Niin turtunut yksinoloon, etten varmaan edes osaisi elää parisuhteessa

Olen sinua 11 vuotta vanhempi mies, ja tilanteeni on samankaltainen. Toistaiseksi en tunne että elämä ei tällaisenaan riittäisi jatkossakin. Toki sitä välillä miettii, mutta ainakaan vielä ei ole suurempaa ahdistusta tullut.

Omalla kohdallani rakkaus on parasta mitä omalle kohdalleni on sattunut :) rakastan rakastaa, mutta voihan sitä rakastaa myös siskoa, kaveria, perhetta tai koiraa <3

Ehkä jotkut ovat kokonaisempia kuin toiset. Olen aina tuntenut olevani enemmän tai vähemmän puolikas. Pyörin parhaiten jonkun toisen kanssa. Kyllä näinkin selviää, ainakin määräajan, mutta jotain puuttuu. Kokonaisemmat varmaan selviävät paremmin eivätkä aktiivisesti kaipaa ketään..

Ei sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan tai miten asioihin suhtautuu sitten vanhempana. Parempi on mielestäni elää niin, että on tyytyväinen elämäänsä tällä hetkellä ja että tulevaisuus näyttäytyy lupaavalta niin pitkälle kuin sitä pystyy suht luotettavasti ennakoimaan.

Varmasti parisuhde voi olla antoisa. Mutta se voi olla myös huono ja kahlitseva. Ei sitä koskaan tiedä.

En usko, että kenenkään elämällä on varsinaisesti tarkoitusta. Se vain muotoutuu millaiseksi muotoutuu ja ihmiset sitten jäsentävät sen mielessään merkitykselliseksi. Jollekin voi puoliso ja lapset olla sen parasta antia, jollekulle toiselle puutarhan- tai lemmikin hoito, jollekulle työuran luominen. En usko, että jos sinulla on välit kunnossa sukulaisiisi ja ystäviisi, joudut elämään rakkaudettomasti. Ja ainahan voit mennä erilaisiin ystävä- ja kummitoimintoihin mukaan, jos kaipaat elämääsi lisää läheisiä. Ihan täällä Suomessakin on paljon yksinäisiä vanhuksia ja nuoria, jotka kaipaisivat seuraa tai tukea.

Täällä melko samanikäinen mies ja aina olen ollut myös yksin. Ehkä me voisimme rakastaa toisiamme?

Vierailija kirjoitti:

Onko tällainen elämä merkityksellistä vuosikymmenet, ilman että saa rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Tällaisia synkän syysillan pohdintoja täällä :)

Hei. SINÄ OLET RAKASTETTU ihminen :) Arvokas ihminen, ainutlaatuinen nainen. Sinun koko elämäsi on niin tärkeä - ja kun vakuutut sellaisesta rakkaudesta sinua kohtaan, joka ei ole riippuvainen romanttisesta suhteesta, niin siltä pohjalta voit ehkä paremmin lähteä etsimään myös sitä erityistä rakasta, läheistä ihmistä; tämä pieni ja koskettava video vakuuttaa, että sinä todella olet rakastettu ihminen, suosittelen lämpimästi:

Itsellä vähän samaa, olen kyllä ihastunut tosi harvoin ja naiset ei ole minusta olleet kovin kiinnostuneita. Vihaan sinkkuna olemista ja en halua elää koko elämääni yksin.

M27

Taatusti voi elää ikänsä ilman miestä ja perhettä, moni on. Sulla on elämä hallussa, eikä ilmeisesti suku odota ja utele, milloin hääkutsu tulee ja lapsia siunaantuu. En ole itsekään koskaan alttarille päätynyt mm. siitä syystä, etten voi biologista lasta saada. Ja sellaista asiaahan ei oikein kerrota miehelle heti alkuvaiheessa. Nytkään en ole parisuhteessa, ja näin jo nelikymppisenä miesmarkkinat ovat pienehköt. Naiselta ei enää odoteta jälkikasvua, mutta vapaana olevat miehet ehkä vielä haluaisivat isäksi.

Up

Up.

Vierailija kirjoitti:

Taatusti voi elää ikänsä ilman miestä ja perhettä, moni on. Sulla on elämä hallussa, eikä ilmeisesti suku odota ja utele, milloin hääkutsu tulee ja lapsia siunaantuu. En ole itsekään koskaan alttarille päätynyt mm. siitä syystä, etten voi biologista lasta saada. Ja sellaista asiaahan ei oikein kerrota miehelle heti alkuvaiheessa. Nytkään en ole parisuhteessa, ja näin jo nelikymppisenä miesmarkkinat ovat pienehköt. Naiselta ei enää odoteta jälkikasvua, mutta vapaana olevat miehet ehkä vielä haluaisivat isäksi.

Perheeseen tai sukuun ei ole kovin läheisiä välejä, niin harvoin kukaan utelee naimisiinmenoista tai lapsista. Kohtalotovereita näyttää ainakin täältä löytyvän, vaikka oikeassa elämässä sitä tuntee joskus olevansa vähän "poikkeava", kun ei löydy sitä miestä, punaista tupaa, farmarivolvoa ja 1,5 lasta... :D