Millaiseen tilanteeseen sait ensimmäisen lapsesi?

Nostan!

Lapsen syntymähetkellä olin juuri valmistunut lakimies vailla töitä. Mies oli määräaikaisesti töissä urheiluseuran valmentajana ja opiskeli vielä lisäksi. Asuimme vuokralla.

Sain oman alani töitä äitiysloman jälkeen ja kaikki on nyt kaksi vuotta myöhemmin mallillaan, vaikka lähtökohta oli haastava.

Molemmat yli 30v, molemmat valmistuneet yliopistolta, molemmilla vakituinen työpaikka. Omistusastunto (rivari). Naimisissa siinä vaiheessa 3v, yhdessä oli oltu 10v.   

Olimme yli 30v, yhdessä olimme olleet kolme vuotta ja ostaneet juuri oman asunnon. Molemmilla oli vakituinen työpaikka ja yliopisto-opiskelut päätöksessä.

Yliopistossa opiskelijana, alempi korkeakoulututkinto valmiina mutta ylemmästä puuttui muutama kurssi ja gradu. Raskaaksi tullessa mies myös vielä samassa yliopistossa opiskelijana, mutta teki lopputyötä, valmistui ja sai vakityöpaikan ennen lapsen syntymää. Asuttiin vuokralla kerrostalossa ja nyt muutetaan omaan rivariin kun lapsi 5 kk. Minä kotona lapsen kanssa ja yritän suorittaa puuttuvia opintoja (helpommin sanottu kuin tehty..). Mies lapsen syntymän hetkellä 25-vuotias, minä 26-vuotias. 

Olin 27-vuotias ja naimisissa (mieheni oli 31v). Vakituinen työ molemmilla. Asuttiin vuokralla koiran kanssa.

Nyt odotamme toista lasta ja täytän 30 vuotta lasketun ajan tienoilla. Asumme nyt omakotitalossa koiran kanssa. Ja edelleen vakityöt molemmilla.

Näköjään alapeukkuja satelee, miksiköhän? No minä toivotan onnea yritykseen. Vinkiksi: jonkinlaista puskurirahaa kannattaa kerätä ennen vauvan syntymää, se on aina hyödyllistä.

Vierailija kirjoitti:

Näköjään alapeukkuja satelee, miksiköhän? No minä toivotan onnea yritykseen. Vinkiksi: jonkinlaista puskurirahaa kannattaa kerätä ennen vauvan syntymää, se on aina hyödyllistä.

Joku alapeukuttaa kaikki muut paitsi ne, jossa molemmilla oli vakituinen työ. Sehän on se tärkein edellytys nykypäivän yt-Suomessa. Ei esimerkiksi tasapainoinen, rakastava ja toimeentuleva koti.

Mä olin myös 21 ja mies 22, kun tulin raskaaksi. Ostettiin okt ja mies remppasi sen ennen kuin muutettiin siihen jouluksi.

Molemmat oltiin vakitöissä ja kaksi koiraa. 😊

Lapsi syntyi, kun olin täyttänyt 22 v. Aivan ihanaa aikaa!

Meillä oli melko samanlainen tilanne ensimmäinen lapsen kohdalla kuin teilläkin :) Omistusasuntoa ei silloin vaan ollut.

Oltiin 26 ja 28 vuotiaita. Mulla oli vakityö, miehellä opiskelut loppusuoralla. Vuokralla asuttiin kaksiossa. Siitä sitten muutettiin parin vuoden päästä omaan rivitaloasuntoon jossa asuessa syntyivät kaksi nuorempaa lastamme.

Akateemiset loppututkinnot molemmilla, vakituiset työpaikat, omistusasuntoja kaksi ja muuta varalisuutta ja ikää molemmilla 40+.

Itse olin valmistunut amk:sta ja tein töitä määräaikaisessa työsuhteessa. Miehellä oli ammatti, mutta työskenteli yrittäjänä ihan muulla alalla, kuin mihin oli koulutus. Itse olin 27v ja mies 25v, kun esikoinen syntyi. Asuimme omassa rivarinpätkässä. 

Nykyään esikoinen käy jo lukiota. Mies opiskeli diplomi-insinööriksi, lapsia syntyi kaksi lisää ja talonkin rakensimme. Miehen kanssa olemme molemmat vakituisissa työsuhteissa. 

Olin 25-vuotias, mies vähän vanhempi. Meillä kummallakin oli vakituinen työ ja vuosi aiemmin ostettu asunto. Äitiysloman loputtua minun työpaikka oli mennyt, joten taloustilanne muuttui himpan haastavammaksi.

Pari vuotta myöhemmin olin edelleen työtön, mutta teimme kuitenkin toisen lapsen. Vajaat pari vuotta myöhemmin olin saanut taas töitä. Onneksi miehen työ säilyi, muuten toinen lapsi olisi jäänyt haaveeksi.

Oltiin menty naimisiin ja minä palasin ulkomaanvaihdosta kun tulin raskaaksi. Valmistuin maisteriksi juuri ennen kuin lapsi syntyi, 24-vuotiaana. Asuttiin pienessä vanhassa omakotitalossa, jota vähän rempattiin, kunnes purettiin pois ja rakennettiin uusi tilalle.

Minä 27v. ja mies 30v. Naimisissa.

Ensimmäinen yhteinen oma koti...kolmio...asuntovelkaa ja opintovelkaa.

Miehellä hyvä vakipaikka ja minä jäin jo odotusaikana kotiin...olen nytkin kotiäitinä.

Remontoimme kolmion ja ostimme neliön. Nykyään 2 lasta. Ja lainatkin on jo maksettu.

Selällään haarat auki synnärillä.

Mä 21 & 28mies. Ammatti opiskeltu, yhdessä n.3v ja alettiin rakentaa taloa vauvavuonna. Lapsi oli tekemällä tehty. Mies vakitöissä ja mä tein sijaisuuksia omalla alalla. Nyt 13v myöhemmin edelleen yhdessä ja lapsia 2kpl. Ja olen onnellinen kun tein lapset nuorena. En jaksaisi sitä hössötystä enää. Osasin ottaa rennommin silloin:) jokainen tekee kun on valmis, ei se ikä merkitse sitä etteikö olisi hyviä edellytyksiä vanhemmaksi.tai että pitää olla omistusasunto ja maisterin tutkinto. Elämää on lasten jälkeenkin eikä äitiys ole este opiskelulle tai millekkään sellaiselle.

Olin juuri eronnut silloisesta poikaystävästäni, kun huomasin olevani raskaana. palasimme yhteen, menimme naimisiin ja olemme vieläkin yhdessä. Asuimme ahtaasti vuokralla, kummallakin epävarma työtilanne. kaikenkaikkiaan tilanne oli melko stressaava.

Olin vastavalmistunut maisteri, pätkätöitä takana. Mies opiskelija ja osa-aikatöissä. Asuttiin vuokralla. Koiraa ei ollut (eikä ole vieläkään) ja auto vanha romu.