veinkö lapseltani perusturvan?
paineet kasvoivat eilen liian kovaksi. Mieheni piti tänään palata työpaikkaan pitkän loman jälkeen. Hän ei siedä työtään yhtään, mutta vaihtomahdollisuuttakaan ei juuri nyt ole. Ilmeisesti tämä pohjalla(miehen kovat paineet) johtivat isoon riitaan minkä seurauksena minä sanoin, että ole hyvä ja lähde ostamaan äidinmaitokorviketta minä lähden! Kotona ovat 3viikkoinen, 1v10kk ja 3vuotias. 3-vuotias alkoi itkemään " äiti älä lähde" . Halattiin, otin nuoremmatkin syliin, itkettiin ja lopulta sanoin, että en lähde. Selitin, että äitiä vain suututti isi niin kovasti, että sanoin hölmösti, mutta en lähde.
Tämä ilmeisesti aiheutti sen, että illalla ei isi kelvannut nukuttajaksi, normaalisti hyvin nukuttu yö oli vanhimmalla vaikea. Hän tuli jo alkuyöstä väliimme, valvoi ja valvoi, ei puhunut. Aamu oli suht. normaali , mutta aamupäiväkerhon jälkeen hän itki isiä puoli tuntia, kunnes soitimme isille töihin. Ajattelin itkun johtuvan pelosta, että toinen meistä vanhemmista " lähtee" /" on poissa" .
Poika on muutenkin ollut aina herkkä. Kun olemme riidelleet, hän hutaa lopettakaa, lopettakaa...yleensä jo ihan pienestäkin. Esim. jos ollaan erimieltä kotitöiden jakamisesta tms, että me ikäänkuin nahistelemme pilke silmäkulmassa, mutta 3v on jo siitäkin ihan hätääntynyt.
Nyt pelkään, että aiheutin suuremman trauman. Elämämme on tällähetkellä todella stressaavaa...pienet lapset, rakentaminen, rahat tiukalla jne...riitoja tulee helposti. Päivät sujuvat ihanasti kun olen ainút vanhempi kotona. En suutu helposti ja asiat kulkevat kuin itsestään, mutta mieheni on todella ahdistunut ja stressaantunut mikä vaikuttaa iltoihimme ja yhteiseen aikaamme yleensä negatiivisesti. Emme halua missään nimessä erota tms Rakastamme toisiamme. Suurin pelkoni vain on, mitä kolmevuotiaani saakaan taakakseen, olenko minä käytöselläni saanut jotain pahaa aikaiseksi ja vaikuttaako tämä kaikki häneen lopun elämän??
Kommentit (4)
Nyt tapauksesta on kulunut pari päivää ja sovittiin mieheni kanssa, että lasten ei tarvitse nähdä isompia riitoja. Jos joku suututtaa, puhutaan asia selväksi vasta, kun molemmat ovat rauhoittuneet.
En nyt halua antaa kuvaa, että meillä huudetaan ja räyhätään aina. Ollaan onellinen perhe, lapset käyttäytyvät pääasiassa hyvin ja ovat tottelevaisia. Meillä rakastetaan ja halitaan estoitta. Myös parisuhde on vahva ja täynnä rakkautta. Ollaan eletty yhdessä 10vuotta ja haluammekin elää seuraavat 60vuotta vähintään...kunnes kuolema meidät erottaa!
Ehkä kaiken tuon pohjalta onkin helppo riidellä välillä. Ei OIKEASTI tarvitse pelätä että toinen lähtisi. Riitaan väsyneenä itseltäni vaan pääsi sammakko suusta ja siksi tuo edellä mainittu sopimus. Ehkä yksin rauhoittuminen saa ajattelemaan paremmin mitä toiselle tilanteesta sanoo, eikä niitä sammakoita pääsisi... En voinut ymmärtää että lapseni reakoisi niin voimakkaasti, mutta olen päättänyt että aikuisena minun on pystyttävä hillitsemään itseni, jotta lapseni perusturva ei vahingoittuisi!
Anteeksi henkilökohtainen vuodatus ja KIITOS! kirjoittaminen helpottaa....vaan tämä on ainut paikka johon sen uskalsin kirjoittaa...
Meillä on ihan samanlaista. Meillä on myös herkkä 3-vuotias poika. tyttö on 1 v. Takana 3 vuotta remonttia, uuden rakentamista, yrityksen perustaminen, rahahuolet, vastuu ja paineet (+ koliikki, sairauksia...). Mutta parisuhde kunnossa, koska olimme naimisiin mennessä umpirakastuneita ja sitouduttiin toisiimme niin vahvasti. Muuten emme varmaan olisi jaksaneetkaan. Mutta riitoja meillekin tulee, joista 3-vuotias hätääntyy. Varsinkin ennen menkkoja saatan saada kauhean raivarin miehelleni (ne hormoonit...). ja poika itkee. Pelkään aina että hän saa riidoista traumoja. Juttelen hänelle kyllä heti rauhoituttuani nätisti ja hellästi ja yritän selittää. Hän on aina sitten tullut hyväntuuliseksi ja näyttänyt unohtaneen riidan. En ole uhannut lähteväni, mutta ymmärrän täysin sinua. Sammakkoja tulee niiin helposti suusta kun on kireä tilanne. Muuten meilläkin on tosi leppoisaa pojan ja koko perheen kanssa. Onneksi tulevaisuus näyttää helpommalta ja riidatkin vähentyneet. Voimia teille. miettikää kaikkia mahdollisia keinoja, miten voisitte lisätä omaa jaksamistanne. Hyvää kevättä, koitetaan hillitä itsemme ja kielenkäyttömme.
mahtaisiko keskustelu neuvolahoitajan kanssa auttaa. Juttelisit teidän tilanteesta..?? Saatavilla kun on jokanäköistä apua, sitä pitää vaan osata pyytää .. Voimia teille =)
Mutta varmaan lapsi säikähti, jos kerran muutenkin on arka ja mietteliäs persoona. Jos näyttää että lapsi edelleen miettii asiaa, niin voisitko vielä yrittää ottaa asiaa puheeksi ja selittää lapselle juurta jaksain, että et missään tilanteessa heitä hylkäisi? Lapsen suurin pelko yleensä on juuri tuo, että äiti jättää. Jos näyttää siltä, että lapsi on tapauksen jo unohtanut, niin sitten ei ehkä kannata enää sitä ottaa esiin.
Mutta kuten sanottu, en missään tapauksessa usko että mitään peruuttamatonta vahinkoa olet saanut aikaan. Yrittäkää kohdella pienokaistanne nyt jonkin aikaa " silkkihansikkain" ja säästää häntä riitojen näkemiseltä.
Voimia teille stressaavaan elämäntilanteeseenne!