Lue keskustelun säännöt.
Kurja tilanne. Avokille puhkesi koira-allergia
26.09.2016 |
Minulla on ollut labradorinnoutaja yhdeksän vuotta. Vanhaa koiraa ei millään haluaisi antaa uuteen kotiin ja koira on minulle perheenjäsen, todella rakas.
Mutta nyt avomiehelleni puhkesi astma ja syynä on koira-allergia. Ollaan asuttu yhdessä vuosi, aluksi koira ei aiheuttanut oireita, joten hän on herkistynyt koiralle yhdessä asumisen aikana.
Ei ole kivaa ei, mutta minkäs teet. Yritän löytää uuden kodin koiralleni.
Kommentit (52)
En millään voi käsittää AP:n kaltaisia ihmisiä. Kun lemmikkiä valitaan, kysytään itseltä, pystynkö sitoutamaan tähän kissaan/koiraan/kaniin jne. niin monta vuotta kuin normaali odotettavissa oleva ikä on. Jos tulee muunlaisia ajatuksia, lemmikkiä EI OTETA. Eikö ole ihan yksinkertaista? Kukaan ei kuitenkaan käsittääkseni useimmiten pakota hankkimaan koiraa tai muuta vaivoiksi.
Minulla todettiin astma ja useita eri allergioita kolmisen vuotta sitten. Sanoin lääkärille, että kissasta en luovu ja lääkkeet on oltava sen mukaiset, että pärjään. Mitään ongelmia ei ole ollut vaikka kissa vielä nukkuukin samassa sängyssä. Sitten kun siitä aika jättää, harkitsen toki uudemman kerran kannattaako enää karvaista kaveria ottaa, mutta nyt kyllä pärjään aivan loistavasti lääkkeiden avulla. En usko, että AP miehinensä on oikeasti edes harkinnut koiran pitämistä ja miehelle kunnollista lääkitystä.
Häpeä AP miehenkipeyttäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootte te kyllä yksiä. Puoliso pihalle eläimen takia. Provoja kaikki tyyni.
Parisuhdeneuvoja ei kenenkään, koskaan pidä täältä kysyä, vastaus on poikkeuksetta "jätä se".
"Mies sanoi ettei pidä hameestani" - JÄTÄ SE
"Vaimo jätti imuroimatta" - JÄTÄ SE
"Poikkis toi mulle kukkia" - Sanoit POIKKIS!!! JÄTÄ SE
"Tulevien lasteni isä on allerginen lemmikilleni" - SE PETTÄÄ JA JÄTTÄÄ SUT! JÄTÄ SE!
... Anteeksi ap. Olen pahoillani koirasi puolesta. Hankala tilanne, mutta varmasti löydät sille rakastavan kodin. Toimit ehdottomasti oikein, vaikka se kurjaa onkin.
Eikö koiralle löytyisi kotia lähipiiristä niin voisit pitää sen yhä elämässäsi. Missä koira on hoidossa kun olet matkoilla?
Olen äärettömän eläinrakas ja koirafani henkeen ja vereen, mutta kyllä veisin tuossa tilanteessa koiran piikille. 9v on kuitenkin jo niin vanha ja tulisin mustasukkaiseksi rakkaasta ystävästä toisessa perheessä :(
Tsemppiä APlle.
Vierailija kirjoitti:
Niin paljon kuin sydän verta vuotaakin koiran takia, niin se ei joka tapauksessakaan olisi maisemissa enää montaa vuotta.
Ap
Koiranetin (http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveystilastot.aspx?R=122&Lang=fi) mukaan vanhuuteen kuolleet labbikset on ollu lähes 13-vuotiaita, että on sillä koiralla vielä toivottavasti monta vuotta jäljellä.
Mullakaan ei sydän antaisi periksi omasta rakkaasta koirasta luopumista, ollaan nyt taitettu yhteistä matkaa lähes kahdeksan vuotta. Kyllä sitä ennen koittaisin kaikki maholliset keinot, vaikka sitten se erillään asuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha tulla tänne sitten itkemään kun koira-allergian lisäksi miehesi allergisoituu myös ystävillesi, suvullesi ja työkavereillesi.
Vierailija kirjoitti:
Koira ei enää kauaa elä. Mies pärjää lääkkeillä, kunnes koira kuolee luonnollisesti.
Ei enää kauaa? Onhan tuossa keskimäärin koiralla vielä viitisen vuotta elinaikaa jäljellä. Se on aika pitkä aika kärsiä hengityselinten tulehdustilasta, tai elää "väliaikaisesti" erossa omasta puolisosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turha tulla tänne sitten itkemään kun koira-allergian lisäksi miehesi allergisoituu myös ystävillesi, suvullesi ja työkavereillesi.
Vaihtoehtoisesti turha tulla tänne sitten itkemään, kun perheen perustaminen on liian myöhäistä, kun hyvää miestä ei vain ole löytynyt.
Löytyisikö lähipiiristä joku joka voisi koiran ottaa, että pääsisit itsekin halutessasi sitä hoitamaan ja sen kanssa loppuelämää viettämään. Ei tuollainen tilanne mikään yksioikoinen ole, että koira vaan pois tai mies vaan pois. Molemmat on taatusti rakkaita ja tärkeitä. Joku kompromissi olisi ideaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äidille puhkes paha kissa-allergia ja lääkäri sanoi, että olisi pakko luopua kissoista ( 2kpl). Äiti ei suostunut, vaan kissat jäi ja äiti käytti alkuun lääkitystä. Nyt on jo niin siedättynyt kissoille, ettei lääkitystä enää tarvita ja oireita ei tule muistakaan vieraista kissoista.
Mies oli mm. kissalle allerginen ja astman oireita tavatessamme. Halusi kuitenkin kissan aivan välttämättä 10 vuotta sitten. Siedättyi kissaan, eikä enää ole mitään oireita ja nykyään 2 kissaa.
Koira on kuin lapsi. Se on perheenjäsen eikä sinun kuulu hylätä sitä. Sanoisin että teette jonkun kompromission. Mies siedättää siellä tai muuttaa hetkellisesti pois..