Lue keskustelun säännöt.
Sydämeen sattuu lapsen yksinäisyys
27.09.2016 |
Lapseni vaihtoi luokkaa tänä syksynä. Vaihtoi painoitusopetukseen samassa koulussa kuin missä kävi aiemmatkin luokat.
Nyt on todennut, ettei entiset luokkakaverit enää ota leikkiin ja uudet luokkakaverit on jo porukoissa. Lapsi itkee illat ja on ahdistunut, kun ei tiedä, mitä tekisi välitunnilla.
On aktiivisesti kysellyt eri porukoihin mukaan. Pääsee kyllä leikkiin, mutta kokee ettei kuulu porukkaan ja esim. saa huonommat roolit tms. On lopettanut myös vapaa-ajalla kavereiden kyselyn. Lukee ja piirtää vain sisällä.
Olen niin huolissani. Miten pystyisin auttamaan pientä 9-vuotiastani? Olen toivottanut kaikki kaverit meille tervetulleiksi. Yhdessä tehdään asioita, mutta ei äiti korvaa kavereita.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoittaa painoitusopetus?
En valitettavasti osaa auttaa tilannettanne. Milloin lapsella on synttärit, sinne nyt ainakin voi kutsua uusia luokkalaisia jos ryhmäytyisi paremmin heihin. Entä uusi harrastus ja aivan uusia koulun ulkopuolisia ystäviä?
Kuule! Ajattele positiivisesti. Tuo tuossa iässä opittu lukeminen ja piirtely kantaa pitkälle!! Itse tein/koin saman ikävaiheen ja kohta julkaisen esikoisromaanini. Ja vaikka hänestä ei tulisi kirjailijaa tai kuvataiteilijaa, hänellä on valtava voimavara sisällään, koko loppuelämää ajatellen. Kannusta ja tue noihin juttuihin, mitä tekee ja siten vahvista sitä valoa, mitä lapsesi nyt näemmä hyvin omaehtoisesti imee omista asioistaan. Älä murehdi. Kaikella on tarkoituksensa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti löytää edes sen yhden ystävän. Itse olen aina ollut se yksinäinen lapsi. Alakoulusta aina lukioon ja työelämään asti. Edelleen olen yksin. Nuorempana se vaivasi mieltä nyt olen jo tyytynyt olemaan yksin enkä oikeastaan enää edes kaipaa ystäviä. Eläimet ovat olleet aina ystäviä, ihmiset ovat niin hannkalia. En osaa miellyttää ja olla mielenkiintoinen.
Hirveä tilanne :( oletko puhunut opettajalle asiasta? Niitä lapsia pitäisi vähän ohjailla paremmin vastaanottamaan uusi luokkalainen. Näin ohjeistan jo päiväkodissa lapsia Jos ryhmään on tulossa uusi lapsi. Eli ennakkoon sovitaan että häntä kysytään leikkeihin mukaan ja ollaan ystävällisiä. Tämän pitäisi toteutua myös kouluissa ja niin ettei kyseinen lapsi ole paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyisikö ainakin vapaa-ajalle kaveria jostain harrastuksesta tai sit oliko esim. MLL:llä niitä sivuja, missä äidit etsi kaveria itselleen tai lapselle? Mistä päin te olette ja mistä lapsesi tykkää? Löytyisikö ehkä jopa tätä kautta tän ketjun avulla joku kaveri?
