voiko olla tottakaan? lesbo rakastuu mieheen? tuntuu uskomattomalta
Tosi juttu: Lukiossa ollessaan neiti X tulee kaapista. Sanoo olevansa lesbo, ei leiki mitään biseksuaalia, toisin kuin moni kaapista tuleva homoseksuaali. Yliopistossa ollessaan rakastuu ja parisuhde tämän naisen kanssa kestää vuosia. Sitten tulee ero ja nainen muuttaa kotipaikkakunnalleen. Ja nyt menee jännäksi. Kaikkien yllätykseksi hän rakastuu mieheen. Pitää edelleenkin itseään lesbona. Pitäisi olla suvaitsevainen, mutta mitä helkattia tämä oikein on?? En ymmärrä. Siis pitää itseään edelleen lesbona, ei mikään binä.
Kommentit (15)
Mitä tekemistä tuolla on suvaitsevaisuuden kanssa? Kenen pitää olla suvaitsevainen?
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä menikin jännäksi. Hyvä, että varoitit.
Joopa joo, mutta vituttaa tuommoinen. Lesbo rakastuu naiseen, ei mieheen.
Mitäpä siinä.
Moni nainenkin muuttuu lesboksi vanhetessaan.
:)
Poikkeus sääntöön? Sitä tapahtuu. Ja tapahtukoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä menikin jännäksi. Hyvä, että varoitit.
Joopa joo, mutta vituttaa tuommoinen. Lesbo rakastuu naiseen, ei mieheen.
Mitä ihmettä se sinulle kuuluu?
Ihminen rakastuu ihmiseen, ei sukupuoleen.
Ihmisen seksuaalisuus (romanttisesta kiinnostuksesta puhumattakaan) nyt vaan on muuttuvainen ja moniulotteinen juttu. Sitä paitsi mitä se sulle kuuluu miten toinen ittensä määrittelee jos se jeesaa sitä toista minäkuvansa muodostamisessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä menikin jännäksi. Hyvä, että varoitit.
Joopa joo, mutta vituttaa tuommoinen. Lesbo rakastuu naiseen, ei mieheen.
Jaxuhaleja <3
Vierailija kirjoitti:
On vaan seksuaalisuudeltaan ihan hukassa. Oikeasti nämä asiat pitäisi ottaa moraalikysymyksinä, ei minään biologiana. Jokainen pystyy kyllä loppujen lopuksi seksiin ihan kenen kanssa vaan, uskon minä. Vaikka siis itseäni ällöttää pahasti ajatus seksistä naisen kanssa. Mutta jos minut olisi kasvatettu jotenkin toisin, voisin ehkä olla minäkin "bi" tai "lesbo". Psyykkauksesta se vaan on kiinni. Kysymys kuuluukin, että mikä ratkaisu on oikein? Ni, itse olen kristitty ja olen sitä mieltä, että vain elämänikäinen yksiavioisuus vastakkaisen sukupuolen kanssa on oikein. En siis voi vaihtaa miestä, en mieheen enkä naiseen, vaikka nykyiseni tuntuu joskus melkoiselta kusipäältä. Se ei olisi oikein.
Kivat sulle, mutta kaikilla ei ole samanlainen moraalikäsitys. Eikä homoudessa ole kysymys moraalista.
Voisin minäkin kuvitella rakastuvani toiseen naiseen vaikka pidän itseäni täysin heterona. Petihommat kyllä vaatisi vähän opettelua ja uskallusta mutta luonteeseen sitä rakastutaan eikä sukupuolielimiin.
No onhan se nyt harmillista, kun ap on esittänyt onnistuneesti suvaitsevasta ja "ymmäränyt" lesboutta ja se olikin ihan turhaa! Nyt vituttuaa, ymmärtäähän sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä menikin jännäksi. Hyvä, että varoitit.
Joopa joo, mutta vituttaa tuommoinen. Lesbo rakastuu naiseen, ei mieheen.
Kukas sinä sitten tuossa kuviossa olet? Lesbon tyttöystävä, joka on lempattu miehen takia? Tuo mies? Huolestunut kansalainen? Lesboaktiivi? Persu?
Mikä tarve sinulla on lajitella toisia ihmisiä lokeroihin? Millä tavalla tämän naisen seksuaalisuus sinulle kuuluu?
T. Lesbo joka oli ihastunut mieheen. Silti edelleen lesbo.
Kylläpä menikin jännäksi. Hyvä, että varoitit.