen elämäntyyli), pääsevätkin poimimaan parhaat päältä. Moni ihan kaunis ja muutenkin kiva nainen jää jopa yksin ellei tyydy huomattavasti alle tasonsa vaikka vielä muutama vuosi aiemmin poikaystäväehdokkaita olisi ollut vähän joka nurkan takana.
30+ ikään asti voi rohkeasti erota jos pystyy tarvittaessa ottamaan toisella kierroksella olevan 40-50-v. miehen...
Ihme naisten uhkailua. "Jos et tee sitä ja tähän mennessä ja ja..." Kukaan tässä elämässä ei tiedä mitä tapahtuu. Jos nainen pysyy tasokkaana, niin mahdollisuudet esim. saman ikäiseen tasokkaaseen mieheen varmasti säilyy! Tai mikäs siinä, vaikka valitsis vaikka vähän nuoremmankin miehen... niinku aika monet nykyään tekee. Kemia on se mikä ratkaisee, ei ikä.
Mahdollisuudet voivat säilyä mutta eivät yhtä hyvinä. Opiskelijaikäinen mies on yleensä kiinnostava korkeintaan omanikäistensä tai vähän nuorempien silmissä. Kiva kolmekymppinen hyvässä työssä käyvä mies saa halutessaan 20-45-vuotiasta naista. Aiemmin nainen on joutunut kilpailemaan vain omaa ja paria muuta vuosikurssia vastaan. Nyt sitten vastassa onkin niin kymmenen vuotta nuorempia kuin kymmenen vuotta vanhempiakin naisia, niiden omanikäistensä lisäksi.
Ota huomioon, että miehet eivät ole ainuita joilta kysytyään. Miehet toki haluavat itseään nuoremman naisen, mutta naiset useimmiten ikäisensä miehen. Harva mies on niin tasokas, että 10 vuotta nuoremman naisen nappaaminen on niin helppoa.
Rakkaudessa ei oikein voi tehdä kompromisseja. Jos sopivaa miestä ei löydy, niin yksinelokin on vaihtoehto. Ja joskus voi jopa olla se parempi vaihtoehto.
Sen ymmärrän jos välttämättä haluaa lapsia ja perheen, niin silloin pitää olla mies katsottuna hyvissä ajoin ennen 30 ikävuotta, koska 35 ikävuoden jälkeen raskautuminen vaikeutuu. Mutta muuten en ryhtyisi stressaamaan asiasta.
Eivät miehet yleensä halua paljon nuorempaa naista ainakaan vielä 30+ iässä. Sen sijaan tavismies saa todennäköisesti tasokkaamman omanikäisensä naisen 30+ korkeakoulutettuna kuin olisi saanut 20-v. opiskelijana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitäkin minkä ikäistä miestä katsoo itselleen. 25+ jälkeen ei kannata enää erota jos haluaa ikäisensä (eli pari vuotta vanhemman) edes suhteellisen tasokkaan miehen. Tuossa vajaa kolmekymppisenä nimittäin kääntyy parisuhdemarkkinoiden tilanne nopeasti päälaelleen ja miehet, he jotka ovat pysyneet vauhdissa mukana (kiva ulkonäkö, tutkinto tai pari, oman alan työ, kaupunkimainen elämäntyyli), pääsevätkin poimimaan parhaat päältä. Moni ihan kaunis ja muutenkin kiva nainen jää jopa yksin ellei tyydy huomattavasti alle tasonsa vaikka vielä muutama vuosi aiemmin poikaystäväehdokkaita olisi ollut vähän joka nurkan takana.
30+ ikään asti voi rohkeasti erota jos pystyy tarvittaessa ottamaan toisella kierroksella olevan 40-50-v. miehen...
Ihme naisten uhkailua. "Jos et tee sitä ja tähän mennessä ja ja..." Kukaan tässä elämässä ei tiedä mitä tapahtuu. Jos nainen pysyy tasokkaana, niin mahdollisuudet esim. saman ikäiseen tasokkaaseen mieheen varmasti säilyy! Tai mikäs siinä, vaikka valitsis vaikka vähän nuoremmankin miehen... niinku aika monet nykyään tekee. Kemia on se mikä ratkaisee, ei ikä.
Mahdollisuudet voivat säilyä mutta eivät yhtä hyvinä. Opiskelijaikäinen mies on yleensä kiinnostava korkeintaan omanikäistensä tai vähän nuorempien silmissä. Kiva kolmekymppinen hyvässä työssä käyvä mies saa halutessaan 20-45-vuotiasta naista. Aiemmin nainen on joutunut kilpailemaan vain omaa ja paria muuta vuosikurssia vastaan. Nyt sitten vastassa onkin niin kymmenen vuotta nuorempia kuin kymmenen vuotta vanhempiakin naisia, niiden omanikäistensä lisäksi.
Ota huomioon, että miehet eivät ole ainuita joilta kysytyään. Miehet toki haluavat itseään nuoremman naisen, mutta naiset useimmiten ikäisensä miehen. Harva mies on niin tasokas, että 10 vuotta nuoremman naisen nappaaminen on niin helppoa.
Rakkaudessa ei oikein voi tehdä kompromisseja. Jos sopivaa miestä ei löydy, niin yksinelokin on vaihtoehto. Ja joskus voi jopa olla se parempi vaihtoehto.
Sen ymmärrän jos välttämättä haluaa lapsia ja perheen, niin silloin pitää olla mies katsottuna hyvissä ajoin ennen 30 ikävuotta, koska 35 ikävuoden jälkeen raskautuminen vaikeutuu. Mutta muuten en ryhtyisi stressaamaan asiasta.
"Rakkaudessa" juuri tehdään kompromisseja...
Höpöpöpö. Et voi päättää ketä rakastat. Jos valitsee kumppanin vain sillä perusteella että kumppani pitää olla, niin silloin toki suhteessa tehdään kompromisseja.
Kompromissisuhteet lienevät helpommin lyhytikäisiä.
Miesten menekki kyllä kasvaa vanhemmiten. Mutta en kyllä näe omassa lähipiirissäni mitään joukkoinvaasiota, jossa nelikymppisillä naisilla olisi "vanha" mies ja/tai olisivat yksin. Täma on taas av:ta, jossain ne kaikki mallinaiset ja tavismiehet piileksivät mutta ei ole tullut vastaan. :D
Itselle tosiaan kelpaa vähemmän koulutettu mies eikä tarvitse olla komea, muut asiat ratkaisevat. Ei ole ollut menekistä pulaa.
N40