Tietäisivätkö opettaja tai muut opet koulussa olisiko siellä joku toinen yksinäinen vailla kaveria? Entä olisiko kouluun mahdollista perustaa joku "tukikaveritoiminta" tai vastaava ja lapsesi voisi lähteä siihen mukaan ns. perustajan / tukikaverin roolissa? Muistelisin, että jotain tämmöisiä jossain oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vähän samanlaista pojalla, että koulussa ja välitunnilla oli mukana mutta koulun jälkeen ei ollutkaan kavereita tai jos oli niin usein tuntui että hän oli vasta viimeinen vaihtoehto. Samoin tein pojalle ja kavereiden vanhemmille selväksi että meille saa kaverit tulla. Tuntui että silti oli vaikea päästä porukkaan. Parhaaksi keinoksi olen nyt huomannut sen, että menemme yhdessä/ koko perheen kesken pojan koululle tai leikkipuistoon ym. Usein siellä on joku luokkakaveri tai muu tuttu ja siinä lähes aina poika pääseekin mukaan futikseen tai Pokémon-juttuihin ym. Se tuntuu olevan helpompaa kun se käy vähän niin kuin vahingossa. Ja on vaikeampi sanoa "Et pääse mukaan" kun toinen seisoo siinä edessä kuin jos vaikka soittaa.
Järjestettiin myös synttärit joille kutsuttiin kaikki oman ja rinnakkaisluokan pojat ja sekin on auttanut.
Ymmärrän sua tosi hyvin, olin itsekin pojan koko tokaluokan tosi ahdistunut kun näin miten hukassa poika oli.
Tsemppiä!
5 jatkaa vielä. Toi herkkyyskausi on luovuuden kehityksen kannalta tosi olennainen. Ja sen kannalta, että sopeutuu myöhemminkin elämässä vaihteleviin tilanteisiin. Älä kiinnitä huomiota liikaa kaverisuhteisiin, sosiaalisuuteen... Lapsi kyllä muodostaa kyllä ennen pitkää suhteen johonkin henkilöön. Voi olla, että hänellä on sen jälkeen yksi sydänystävä, mutta turhaa jännität. Asiat menee painollaan. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna tilanteelle aikaa. Kannusta lastasi ja tue häntä, mutta samalla anna asioille aikaa tapahtua.
Me muutimme just ennen ekaluokan alkua. Vanhalla asuinpaikalla lapsemme oli tosi suosittu kaveri. Ekaluokan alkaessa oli sitten tietty porukan ulkopuolella. Koki yksinäisyyttä ja asiasta puhuttiin paljon kotona. Yritin kannustaa lasta pyrkimään leikkeihin mukaan ja vakuuttelin hänelle, että kavereita kyllä löytyy. Sydämeni pakahtui ilosta, kun lapsi keväällä sanoi "äiti, sä olit oikeassa. Nyt mulla on jo paljon kavereita".
Kyllä se siitä... Ymmärrän, että sinua surettaa lapsesi puolesta, niin suretti minuakin.
Vierailija kirjoitti:
Anna tilanteelle aikaa. Kannusta lastasi ja tue häntä, mutta samalla anna asioille aikaa tapahtua.
Me muutimme just ennen ekaluokan alkua. Vanhalla asuinpaikalla lapsemme oli tosi suosittu kaveri. Ekaluokan alkaessa oli sitten tietty porukan ulkopuolella. Koki yksinäisyyttä ja asiasta puhuttiin paljon kotona. Yritin kannustaa lasta pyrkimään leikkeihin mukaan ja vakuuttelin hänelle, että kavereita kyllä löytyy. Sydämeni pakahtui ilosta, kun lapsi keväällä sanoi "äiti, sä olit oikeassa. Nyt mulla on jo paljon kavereita".
Kyllä se siitä... Ymmärrän, että sinua surettaa lapsesi puolesta, niin suretti minuakin.
Sä olet ihana äiti ❤!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, harrastuksia on kaksi. Toinen täysin uusi. Kevällä loppui harrastus, jossa kävi entisen luokkakaverin kanssa. Eikä löydä enää yhteistä tämän harrastuskaverin kanssa.
"Huonommat roolit" lapseni mukaan on, että hänelle annetaan tehtävä, esim ole sä tuomari, kun muut tekee temppuja/hyppyjä. Tai hänelle osoitetaan pienempi paikka sivusta, kun leikkivät eläinleikkiä. Muualle ei voi tulla, kun kaikki muu tila on jo varattu tms.
