Otin 1 v 10-kuiselta tutin pois...

ja unitutti suoraan sanottuna helpottaa tätä kaaosta. Kun talossa on vielä vauvakin. vielä ei ole uskallettu ottaa pois... Mutta suunnitelmissa kyllä...

ei sitä enää kannata takaisinkaan vetää =). Ole myötätuntoinen, mutta jämäkkä.

Se menee parissa päivässä ohi.

Kevyt taputtelu pakaraan.

Hyräily.

Kädestä kiinni pitäminen.

Unilelun laittaminen kainaloon.





Ota joku keino käyttöösi, jota aina toistat. Lapsi ei opi rauhoittumaan, jos joka päivä tekee eri päiväunirutiinit.

Tärkeintä kuitenkin on, että itse olet rauhallinen!

Olen ihan hilkulla viedä tutin lapselle takaisin. Onko se nyt niin kamalaa, jos se tuon ikäisellä on vielä "unikaverina"? Päivällä ei sitä kaipaa millään lailla... Moraalista tukea, kiitos!

Tyhmäähän tässä enää olisi perääntyä. Toivottavasti ei kestä paria päivää pitempään.

Tai no, en tiedä, meillä otettin tutti pois, kun poika alkoi selkeästi itse hylkimään sitä 2-vuotiaana. Ekana iltana se vaan jutteli sängyssä tavallista pitempään, muttei yhtä ainoaa itkua päästänyt.



Toisaalta tutti oli käytössä vain nukkumaan mentäessä.

Jos nyt annat tutin takaisin kun lapsi huutanut tunnin niin seuraavan kerran huutaa vielä kovempaa ja kauemmin, koska muistaa että kun tarpeeksi huusi sai tutin takaisin.



Eli sikäli kannattaa pysyä päätöksessä.



Meillä käynnissä tuttipullosta vieroitus, lapsella ikää 1v8kk ja pääni pidän, tämänikäinen kun pärjää ilmankin. Mitään isoja huutoja ei ole tullut, mutta pientä itkua ja koko-ajan-vikinää ilmassa vaikka aikaisemmin pullo ollut käytössä vain unille mennessä.



Zemppiä! Eka päivä yleensä vaikein, seuraavina jo helpottaa...silitettele, paijaa, pidä lähellä, tarjoa välillä vettä jos huutaa pitkään koska tulee jano, anna lempilelu kainaloon, yritä saada rauhoittumaan heijaamalla, rattaissa, sylissä tms. Jos päiväuni ei tänään tule, ei maailma siihen kaadu, huomenna saattaa nukahtaa jo paljon helpommin...

Pelkäänpä, että jaksaa möykätä vaikka koko ensi yön, jos niikseen tulee. Äiti sen sijaan on huomattavasti heikkotahtoisempi. Mies tulee onneksi kotiin puolen tunnin päästä, joten saa sitten jatkaa.



Taidan käydä kohta hakemassa tytön pois sängystä. Enää ei onneksi huuda, juttelee leluilleen, mutta ei tietoakaan nukahtamisesta...

Tunti ja kolme varttia ähräämistä, huutoa ja pyörimistä ja sen jälkeen makkarista kuuluu :"Kakka tuli!". Ja niinpä teki. No, illalla otetaan uusi matsi...



Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville!

Meillät toiminut kahdella lapsella, kun olen nipsaissut saksilla tutin pään pois. Molemmat olivat noin 1v5kk ja ymmärsivät, kun sanottiin ja näytettiin, että tutti on rikki, ei voi enää syödä. Muutama päivä oli hankalampaa nukahtaa, mutta nopeasti tutti unohtui.

Meillä lapset luopuivat siitä itsenäisesti. Usein nappasin tutin kyllä piiloon kun lapsi ei sitä muistanut.

Pienihän lapses vielä on, ja saattaa vähän myöhemmin luopua ihan rauhallisin melin tutistaan.

Meillä esikoisella ei ollut tuttia ollenkaan - ei huolinut. Kuopus taas oli oikea tuttiaddikti (ja syy miksi otin tutin pois). Tarkoituksena oli, että sitä käytettäisiin vain nukahtamisen helpottamiseen, mutta tämä tättähäärä kyseli loppujen lopuksi koko ajan tutin perään ja kävi, reppana, tiskikaapin alla hokemassa, että anna tutti, anna tutti... =) Oli oikeasti riippuvuussuhde, pitäisköhän muuten huolestua jatkon kannalta?



Mutta siis meillä meni tosiaan ihan kahden päivän päikkärihuudoilla, illalla ei yllättäen kaivannut tuttia ollenkaan. Kahden päivän jälkeen ei ollut tutista tietoakaan. Ja olin siis myötätuntoinen, mutta pysyin päätöksessäni vaikka ekana päivänä kirpaisikin se lohduton itku. Aikamoista päättämättömyyttä olisin mielestäni osoittanut lapselleni, jos olisin toisena päivänä antanut tutin takaisin, hyi kauhistus. Se kun ei ole mikään elämän välttämättömyys ja rakas unikaverikin löytyi kainalosta.

t:kolmonen

On otettu pois hieman alle 2 v, 2,5 v ja yhdeltä vielä vanhempana ja addiktio tuttiin senkuin kasvoi. Eli tällaisen kokemuksen omaavana kyllä lämpimästi suosittelen, että olet sitkeä, etkä enää tässä vaiheessa anna tuttia (siis illalla). Hyvä päätös, pysy siinä. Vieroittaminen ja nukkumaan opettele (tai nukahtaminen) kestää joitakin päiviä, mutta yllättävän nopsaan se menee!

ja meni paremmin kuin hyvin. Ei kyllä tosiaan syönytkään sitä kuin unilla. Selitin, että laitetaan tutit pussiin ja viedään vauvoille. Yhden kerran parkaisi kun laitoin tuttipussin kaappiin, mutta se meni nopeasti ohi. Sen jälkeen ei oo kertaakaan kysellyt. Nukahtamiseen menee kyllä selvästi kauemmin kuin aikaisemmin, mutta eiköhän se ohi mene.



Ootko selittänyt lapselle, että ei saa enää tuttia? Mä sanoin että nyt on meidän pojasta kasvanut iso poika eikä isot pojat syö enää tuttia. Sitten otettiin sen kunniaksi jätskit. Sitten koko päivä ihailtiin vaan mitä kaikkea ison pojan juttuja poika osaa, ja jätkä oli itsekin tosi ylpeä itsestään.



Meillä toimi noin! Toivottavasti löydätte jonkun teille sopivan keinon.

olisitte yhdessä lahjoittaneet sen vaikka keijulle johonkin purkkiin. Ja hän olisi saanut tilalle jonkun lelun. Keiju vaihtoi sen tutin leluun. Meilä toimi ilman huutoa

Lähetimme Pikkukakkosen tuttiritarille esikoisen tutit. Sai jonkin hienon palkinnon siitä kun oli niin iso, ettei enää tuttia tarvinnut. Samoin ajattelin tämän pienemmän kohdalla tehdä. Sujuu paljon helpommin kun lapsi itse luopuu tutista.