En kestä elämääni enää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kerro ap tähän kaikki ongelmasi mitä sinulla on, niin voin vastata jokaiseen ehdotuksen sinulle, miten voit muuttaa elämääsi!

Olet ihana :D 

No, mulla on sillätavalla huonot lähtökohdat elämään että vanhemmat eivät oikein pitäneet huolta ruoasta tai muista terveyteen liittyvistä asioista. Olin todella alipainoinen lapsena/nuorena. Äiti joi ja tupakoi kun oli raskaana. Olen tavallista tyhmempi ja tietämättömämpi joillakin elämän osa-alueilla. Olen jollain tavalla jälkeenjäänyt, en osaa selittää. Olen kauhean naiivi, vaikka tiedostan sen niin en osaa muuttaa sitä. Monet ihmiset ovat sanoneet mulle että "onko sulla joku kehityshäiriö?" tai "voi sä olet niin hellyyttävä, kun sulla on toi häiriö", vaikkei mulle ole koskaan mitään kyllä todettu.

En myöskään saanut kunnon koulutusta tehtyä, koska mielenterveyden ongelmat alkoivat jo varhaisteininä. En tiedä mikä mulle silloin tuli, mutta en esimerkiksi pystynyt muistamaan mitä 5 sekuntia sitten tapahtui, multa myös irtosi kynsiä ja hiuksia lähti päästä. Liittynee huonoon ravitsemustilaan. Olin myös erittäin masentunut. Vaihdoin koulua, mutta uudet opettajat vaan ajattelivat että en vaan ota koulua tosissaan ja että olen taakka.

Olen nyt yrittänyt käydä iltalukiota ja tehdä (siivous)töitä, mutta rankkaa on. Lopetin iltalukionkin kesken pariksi vuodeksi, mutta nyt aloitin taas.

Miehen kanssa ei mene kovin hyvin, kerroin hänelle alkuun taustoistani, ja siitä että herään yöllä 1-3 kertaa normaalisti. Ja kun herään niin mua ahdistaa ja on joku paniikkikohtaus käynnissä. Se johtaa yleensä siihen että olen vihainen jostain aivan turhasta. Me ollaan nyt oltu yhdessä 2 vuotta, mutta en tiedä että jatketaanko me enää. Noita paniikkikohtauksia ei tule vain öisin, vaan saan jotain raivokohtauksia ihan päivälläkin. Tai vaihtoehtoisesti ahdistaa niin paljon että vaan istun sohvalla valittaen, enkä pysty tekemään mitään. Mies on sanonut ettei tiedä että rakastaako enää, en tiedä minkä vuoksi mutta todennäköisesti koska mun kanssa oleminen on todella vaikeaa.

Kertomasi perusteella en näe mitään syytä miksi et jatkossa löytäisi parempaa ihmissuhdetta. Etsi hyvä lääkäri joka tarjoaa muutakin kuin pillereitä. Lue eri julkaisuja jos löytäisit niistä apua.

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin koen olevani yhteiskunnalle sellainen taakka, että paras asia, mitä voin tehdä täällä, on päättää oma elämä, koska kulutan vain niukkoja resursseja. Olen saanut ihan laadukasta hoitoa, mutta se ei selvästikään riitä minua oireettomaksi ja takaisin työelämään. Psyykkisten ongelmien lisäksi alkaa olla myös fyysisiä vaivoja, esim. metabolinen oireyhtymä kolkuttelee ovella ylipainon vuoksi. Minusta meille epäkelvoille pitäisi sallia eutanasia, itsenäiset ratkaisut voivat johtaa esim. vammautumiseen. Tämä tuntuu olevan päättäjienkin tahto, että häviäisimme täältä häiritsemästä parempia ihmisiä.

Höh, älä ajattele itseäsi taakkana, tuskin sinun hoitamiseesi käytettävät varat ovat niin älyttömän suuria. Eikä kaikkea voi eikä pidä mitata rahassa. Älä pidä itseäsi huonompana kuin muut, koska et ole. Entäpä jos auttaisit vaikka muita samanlaisen sairauden kokeneita, aluksi vaikka täällä keskustelupalstoilla.

Aika myös saattaa parantaa, joten toivoa vielä on!