Ja itseasiassa lapsella on kirjekaveri toisella puolella Suomea, perhetuttu.
On ollut pitempään allapäin ja nyt parina iltana käynyt avautumaan ja kertonut, miten yksinäiseltä tuntuu etenkin välitunneilla, kun ei kuulu mihinkään. Sillä en ole vielä ehtinyt kouluun tms. ottaa yhteyttä. Halusin nyt aluksi vaan johonkin kirjoittaa.
AP
Painoitusopetus =erikoisluokka, esim musiikkiluokka yms.
Voi pientä, urheaa koululaista. <3
Mä tein niin, että kun lapseni synttärit oli ajankohtaiset, ne vietettiin kalliissa teemapaikassa ja yllätys yllätys, lähes kaikki kutsutut tuli paikalle. Ei ehkä lapseni vuoksi, mutta koska he pääsivät ilmaiseksi suosittuun paikkaan.
Nämä lapset vuorostaan sitten kutsuivat oman lapseni heidän juhliinsa myöhemmin.
Kutsun myös lapsia meille kotiin ja pyrin olemaan aktiivisesti "taustatoimijana."
Lapsen yksinäisyys on sydäntä särkevää. Lohdutuksena voin sanoa, että vaikka mulla oli yksinäiset kouluvuodet, paljon kiusaamista ja syrjimistä ja välitunteja kammosin, niin kai siksikin minusta kasvoi oman tien kulkija. Aikuisiällä siitä on ollut silkkaa hyötyä, että osaan toimia yksinkin. Yksinäisyyttä hyvin harvoin. Loneliness on enemminkin solitude.
Paljon tsemppiä!
Oletko keskustellut opettajan kanssa?
Kiitos tsempeistä.
Eiköhän tästä nousta. Yritän kannustaa tyttöä porukoihin, mutta olla kuitenkin vauhkoamatta/ tyrkyttämästä asiaa koko ajan. Vaikeaa.
Ja tätä lapsen yksinäisyyden tunnetta pohtiessani huomaan, että ei ole omena pudonnut kauas puusta. Minäkin kirjoitan palstalle, kun huomaan, ettei oikein ole ketään, kenen kanssa tällaista asiaa jakaa...
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tsempeistä.
Eiköhän tästä nousta. Yritän kannustaa tyttöä porukoihin, mutta olla kuitenkin vauhkoamatta/ tyrkyttämästä asiaa koko ajan. Vaikeaa.
Ja tätä lapsen yksinäisyyden tunnetta pohtiessani huomaan, että ei ole omena pudonnut kauas puusta. Minäkin kirjoitan palstalle, kun huomaan, ettei oikein ole ketään, kenen kanssa tällaista asiaa jakaa...
Mäkin olen yrittänyt toimia varovasti ja vauhkoamatta, etten tee yksin olemisesta mitään mörköä. Yritän sanoa ettei kaikki muutkaan koko aikaa ole kavereiden kanssa, että joku muukin varmaan on kaveria vailla ja kyse on vaan siitä ettei tiet ole vielä kohdanneet. Yrin myös itse aktiivisesti ehdottaa "leikkitreffejä" (en siis keksi muuta sanaa sille kun futiskentän vierellä muiden äitien kanssa jutellessa ehdotan että haluaisiko Jimi/Teemu/Nicolas tulla meille joku päivä) muidenkin kuin luokkakavereiden kanssa.
Mutta niin etten ole itse paniikissa, vauhkoa tai tyrkytä. Hyvin se menee!
Tsemppaat vaan menemään mukaan juttuihin ja pyytämään kivoja tyyppejä vaikka yksitellen teille kyläilemään. Ja hanki lapselle vaikka kirjekaveri, jos hänestä tuntuu että lisää kavereita voisi olla? :)